sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Kuka pakkaa ja mitä pakataan?

Meistä toinen on varsin järjestelmällinen, työpöytä on ojennuksessa ja vaatteet löytävät tiensä pyykkikoriin välittömästi ja niin edelleen. Ja sitten olen minä. Kaivauduin juuri työpöydälläni olevan paperivuoren alle etsimään valokatkaisijaa pöytälamppuun. Olo oli hieman kuin Indiana Jonesilla, joka on suorittamassa arkeologisia kaivauksia.

Elafonissi 


Ei liene yllätys, että matkoillakin minun vaatteeni ovat vähitellen hujan hajan ympäri hotellihuonetta ja mieheni vaatteet siististi vaatepuilla kaapissa. Toki yritän minimoida tätä sotkuisuuttani ottamalla mukaan mahdollisimman vähän vaatteita. Yleensä kahden viikon matkalle pakkaan mukaan 3-5 t-paitaa, parit sortsit ja 4-5 mekkoa sekä tietenkin alusvaatteet ja sukat.

Herra L sen sijaan pakkaa mukaan paljon vaatteita. Nykyään pakkauslistassa hänen paitojensa kohdalla lukee paidat x  koska niitä on niin runsaasti mukana. Yleensä niitä tulee kotiin ainakin kaksi täysin käyttämättöminä ja sen lisäksi vielä matkalta ostetut paidat. Meillä kun on molemmilla heikkoutemme: minä ostan mekkoja ja herra L ostaa paitoja.

Varmasti aika tuttu näky Kreikan -matkaajille.


Niin, pakkauslista. Hämmästyttävää kyllä, vaikka olen todella epäjärjestelmällinen ja enemmän sotkun kuin siivon kannalla, olen luonut Excelillä pakkauslistat. Olen tallentanut ne Lomat -kansioon ja sieltä ne on helppo hakea käyttöön. Pakkauslistoja löytyy erilaisia riippuen lomakohteesta ja siitä, majoitummeko hotellissa, jossa on aamupala vai huoneistohotellissa, jossa kokkaamme itse.

Kuvakaappaus omista tiedostoistani.


Nykyään vastaavia pakkauslistoja saa helposti kustomoitua itselleen myös netissä. The Universal Packing List pääsee kokeiluun, kun pakkaamme parin viikon kuluttua laukut Lanzarotelle, mutta seuraavalle risteilylle kokeilen ehdottomasti PackingListOnlinea, jossa matkustusvaihtoehdoksi voi valita risteilyn.

Aasi kahvilassa. Ainoastaan Kreikassa.


Täytynee hieman tarkentaa äskeistä kappaletta. Minä en siis pakkaa, vaan tuon mukaan otettavat vaatteeni ynnä muut henkilökohtaiset tavarat laukkujen viereen, josta herra L pakkaa ne säntillisesti mukaan. Tosin tämä tarkoittaa sitä, että ensimmäiset pari tuntia matkasta kuluu aina siihen, kun kyselen, että tulihan se ja se mukaan. Onneksi mieheni on varsin kärsivällinen.

Samoin kotiin lähdön koittaessa minä istun yleensä sohvalla ja luen, kun mieheni pakkaa. Olemme todenneet, että pakkaaminen sujuu joutuisammin näin. Ainoa asia, josta minä pidän huolen, on se, että mieheni viinilasi ei tyhjene ennen kuin laukut on pakattu.

Auringonlasku Agii Apostoliissa

Kuvitukseksi valikoitui kuvat Kreetan -matkaltamme kesällä 2012. Tuolloin vietimme viikon Agii Apostoliissa äitini ja hänen miehensä kanssa. Kreetasta ja erityisesti Agii Apostoliista on tulossa jossain vaiheessa ihan oma blogitekstikin...


Miten teillä, kuka pakkaa laukut? Käytättekö pakkauslistoja?

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Mahtoiko onni potkaista?

Karhun elämää

Onnetar osui siis Sonjaan ja Sonjalle lähtee kirjapalkinto. Paljon onnea ja kiitos kaikille (kolmelle) osallistumisesta!

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Anna sen soida! Matka-aiheiset suosikit ja arvonta

Siihenhän ei paljon tarvita. Useimmiten riittää se juuri oikea laulu radiosta vaikkapa työmatkalla ja yhtäkkiä työmatkan sijasta päässä pyöriikin ihan muunlaiset matka-ajatukset.

Tässä siis omat suosikkini lomafiiliksen nostatukseen. Järjestys on satunnainen, sillä paremmuusjärjestystä on mahdotonta miettiä. Kaikkiin liittyy omat muistonsa.

Raappana: Kauas pois

Pari vuotta sitten joulun alla tukioppilaat soittivat koulussa opettajien lempijoululauluja ja minä valitsin tämän. Kuten sanottu, olemme usein jouluna kaukana poissa ja tästä tulee aina joululämpö sisimpään.

Tämä alkoi soida radiossa, kun odottelimme Meksikon -matkaamme vuonna 2012. Todellakin toiveena oli karata kauas pois. Edelleen, kun kuulen tämän, mieleeni muistuu loputtoman pitkältä tuntunut odotus siihen, että pääsisimme matkaan.

Matkallemme osui täysikuu ja iltaisin kävelimme kuun ja tähtien alla. Meksikon pimeissä illoissa todellakin tuntui siltä, että tähdet ja kuu loistivat paljon elävämmin kuin kylmässä koti-Suomessa. 

Kuusta ja tähdistä en ottanut kuvaa, sen sijaan tässä iltakuvana naapuritalomme Meksikossa.

