sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Torreviejasta Sagresiin ja takaisin - 2000 kilometriä kartanlukijana



Palaan taas kerran tämän blogin sloganiin: "Adventure is just bad planning." Aloimme nimittäin jo helmikuussa suunnitella Andalusian automatkaamme, jonka toteutimme toukokuussa. Ei reissu silti mennyt aivan odotetusti, mutta siitä viis. Hienoja muistoja jäi silti.

Kirjoitan varmasti vielä paljonkin pysähdyksistämme, mutta nyt ajattelin kirjoittaa yleisemmin vuokra-autolla ajelusta Espanjassa ja Portugalissa. Me kun lopulta päätimme piipahtaa Portugalin puolellakin. Osittain siksi, että saisin uuden maan käytyjen maiden listalleni.

Tässä matkareittimme, keltaiset kuvakkeet ovat yöpymisten kohdalla.

Matkareittimme

Pysähdyspaikkojamme olivat Andalusiassa Granada, Sevilla ja Ronda sekä Portugalin puolella Sao Bras de Alportel. Sain Facebookin puolella vinkin Sagresista ja otimme sen päätepisteeksemme ennen kotiin eli tässä tapauksessa Torreviejaan päin kääntymistä. 





Kuten tämän tekstin kuvista näkee, reitin varrella maisemat vaihtelivat pitkälti kasvillisuuden mukaan. Välillä oli suunnattomia kukkuloita täynnä oliivipuita sekä valtavia peltoja täynnä auringonkukkia tai viljaa. Minulle suomalaisena oli omituista nähdä korjuukypsää ohrasatoa toukokuun lopussa.



Vuokra-autolla useampaan maahan - mitä otettava huomioon?

Suurin osa autovuokraamoista ilmoittaa heti, että auton vakuutus on voimassa ainoastaan Espanjassa. Me vuokrasimme auton Centaurosta, jonka verkkosivujen kautta varaaminen oli helppoa ja valittavana oli vaihtoehto, että vuokra-auton saa viedä Ranskaan/Portugaliin. Lisähintaa tästä tuli 65 euroa.

Toimistossa asiointi sujui nopeasti ja annan vinkiksi, että on aika turha maksaa ylimääräistä siitä, että pääsee express -hinnalla jonon ohi toimistossa. Olemme nyt käyneet siellä kolmesti, eikä meidän ole tarvinnut kertaakaan jonottaa.



Automatkojen apuväline numero 1

Meillä työnjako automatkoilla on selvä: Kari ajaa ja minä luen karttaa. Pienenä ongelmana tosin on, että en osaa lukea karttaa ja sen lisäksi minulle tulee matkapahoinvointia, jos luen jotain autossa. En siis ole aivan ihanteellisinta kartanlukija-ainesta.

Onneksi on navigaattorit. Kari sai työpaikaltaan 50-vuotislahjaksi TomTomin navigaattorin, joka on sen jälkeen ollut Euroopan -matkoillamme mukana. Latasin kotona päivitetyt länsi-Euroopan kartat laitteeseen ja sitten menoksi. Suurimmaksi osaksi kartat pitivät paikkaansa koko matkallamme. Ainoastaan pari kertaa Portugalissa löysimme itsemme tieltä, jota ei ollut merkitty karttaan.

Onnistuimme näkemään luntakin, taustalla Sierra Nevadan lumihuiput.


Huoltoasemat ja muut taukopaikat

Ajoimme enentään neljän tunnin pätkiä, mutta silti pidimme tarpeellisena pysähtyä kahville tai lounaalle matkan varrella. Espanjan puolella huoltoasemia oli lyhyin välimatkoin ja useimmiten asemien yhteydessä oli pieni kahvila tai hieman isompi ravintola. Gluteenitonta ruokaa löytyi kuskille hyvin, joten nälkäisenä ei tarvinnut ajella.


Portugalin puolella tilanne oli aivan toisenlainen. Huoltoasemia oli reilun 30 kilometrin välein, ehkä harvemminkin, ja ruokapaikkoja oli todella vaikea löytää - ainakin moottoritiellä ajaessa. Pari kertaa jouduimme kääntymään kahvilan ovelta, kun listalla ei ollut mitään keliaakikolle sopivaa. Päädyimmekin lopulta syömään ostoskeskuksen food courtiin.




Sillan toisella puolella odotti Portugali.


Moottoritie on kuuma - ja kallis.

Kun suunnittelee automatkaa Eurooppaan, on otettava huomioon tietullit. Päätimme jo etukäteen Espanjan puolella vältellä maksullisia teitä, koska ilmaiset reitit olivat suunnilleen yhtä nopeita. En siis osaa kertoa tietullimaksuista Andalusian puolella. Portugalissa ajelimme kalliimpaa moottoritietä, sillä pikkutiet olivat selvästi huonommassa kunnossa kuin Espanjan puolella. Myös matka-aika olisi ollut huomattavasti pidempi.

Portugaliin ajaessa Kari syötti luottokorttinsa maksulaitteeseen, joka kirjasi auton rekisterinumeron ja maksukortin numeron muistiinsa. Sen jälkeen oli helppoa vain ajaa tietullien läpi, sillä kaikki hoitui automaattisesti. Ennen tietullia näkyi taksat ja niistä kerääntyikin aikamoinen summa muutamassa tunnissa. Kaiken kaikkiaan Karin kortilta veloitettiin 44 euroa noin 350 kilometristä. Ja eivät ne tiet silti priimakunnossa olleet.



Eurot tiskiin, kiitos.

Palaan reissun kuluihin hotellien yhteydessä, mutta nyt summaan yhteen viikon reissun ja noin 2 000 kilometrin ajomatkan kulut autoilun osalta.

Auton vuokra vakuutuksineen maksoi 305 euroa. Jälkikäteen ajateltuna olisimme voineet maksaa muutaman kympin enemmän ja valita hieman isomman auton. Nyt pieni Ford Fiesta hyytyi pahasti vuoristoteillä ja ylämäet mentiin alle kahdeksankympin tuntivauhtia. Lisäksi tietulleihin meni tuo edellä mainittu 44 euroa ja polttoaineeseen noin 150 euroa. 

Viikon matkan hinnaksi tuli siis noin 500 euroa. Ei ihan halpaa touhua, mutta mukavaa ja leppoisaa matkaamista omilla ehdoilla ja omilla aikatauluilla.


2 kommenttia:

  1. Kiitos,tärkeää tietoa meillekin! Ruohot leikattu,kaiki ok. Sissi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että kotona on kaikki kunnossa. :-)

      Poista

Jätä kommenttisi tai terveiset...