Jack Jones: The Love Boat Theme Song

Tämä ei varmaankaan yllättänyt ketään, joka blogitekstejäni on lukenut. Suomessa Lemmenlaiva -televisiosarja alkoi pyöriä 1980-luvulla. Muistan katsoneeni varmaan jokaisen jakson ja haaveilleeni, että jonakin päivänä olisi supermahtavaa päästä tuollaiselle risteilylle ja käydä Acapulcossa ja Puerto Vallartassa.

No, noissa kohteissa en ole käynyt, mutta risteilyille kuitenkin. Olen joka kerta ehdottanut, että ottaisimme serpentiiniä mukaan ja heittelisimme sitä kannelta laivan lähtiessä, kuten tv-sarjassakin, mutta toistaiseksi herra L ei ole aivan lämmennyt ajatukselle.

Joskus sattumalta osun Radio Nostalgian taajuudelle, kun tämä soi ja siirryn moottoritieltä Karibian aalloille.

Allure of the Seasin kannella odottamassa lähtöä - ilman serpentiiniä.

The Beach Boys: Kokomo

Kuulin ensimmäisen kerran the Beach Boysien musiikkia ollessani kirjeenvaihtokaverini luona Iso-Britanniassa, joten useimmiten minulle tulee hieman omituisesti brittitunnelmat mieleen, kun kuulen jossain kalifornialaista surffipoppia. 

Tästä Kokomosta sen sijaan mieleeni tulee Karibia ja - yllätys yllätys - risteilyt. Aruballa ja Jamaikalla, jotka laulussa mainitaan, en ole toistaiseksi käynyt, mutta Bahamalla ja Bermudalla kylläkin. Bahamasaarten pääkaupungissa Nassaussa oli mielenkiintoiselta vaikuttava merirosvomuseo, mutta se jäi käymättä, kun kohdalle osui aivan hirvittävä päänsärky. Se ei kuitenkaan poistanut Nassaun viehättävyyttä, sinne menisin milloin tahansa uudelleenkin.

Herra L merirosvomuseon edessä Nassaussa.

Haloo Helsinki!: Maailman toisella puolen

Tämä vie varmaankin aika monen ajatukset matkoille. Itselleni mieleen tulevat kaksi joulua Thaimaassa ja ihmiset siellä, vaikka kyseinen kappale onkin ilmestynyt vasta pari vuotta viimeisen Thaimaan-matkamme jälkeen. Thaimaa on todellakin hymyjen maa ja missään muualla en ole kokenut samanlaista pehmeää tropiikin lämpöä, joka hehkuu paitsi luonnosta niin myös ihmisistä. Ehkäpä vielä jonain päivänä palaamme sinne...

Toisaalta ajattelen usein myös opiskelijavaihtoaikaani Manchesterissa tämän kuullessani. Isä ja äiti taisivat vielä tuohon aikaan olla minusta hieman huolissaan ja ennen kännykkäaikaa soittelin yleensä kerran viikossa vastapuhelun kotiin. Nyt, kun ajattelee noita aikoja, niin voi vain ihmetellä, kuinka paljon tekniikka on kehittynyt vuodesta 1997, jolloin opiskelin ulkomailla. Puhelut hoituivat tosiaan asuntolan lankapuhelimesta, johon piti jonottaa omaa vuoroaan ja kirjeet kulkivat, kun oli jotain vähemmän kiireellistä kerrottavaa.

Minä thaimaalaisessa paikallisbussissa Phuket Townissa vuonna 2009

Marion: Eviva Espanja

Vielä sokerina pohjalla vuodelta 1973 peräisin oleva käännösiskelmä Eviva Espanja, samaa vuosikertaa muuten kuin minäkin. "Talven tullen mielen valtaa jälleen kaipuu..." KYLLÄ! Tälläkin hetkellä on valtava kaipuu sinne, missä klo 17.15 ei ole pilkkopimeää ja lämpömittari kapuaa yli kahdenkymmenen asteen. 

Kanariansaaria on tullut testattua useampiakin ja viime vuonna löysimme oman suosikkimme, Lanzaroten. Sen lisäksi olemme lomailleet pariin otteeseen Puerto de la Cruzissa Teneriffalla ja kahdesti Gran Canarialla, ensin Puerto de Moganissa ja myöhemmin Las Palmasissa. Ei varmaan ole vaikea arvata, mikä soi päässä koko Las Palmasin -matkan...

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta Las Palmasissa 1.1.2012



El Charco de los Clicos, vihreä laguuni Lanzarotella tammikuussa 2015

Tässäpä siis muutama poiminta. Olen varma, että kunhan julkaisen tämän tekstin, mieleeni tulee tuhottomasti muita matka-aiheisia kappaleita, mutta nyt siis näillä mennään...





Yritetään nyt sitten uusiksi kirja-arvonta. Tämähän oli tarkoitus arpoa Facebookissa 100 tykkääjän kunniaksi, kun kysyin matkakommelluksia, mutta Pariisin tapahtumat saivat minut poistamaan arvonnan.
Kirjanenhan on Lonely Planetin julkaisema Best Ever Travel Tips, josta siis saattaa löytyä muutama vinkki enemmän kuin tästä blogista.

Kuva on lainattu osoitteesta www.crushed.co.uk


Arvonnan säännöt ovat seuraavat:

1. Jätä kommentti tähän postaukseen ja kerro, mikä on sinulle biisi, josta tulee varmasti loma mieleen. 
Tästä saat yhden arvan.

2. Toisen arvan saat, jos jaat tämän arvonnan Facebook -sivullasi.

Muista laittaa sähköpostisi kommenttiin mukaan, niin saan otettua yhteyttä, jos voitat. Kerro myös, kuinka monella arvalla osallistut!

Arvonta on auki sunnuntai-iltaan 22.11.2015 klo 18 saakka, samana päivänä tämä blogi on jo kuukauden vanha. Kiitokset lukijoille ja onnea matkaan!! (Jään jännittämään, tuleeko yhtään kommenttia...)




sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Muuttuva maailma

Kirjoitan tätä samalla, kun kuuntelen televisiosta Pariisin terrori-iskujen tapahtumia 13.11.2015. Tuntuu, että maailma on muuttunut taas hieman synkemmäksi ja pelottavammaksi paikaksi. Epäuskon ja surun jälkeen ensimmäinen ajatukseni olikin, että onneksi emme ole juuri nyt matkustamassa minnekään. Anteeksi omanapaisuuteni tässä kohtaa.

Pariisi on yksi maailman suosituimmista matkakohteista ja siellä on tälläkin hetkellä valtava määrä turisteja sekä tietenkin reilut 2,2 miljoonaa pariisilaista, joiden kotikaupungissa iskut toteutettiin. Ihmisten hätä on suuri ja huoli omaisista ja ystävistä kova. Samoin on monessa muussa kohteessa maailmalla. Niistä ei vain uutisoida yhtä suurella vakavuudella, koska levottomuudet ovat jatkuneet jo pitkään, eikä alueella ole matkailijoita. Kuulostaa tylyltä, mutta väitän, että vuoden 2004 tsunaminkin uutisointi olisi jäänyt aika paljon suppeammaksi, ellei se olisi vaikuttanut niin monen turistin elämään.

Valitettava tosiseikka on, että nykyään joutuu matkoja suunnitellessa ottamaan huomioon lomakohteessa ja sen lähellä tapahtuvat asiat. Kesällä 2015 sanomalehdet tulvivat kuvia Kosille ja Lesbokselle saapuneista turvapaikanhakijoista ja paikalliset asukkaat turistien ohella auttoivat saarille tulijoita resurssiensa mukaan. Tuona kesänä emme olleet noilla saarilla, mutta kuvat jäivät mieleen.

Egyptin levottomuudet ovat jatkuneet jo pitkään ja 31.10. venäläinen turisteja täynnä ollut kone putosi Siinain niemimaalla. Me kävimme Egyptin Hurghadassa pääsiäisenä 2012 ja jo tuolloin turisteja suositeltiin pysymään pois Kairosta. Me vietimme viikon suurimmaksi osaksi hotellin aidatulla rannalla ja mietin muutamaan otteeseen, onko tällaisessa matkailussa mitään järkeä. Poistuessamme hotellin alueelta näimme lähinnä muita turisteja, heitäkin aika vähän sekä innokkaita kauppiaita. Kadut olivat autioita ja hiljaisia iltaisin.

Hotellimme ranta Hurghadassa.
Tuon viikon jälkeen emme ole Egyptiä lomakohteena edes miettineet. Lähi-Idän ja Syyrian levottomuudet ovat aivan liian lähellä ja emme halua tieten tahtoen matkustaa turvallisuudeltaan epävarmoihin paikkoihin. Varsinkin, kun tuntuu siltä, että niin sanotut turvalliset lomakohteetkin voivat muuttua äärimmäisen pelottaviksi aivan silmänräpäyksessä.

Hotellimme edessä kulkeva katu illalla.

Matkailun myötä meillä on ystäviä ja tuttavia monessa eri maassa. Uutiset pommi-iskuista ja muista terrori-iskuista tai luonnonkatastrofeista heidän lähellään lisää huolta ja surua. Tänään mietin, mitä Marion in Paris -blogin Marionille aviomiehineen ja koirineen kuuluu ja ovatko he turvassa. Instagramista luinkin sitten Marionin terveiset, eli ovat kunnossa. Onneksi.

Vastaavasti Lontoon metroiskun jälkeen vuonna 2005 ensimmäinen ajatukseni koski lontoolaisia ystäviäni. Kaikki olivat kunnossa ja kaukana King's Crossin asemalta. 

Itselleni eräs mieleenpainuvimmista matkoistamme on ollut New York vuonna 2009. Hotellimme vieressä oli paloasema, jonka seinällä oli kaikkien niiden palomiesten nimet, jotka olivat kyseiseltä asemalta menehtyneet vuoden 2001 World Trade Center -iskuissa. Niitä nimiä oli paljon. Kävimme myös paikalla, jossa tornit olivat sijainneet ja valtava aukko pilvenpiirtäjien keskellä muistutti tapahtuneesta. 

Herra L itselleen ominaisessa puuhassa eli lukemassa karttaa.
Takana olevat työmiehet ovat WTC-työmaalta.


Kaikkein hätkähdyttävin muistoni matkoiltamme on kuitenkin häämatkaltamme Prahasta, jossa kävimme kesällä 2005. Pinkasin synagogan seinälle on kirjoitettu Böömin ja Määrin alueelta keskitysleireille vietyjen ja myöhemmin kuolleiden juutalaisten nimet. Muistan, kun menimme sisään synagogaan ja koko eteinen oli täynnä pienellä kirjoitettuja nimiä. Muistan vieläkin, kun kuiskasin miehelleni, että onpa näitä nimiä valtavan paljon.

Sitten menimme seuraavaan huoneeseen ja sitä seuraavaan. Vasta tässä vaiheessa ymmärsin vainojen todellisen laajuuden; näidenkin huoneiden seinät olivat kirjoitettu täyteen nimiä. Lattiasta kattoon. Kaiken kaikkiaan nimiä on noin 77 000. Mykistävä paikka, joka todella sai ajattelemaan pahuutta maailmassa.

Juutalaisten hautausmaa Pinkasin synagogan vieressä. 

Tulipa synkkä teksti. Pahoitteluni siitä. En tällä kertaa pysty oikein huolettomaan höpötykseen. Sitä sitten taas seuraavalla kerralla.


lauantai 14. marraskuuta 2015

Joskus vaan menee pieleen...

Matkallahan sattuu aina kaikenlaista. Joskus jopa jo matkalle lähtiessä. Keräsin tänne hauskoja ja vähemmän huvittavia sattumuksiamme matkoiltamme vuosien varrelta perjantain ja 13. päivän kunniaksi.


"Missäs meillä on ne varaustiedot?"
Matkustimme vuonna 2007 Krakovaan. Olimme varanneet huoneiston käyttöömme ja meidän piti soittaa vuokraisännälle koneen laskeuduttua. Olimme siis Krakovan lentokentällä puoli yhdentoista aikaan illalla, kun tajusimme, ettei meillä kummallakaan ollut varaustietoja mukanamme. Tämä oli ennen älypuhelinten aikaa (ainakin meidän perheessä siis), joten vaikka tiedot olivat sähköpostissa, emme päässeet tietoihin mitenkään käsiksi. Lentokentältä ei millään löytynyt tuohon kellonaikaan tietokonetta.

Hetken aikaa iski paniikki, mutta sitten keksin. Isäni on tunnetusti hereillä myöhään, joten soitin isälleni, annoin hänelle sähköpostini tunnukset ja isäni katsoi puhelinnumeron, johon sitten soitimme. Huh. Onneksi. Olen todella iltauninen ja varsin kärttyinen väsyneenä, mutta olimme huoneistolla suht nopeasti ja pääsimme heti nukkumaan.

Wawelin linna elokuussa 2007

"Kaput. Katastrof."
Kesällä 2013 lomailimme Leroksen saarella Kreikassa. Saari on pienen pieni ja viikko meni rantaelämästä nauttiessa. Paluumatkamme alkoi aamuyöllä kolmen jälkeen ensin bussikuljetuksella satamaan ja sieltä pienellä lautalla Kosin saarelle. Lauttamatka oli varsin tuulinen ja sen seurauksena lautta keikkui melkoisesti. Pahoinvoivia suomalaisia riitti kannella ja vessoissa. Kosilla odotti linja-auto, joka vei meidät lentokentälle. Tai siis piti viedä. Matkustettuamme noin kymmenen minuuttia bussikuski veti tien sivuun, epäilemättä kirosi kreikaksi ja totesi sen jälkeen monella kielellä tunnistettavat sanat: "Kaput. Katastrof." Jotenkin arvasimme, että nyt ei kaikki ole hyvin.

Bussi oli siis hajonnut ja siirryimme tien laitaan odottelemaan uutta kuljetusta. Onni onnettomuudessa oli, että olimme valmismatkalla. Soitimme oppaalle ja tiedotimme asiasta ja hän vakuutti, että lentokone tietenkin odottaisi meitä Lerokselta tulijoita. Tien pientareella naureskelimme muiden matkustajien kanssa ja totesimme, että parempi näin, että linja-auto hajoaa verrattuna esimerkiksi lauttaan, jolla juuri olimme tai lentokoneeseen.

Kentällä oppaat odottelivat meitä ja ehdimme hyvin lähtöselvitykseen ja lennolle takaisin Suomeen.

Leroksen rantatavernassa kanssamme katkaravuista nautti pieni kreikkalainen kissa.

"Miksi täällä lähtöportilla on näin vähän matkustajia?"
Ihan aina ei auta, vaikka ehtii ajoissa lentokentälle. Näin saimme todeta, kun matkustimme kotiin Kreikan Halkidikilta kesäkuussa 2011.

Lensimme Thessalonikista Budapestin kautta kotiin ja Budapestin kentällä oli kolmisen tuntia aikaa vaihtaa konetta. Kävimme rauhassa syömässä ja ostoksilla, Budapestin lentokenttää oli juuri laajennettu ja meillä oli hyvin aikaa kävellä lentokenttä päästä päähän.

Noin tunti ennen koneen lähtöä menimme istumaan lähtöportille, jonka näytöllä luki AY-alkuinen lennon numero ja määränpäänä Helsinki. Odottelimme ja juttelimme kuluneesta kahdesta viikosta Kreikassa.

Lähtöselvityshän aukeaa yleensä puoli tuntia ennen koneen lähtöä. Tällä kertaa ei. Missään ei näkynyt yhtään virkailijaa saati sitten muita matkustajia. Aloin ihmetellä asiaa ja totesin miehelleni, että tuossa lähtötaulussahan on eri lähtöaika kuin meille on ilmoitettu eli lennon lähtemiseen olisikin vielä yli tunti. No, eipä mitään. Jatkoimme odottelua ja ajattelimme, että lento on jostain syystä myöhässä.

Hetken kuluttua aloin kuitenkin miettiä toden teolla asiaa ja vertasin lentolippuamme lähtöportin tietoihin. Siinä vaiheessa tajusin, että nyt ollaan pulassa. Näyttötaulussa oli aivan eri lennon numero ja oma lentomme lähtisi 10 minuutin kuluttua.

Sitten muuten juostiin. Ja lujaa. Onneksi kaikki lähtöportit olivat lähellä toisiaan ja ehdimme bussikuljetukseen koneeseen. Meitä oli jo tovi odoteltu ja saimme hieman paheksuvia katseita osaksemme. Ainahan jonkun pitää olla viimeinen portille tulija, mutta oli varmasti ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun me olimme viimeisiä.

Halkidikin rannat ovat uskomattomia! Tässä Neos Marmaraksen ranta.

"Tällä passilla ei sitten tänään matkusteta."
Hiihtolomalla 2009 suuntasimme New Yorkiin. Olimme hyvissä ajoin hankkineet ESTA-matkustusluvat, jota Yhdysvallat vaatii maahanpääsyä varten ja odotimme lentokentällä passintarkastusjonossa.

Minä menin ensin ja kun mieheni tuli perässä, hän pyöritteli päätään ja sanoi, että passintarkastaja oli avannut hänen passinsa siten, että passista irtosivat kannet. Ihmettelimme asiaa ja menimme infotiskille, jossa meille todettiin tuo yllä mainittu. Hetken aikaa mietimme, että mitäs nyt sitten teemme ja virkailija sanoi, että mieheni pitäisi mennä saman tien passikuvaan ja sen jälkeen lentokentän poliisiasemalle. Pikapassin voisi saada parissa tunnissa. Tässä vaiheessa aikaa koneen lähtöön oli vajaat kaksi tuntia.

Minä lähdin portille, jotta voisin pyytää tarvittaessa hieman lisäaikaa ennen viimeistä kuulutusta koneeseen. Sitä ei kuitenkaan tarvittu, sillä reilun tunnin kuluttua herra L palasi uuden uutukainen pikapassi kädessään. Ainoa ongelma tässä vaiheessa oli, että virkailijatkaan eivät osanneet sanoa, pääseekö mieheni maahan tuolla passilla, sillä ESTAan oli merkitty tietenkin vanhan, hajonneen passin numero.

Lensimme siis Atlantin yli ja maahantulovirkailija kyllä ihmetteli mieheni passia. Miten ihmeessä onnistuu matkustamaan samana päivänä myönnetyllä passilla? Ei kuulemma onnistuisi Yhdysvalloissa, vastaavassa tilanteessa olisi joutunut lähtemään Manhattanille passitoimistoon. Onneksi Suomessa onnistui. Pääsimme siis perille ja herra L uusi passinsa kotiin palattuamme.

Aito jenkkipulu ja näkymä Empire State Buildingista.

Kaikenlaista on siis vuosien varrella sattunut, mutta mietimme juuri kotona, kun valmistelin tätä kirjoitusta, että olemme kuitenkin onnekkaita. Meitä ei ole koskaan ryöstetty lomamatkalla, eikä kumpikaan ole loukkaantunut vakavasti.

Mitä sinulle on lomalla tapahtunut? Onko vastaavia kommelluksia kuin meillä vai onko tapahtunut jotain pahempaa?

tiistai 10. marraskuuta 2015

Mihin aikaan vuodesta matkalle?

Kuten esittelyssä jo blogia aloitellessani kerroin, olemme molemmat opettajia. Ihanaa. Pitkät lomat, aikaa ja rahaa matkustella ja sitä rataa...

Niinpä niin. Kesälomalla edullisia matkoja sentään löytyy, koska onhan tuo kesäkeskeytys aika pitkä; kahdeksan viikkoa molemmilla. Kesällä on todellakin aikaa nauttia sekä Suomen että muun maailman kesästä - tai talvesta, jos suunta käy kohti eteläistä pallonpuoliskoa.

Auringonlasku Puerto de la Cruzissa Teneriffalla tammikuussa 2008,
jolloin kerrankin olimme matkalla muuhun kuin varsinaiseen loma-aikaan.
Juhlimme näet 60-vuotiasta äitiäni.


Mutta sitten se kääntöpuoli. Koulujen joulu- ja hiihtolomat ovat aina matkailussa korkean sesongin aikaa. Omatoimimatkoilla lennot ja hotellit ovat aina joulun aikaan kalleimmillaan ja pakettimatkailijakin joutuu maksamaan aika runsaan lisän siitä, että matkustaa koulujen loma-aikaan.

Esimerkkinä vaikkapa Tjäreborgin matkavalikoimasta Maspalomas ja Green Oasis Club -huoneistohotelli. Laitoin hakuun kahden viikon matkan joulukuussa kahdelle hengelle ja hinta 21.12. lähtevällä matkalla on 2 520 euroa, kun 28.12. sama matka maksaa 1 770 euroa ja 11.1. vain 1 450 euroa. Hintaeroa on siis yli 1 000 euroa!

Toinen hakuni koski yhden viikon matkaa Krabille helmi-maaliskuussa. 23.2. alkava matka maksaa kahdelta henkilöltä Lanta Pura Beach Resortissa 2 490 euroa  ja 15.3. 2 020 euroa. Molemmat hinnat ovat alennettuja. Viikon matkan saa siis lähes 500 euroa edullisemmin, kun matkustaa koulujen loma-aikojen ulkopuolella.  Valitsin Tjäreborgin tähän sattumanvaraisesti, muiden matkanjärjestäjien sivuilla tilanne on täysin sama.

Tulumin rauniot Meksikossa kuvattuna joulukuussa 2012.

Edullisimmat pakettimatkat löytyvät kesälomille elokuun puolivälin jälkeen ja talven lomille joko marras-joulukuun vaihteessa tai tammikuun puolivälin jälkeen. Yksinkertaista, vai mitä? Kysyntä nostaa matkojen hintoja, joten jos on mahdollista matkustaa sesongin ulkopuolella, säästää useimmissa tapauksissa huomattavia summia rahaa.

Mutta kun me emme voi valita, milloin lomamme pidämme. Toki joskus matkustamme koululomien ulkopuolella, mutta se edellyttää palkattoman virkavapaan ottamista töistä ja kaikissa Suomen kunnissa sellaista ei enää opettajille edes myönnetä.

Rouva L Phuketin Karon Beachilla iltaruokaa etsimässä
joulukuussa 2010.

Entä sitten omatoimimatkat? Momondo on selvittänyt oman Hintatieto-palvelunsa kautta parhaan ajankohdan ostaa lennot ja ketään ei varmaan yllätä tieto, että kalleimmat hinnat ovat lähtöpäivänä. Halvimmillaan lennot ovat saman lähteen mukaan noin 58 päivää ennen lähtöpäivää. Itse en tosin jaksa ikinä odottaa tuohon asti, vaan varaan lennot aina todella ajoissa eli noin 7-8 kuukautta ennen lähtöä. Täytyykin varmaan verrata parin kuukauden kuluttua, mitä kevään lentomme siinä vaiheessa maksavat. Lupaan kertoa tästä myös Omatoimisen pakettimatkailijan fb-sivulla.

Lentodiilit -sivusto tosin muistuttaa, että kaikkein halvimmat lennot saat, kun et etsi lentoja tiettyyn kohteeseen, vaan lentoja matkakohteen hinnan perusteella. Etsin tällä periaatteella lentoja vuonna 2013. Tarkoitus oli viettää joulu Malesiassa, mutta lentolippujen hintavertailun jälkeen päädyimme Meksikoon. Momondollahan voi hakuun laittaa päivämäärän ja kohteeksi minne tahansa, jonka jälkeen hakukone etsii tuohon ajankohtaan sopivat lennot. Tätä kannattaa harkita, jos kohteella ei ole niin väliä, kunhan pääsee hetkeksi pois kotiympyröistä.


Herra L hieman hiljaisten meksikolaisseñoritojen seurassa.

Jos tämän luettuasi edelleen kadehdit opettajien lomia, se sinulle sallittakoon. Onhan meillä paljon loma-aikaa työstä ja monelle muullekin ammattiryhmälle soisin pidemmät lomat. (En siis aivan ole samoilla linjoilla nykyhallituksen kanssa, mutta politikointi sikseen.) 

Mihin aikaan vuodesta sinä yleensä matkustat? Mikä on suosikkikohteesi ja miksi?

torstai 5. marraskuuta 2015

Kortit mukaan matkalle

Jos ja kun matkailet useasti, niin kannattaa liittyä kanta-asiakkaaksi aina, kun siihen on mahdollisuus. Matkustamiseen liittyvät kanta-asiakasohjelmat ovat yleensä ilmaisia ja niihin on verrattain helppo liittyä. Royal Caribbeanin kanta-asiakasohjelmasta jo kirjoitinkin risteilyjen yhteydessä.

Crown & Anchor on siis Royal Caribbeanin kanta-asiakasohjelma. Tasot nousevat risteilylaivoilla vietettyjen öiden myötä, itse olen tällä hetkellä Platinum -tasolla 32 yöpymispisteellä. Etuina saan mm. aikaisemman pääsyn laivaan ja omat check-in -tiskit ja laivalla etukuponkeja ja pääsyn Welcome Back -tilaisuuteen, jossa yleisestä linjasta poiketen laivayhtiö tarjoaa ilmaisia drinkkejä. Platinatasolla saa myös kylpytakin käytettäväksi laivalla, kätevää esimerkiksi meripäivinä, kun ainoa kulkusuunta on kannen aurinkotuoleille.

Crown & Anchor -ohjelman eri tasojen edut
Kuva on osoitteesta www.royalcruisesonline.com.










Luonnollisesti myös Suomen vesillä liikkuvilla autolautoilla on omat kanta-asiakasohjelmansa. Viking Club ja Tallink Silja Club -kortit ovat erilaisia keskenään, koska Viking Clubissa ei kanta-asiakastaso muutu, mutta sillä saa tarjouksia sekä risteilyä varattaessa että laivalla ostoksista ja ruoasta. Tallink Siljan Club -kortti on kolmitasoinen ja edut paranevat tasojen noustessa.

Kuvaksi valitsin joulukuussa 2013 kuvatun koneen laskeutumassa St Maartenin saarella.
Maho Beach on loistava paikka bongata isoja koneita!


Lentoyhtiöillä on luonnollisesti myös omat kanta-asiakasohjelmansa. Lentoyhtiöt muodostavat alliansseja ja kanta-asiakaspisteitä saa myös samaan allianssiin kuuluvien lentoyhtiöiden lennoista. Itselläni oli ennen Finnairin kortti käytössä, mutta luettuani Pistepirkon kirjoituksen aiheesta (loistava sivusto muuten!), siirryin keräämään pisteitä saman allianssin British Airwaysille. Suuri etu Finnairin pisteisiin verrattuna on se, että pisteet eivät vanhene. Liitin samalla tietenkin myös herra L:n samaan ohjelmaan, joten keräämme nyt perhekohtaisia Avios-pisteitä. Aviopisteitä on jo ennestään, hahaa.

Toinen suurista alliansseista on Star Alliance, johon kuuluu 28 lentoyhtiötä ympäri maailmaa. Ensi keväänä lennämme Singapore Airlinesilla, joten liitin meidät myös Star Allianceen ja valitsin kanta-asiakasohjelmaksi Lufthansan Miles & More -ohjelman, koska olemme muutenkin Lufthansalla lentäneet.

Kolmas suurista alliansseista on Skyteam, mutta siihen en ole liittynyt, koska en ole kokenut sitä tarpeelliseksi.

Myös halpalentoyhtiöillä, kuten Norwegianilla ja Air Balticilla, on omat kanta-asiakasohjelmansa. Lennämme usein Norwegianilla ja CashPoint -pisteitä keräämällä saa lentojen hinnasta hieman pois. Mihinkään allianssiin nämä lentoyhtiöt eivät siis varsinaisesti kuulu.

Kuva on Hampton Inns and Suites San Juan -hotellin allasalueelta Puerto Ricosta.
Yövyimme tuolla ennen risteilylle lähtöä vuonna 2010.

Matkakanta-asiakkuuksien lisäksi kuulun monen hotelliketjun kanta-asiakasohjelmaan. S-kortilla saan automaattisesti asiakasomistajahinnat Sokos Hotels -ketjun hotelleissa ja Hotellimaailman sivuilla etuja saa Hotel Bonus Club-, K-Plussa-, Pins-, Finnair Plus- ja Viking Club -korteilla. Näiden lisäksi minulla on Scandic Friends -kortti, joka antaa etuina mm. iltapäivälehden hotelliin saapuessani sekä 6 euron etukupongin, jonka käytän usein virvokkeiden ostoon.

Kotoa löytyy myös Hilton -ketjun ja Choice Hotels -ketjun kortit, koska yövymme usein matkalle lähdettäessä Helsinki-Vantaan Hiltonissa. Hieman luksusta matkan alkuun, halvempiakin lentokenttähotelleja on.

Eurooppalainen sairaanhoitokortti, mallikuva

Loppuun vielä se kaikkein tärkein kortti, eurooppalainen sairaanhoitokortti. Sellaisen voi tilata ilmaiseksi Kelan sivuilta tai käymällä Kelan toimistossa. Jos lomailet EU- tai ETA -maassa tai Sveitsissä ja sairastut, olet tämän kortin kanssa oikeutettu saamaan hoitoa samaan hintaan kuin maassa asuvien henkilöiden. Minulla tuo kortti on aina mukana Euroopassa liikkuessani ja juuri viime viikonloppuna tilasimme herra L:lle samaisen kortin.

Perinteinen matkavakuutuskin löytyy ammattiliiton kautta. Ennen matkalle lähtöä kannattaa muuten aina tarkistaa, mitä kaikkea se kattaa ja kuinka pitkään vakuutus on voimassa eli kuinka monta päivää voi yhtäjaksoisesti viettää ulkomailla vakuutettuna.

Puuh ja huoh. Korttia kerrakseen. Paljonko erilaisia matkaan liittyviä kanta-asiakaskortteja teiltä löytyy? Ovatko ne aina matkassa mukana? Meillä jäi viimeksi Viking Clubin kortti kotiin, onneksi laivalta sai väliaikaisen pahvikortin...



tiistai 3. marraskuuta 2015

"Onkohan tässä annoksessa gluteenia?"

Ja sama kreikaksi. Tai italiaksi. Tai *jollain muulla kielellä*... Näitä kielikäännöksiä mukaan matkalle löytyy Keliakialiiton sivuilta.

Herra L sairastaa siis keliakiaa. Kyseinen sairaus tuli meille tietoon pari vuotta sitten yllättäen ja täysin pyytämättä, kuten sanonta kuuluu, ja rajoittaa aina välillä paljonkin ruokailua ulkomailla. Kaiholla muistelen niitä matkoja, jolloin menimme syömään juuri silloin kun eniten nälätti, ensimmäiseen ravintolaan, joka tiellemme osui. Vaikka rakastan ruoanlaittoa ja tilaisuuden tullen käyttää turhankin paljon aikaa ruoka-annoksen tekoon tai valintaan, niin välillä on nautinnollista pysähtyä syömään sinne, missä ruoka on edullista ja sitä on paljon.

Mutta ei. Nykyisin toistuu seuraavat vaiheet ennen kuin pariskunta L saa ruokaa kupuunsa.

Kuvitellaan alkutilanne: hieman nälkäinen rouva L ja jonkin verran enemmän nälkäinen herra L ovat matkalla ja kävelevät etsien ruokapaikkaa. Yleensä tilanne etenee seuraavasti:

1) Mieluinen ravintola löytyy, mutta löytyykö ruokalistaa esim. ikkunasta tai netistä? Tutkitaan. Jos ei, niin jatketaan matkaa.

2) Ruokalista löytyi, hurraa!! Alamme tutkia ruokalistaa ja etsimään maanisesti G-merkintää* eli löytyykö mitään, mitä mieheni voi syödä. G-kirjaimia ei löydy, eikä ruokia, josta olisimme varmoja. Eli jatketaan matkaa.
*Kroatiassa tosin eräs ravintola oli merkinnyt G-kirjaimella kaikki annokset, joissa oli gluteenia. Huoh.

3) Toistetaan vaiheet 1) ja 2) kertaa n. Tässä vaiheessa minä alan ärtyä, kuten aina ollessani nälkäinen.

4) Vihdoin! Astumme sisään ravintolaan tai istumme pöytään ulkosalle. Tilaamme ruoan ja tässä vaiheessa herra L vielä varmistaa, että eihän annoksessa ole missään vehnää tai muuta viljaa. Tarjoilija varmistaa asian, odottelemme. Minä katselen ympärilleni ja mietin, voikohan naapuripöytään jääneet leipäpalat syödä suurimpaan nälkään. Vai voisikohan pöydän jalkaa järsiä?

5) Saamme annokset eteemme ja v i h d o i n syömme. Suorastaan ahmimme. Ja opettajia kun olemme, lautaset ovat tyhjät noin varttitunnissa. Pyydämme laskun ja jatkamme matkaa, minä olen jo melko leppynyt ja herra L ei missään vaiheessa edes hermostunut.


Tuttujen ruoka-annosten kohdalla ei tätä onneksi tarvitse joka kerta toistaa, mutta aika usein nykyään mieheni syö ravintolassa salaattia. Joskus siihenkin on yllätykseksi lisätty krutonkeja, jee ja jipii.

Varmasti gluteeniton annos Kroatian Trogirissa.
Paistettua tonnikalaa kesäkurpitsan ja rucolan kanssa.


Keliagentti kirjoittaa blogissaan samasta asiasta ja antaa vinkkejä muutamaan kohteeseen. Herra L on liikkeellä yleensä kohtuullisen rennosti, vaikka keliakian kanssa on oltava "sairaan tarkka". Tosin sen sijaan, että hän tivaisi joka annoksesta erikseen, mitä ne sisältävät, herra L pyrkii jo tilaamisvaiheessa eliminoimaan gluteenin pois. Pihvinsä herra L tilaa useimmiten ilman kastikkeita, ne kun sisältävät usein gluteenia.

Erityisesti keliakia harmittaa siinä mielessä, että ennen oli mukava jakaa annoksia ja maistella vähän toisenkin lautaselta. Tai siis kyllähän minä tätä edelleenkin teen, mutta jos haluan, että herra L voi maistaa minun ruokaani, pitää minunkin tilata gluteenitonta. Joskus teen näin, yleensä en.

Nykyään leivon ennen matkalle lähtöä leivän mukaan otettavaksi, mikäli meillä on huoneistohotelli ja siellä pakastelokero tai pakastin. Perille päästyämme viipaloin leivän ja pakastan, ja herra L ottaa iltaisin pari siivua sulamaan aamupalaa varten. Yleensä mukaan pakataan myös paketti gluteenitonta näkkäriä. Kevyt viedä mukana ja näppärä lisä välipaloja ajatellen. Kreikassa tai Kanariansaarilla löytää aika harvoin - jos koskaan - kaupasta gluteenitonta leipää.


Oma reseptini, omenainen pähkinälimppu




Gluteenittomia tuotteita ei ulkomailla aina löydy tavallisesta ruokakaupasta. Ainakin Kroatiassa olemme löytäneet vaikkapa pastaa luontaistuotteita myyvistä kaupoista. Lomakohteissa tällaisia ei vain kovin usein löydy. Pidemmälle lomalle voikin olla hyvä ottaa mukaan myös pieni pastapussi. Usein se on pelastanut sellaisen illan, kun emme ole jostain syystä jaksaneet lähteä ravintolaan syömään.

Hotelleihin kannattaa olla yhteydessä jo etukäteen, mikäli tarjoavat aamiaista. Laitan varauksen jälkeen hotellille sähköpostia ja tiedustelen gluteenitonta aamiaista. Vastaus tulee yleensä nopeasti. Puolassa yleisesti ei tunneta keliakiaa tai tarjota gluteenitonta vaihtoehtoa. Tosin aamiaispöydässä sekä Krakovassa että Varsovassa oli niin runsaasti leikkeleitä, että sillä pärjäsi päivän mukavasti. Varsovassa herra L otti tosin omat sämpylät mukaan aamiaiselle.

Venetsiassa gluteeniton aamupala onnistui ilman mitään ongelmia - toisin kuin Fort Lauderdalessa. Olimme yhden yön paikallisessa motellissa ennen risteilylle lähtöä ja sähköpostissa oli luvattu, että gluteeniton aamiainen onnistuu. No, kun pääsimme iltamyöhään perille, meiltä alettiin kyselemään, että mitä tämä gluteeniton tarkoittaa ja millaista ruokaa pitäisi olla. Hotellin henkilökunta ei siis tiennyt keliakiasta mitään, mutta oli saman tien luvannut gluteenittoman aamupalan, kun sitä kyseltiin. 

Seuraavana aamuna olikin aika surkuhupaisa tunnelma, kun tajusimme, että ainoa gluteeniton vaihtoehto oli banaani - juomien lisäksi siis. Herra L söi banaaninsa hieman ärtyneenä (sitäkin siis tapahtuu joskus) ja lähdimme pienelle aamukävelylle. Puolen kilometrin päästä löytyi onneksi ruokakauppa, josta ostimme jogurttia ja tuoreita marjoja. Söimme ne hotellihuoneessa ja pudistelimme päätämme palvelualttiudelle ja sen puutteelle. Jogurtti kun oli yksi niistä ruuista, jonka annoimme esimerkiksi edellisenä iltana, kun meiltä kysyttiin ruokia, jotka ovat gluteenittomia. Kirjoitin kyseisestä majapaikasta arvioinnin Tripadvisorin sivuille, sen voi lukea tästä.

Italiaan hyppään vielä hetkeksi, koska mielestäni oli yllättävää, kuinka hyvin sieltä löytyi gluteenittomia vaihtoehtoja. Jopa niin, että kun olimme pienen pienellä Torcellon saarella Venetsian ulkopuolella ja söimme lounaaksi pienen leikkelelautasen, niin jostain löytyi gluteenittomia suolakeksejä miehelleni leikkeleiden seuraksi.
Venetsian edustan saaria, kuvassa taustalla Burano.
Torcellolle mennessä oli jo liian kova nälkä ajatellakaan kuvaamista.
Kovin monia matkavinkkejä minulla ei vielä ole keliakiaa ajatellen, koska olemme eläneet sairauden kanssa vasta reilut pari vuotta, kuten tuolla alussa mainitsin. Coeliac UK on koonnut matkapaketin 35 maasta, maatiedot ovat pdf-muodossa ja helppo tallentaa tabletille tai printata mukaan. Tiedostoissa on mm. kauppaketjut, joista gluteenittomia tuotteita löytyy kyseisestä maasta ja gluteenittomat tuotemerkit.

Keliakian kanssakin voi siis hyvin matkustella ja nauttia matkoista. Hieman tarkkaavaisuutta reissuun mukaan, niin kyllä pärjää!