keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Vanuatu, mukava kohde, mutta...

Risteily on siis jo hyvinkin takana päin ja muistoja sekä kokemuksia riittää tuleville vuosille. Sekä hyviä että huonoja. Jostain kumman syystä haluan aloittaa omatuntoa kalvavasta päivästä Vanuatun Mystery Islandilla. Pitäköön tällä kertaa länsimaisen nimensä, kun koko saari muutenkin oli pelkästään länsimaista hedonismia varten.





Mystery Island on siis asumaton saari Vanuatun saarivaltiossa ja kuten aiemmassa kirjoituksessani arvelin, ei siellä ollut juuri muuta tekemistä kuin rannalla makoilu ja valokuvien ottaminen. Upeita kuvia tulikin. Rannan hiekka oli isorakeista ja valkoista ja merivesi uskomattoman turkoosia, kirkasta ja lämmintä. Rannalla ainoastaan me risteilijät. Laivayhtiö oli sentään järjestänyt juomapisteitä rannalle ja mikäs siinä, kuumana päivänä kylmä drinkki palmun alla varjossa maistui taivaalliselta.



Mikä siis tässä lähes maanpäällisessä paratiisissa oli vialla? Täydellinen päivä rannalla sai hieman ikävämpiä piirteitä, kun kävimme saaren "torilla". Saarelle oli meitä varten rakennettu kojuja, joissa muilta saarilta tulleet asukkaat myivät sarongeista koruihin, muovihelyistä lippiksiin. Perheiden lapset leikkivät kojujen lattioilla, odottaen meidän lähtöämme ja kotiinpääsyä.



Teimme ostoksia, jotta paikalliset saisivat edes jonkun palkan vaivoistaan, ja lähdimme kohti laituria. Matkalla kokonainen lapsiryhmä lauloi opettajansa johdolla englanninkielisiä lauluja keräten rahaa uutta koululuokkaa varten. Kukaan lapsista ei näyttänyt isommin nauttivan laulamisesta. Kurkkua kuristi. 



Seuraavaksi näimme noin 12-vuotiaan pojan alkuasukasasussa. Hän seisoi kuumassa auringonpaisteessa, sentään osittain varjossa, ja hänen vieressään oli kyltti, joka kertoi, että pojan saisi kuvata kolmen dollarin maksua vastaan. Samaan aikaan kun poika seisoi varmasti useamman tunnin kuumassa, meille jaettiin jääkylmiä pyyhkeitä, jotta meille ei tulisi liian kuuma jonossa takaisin laivalle.




Päivästä Vanuatulla jäi jäljelle upeita kuvia ja aika lailla jomottava omatunto. Tämän tekstin kuvat ovat kohteesta, mutta ainoastaan rantakuvia, muita en ottanut. Pahasti tuntuu siltä, että joissain osissa maailmaa paikalliset asukkaat ovat edelleen ainoastaan meidän länsimaisten turistien iloksi esillä. Kuin eläimet eläintarhassa. Tuntuu pahalta.








12 kommenttia:

  1. Kurjaa kuulla, että olet reissussa joutunut todistamaan tuota matkailun kurjaa puolta. Mulla on ystävä tällä hetkellä ehkä samalla risteilyllä, kuin tekin ja kun hän laittoi viestiä Vanuatulta niin olin hetken aikaa kateellinen, mutta ehkä ei kannata olla. Uskomattoman kauniilta siellä kyllä näyttää.

    http://sites.flockler.com/suuri-seikkailu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunistahan siellä kyllä oli ja uskon, että Vanuatulta löytyy parempia saaria, joilla pääsee tutustumaan paikallisten elämään. Ja kiitos linkistä, Noora!

      Poista
  2. Niin sua! Näitä lisää... siis pintaa syvempiä kokemuksia maailmasta! Aika ristiriitaisia tunteita tuolla matkatessa saa kokea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Näitä ristiriitojahan elämä on täynnä ja matkaillessa ne välillä korostuvat.

      Poista
  3. Olet ökypakettiristeilyllä, ja ihmettelet että siellä ollaan rahaa vailla?

    Sehän nyt on selvää. Jos haluat nähdä koskematonta tyyntämerta, on syytä tehdä ihan oma pakettinsa. Ei mennä kalliille risteilylle.

    Luulin että tämä blogi oli omatoimisesta matkailusta, mutta "Laivayhtiö oli sentään järjestänyt drinkkipisteitä" ja sitten lopussa "voijettä ku oli turisti olo" kertoi kyllä riittävästi, loppuu tämän blogin lukeminen tähän.

    Olen itse matkannut Uudessa-Kaledoniassa ja katsonut kun moisten suurten laivayhtiöiden laivat saapuvat satamaan ja "show" porsaille alkaa. Ei kannata mennä possujunaan jos ei tykkää possujunasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ökyristeilystä olen nyt hieman eri mieltä kanssasi, enkä tainnut missään vaiheessa ihmetellä sitä, että paikallisilla on vähemmän rahaa.

      Blogini nimi on Omatoiminen pakettimatkailija eli teen mielelläni molempia. Risteilyn kokonaishinta siihen nähden, mitä sillä sai, oli mielestäni parempi diili kuin omatoimireissut kyseisille saarille.

      Mutta mukavaa, että olet lukenut blogiani tähän saakka ja toivottavasti löydät mieluista luettavaa jatkossa!

      Poista
  4. Reissasin itse kauan sitten yksinäni Vanuatulla, siellä on kyllä hienoja paikkoja, mutta ei se suosikkikohteeksi jäänyt. Tuohan on noita turismin kääntöpuolia... Paikalliset muuttaa koko perinteisen elämäntyylinsä turismin takia. Voihan se olla, että elintaso kasvaa, mutta millä hinnalla. Ja sitten niistä turistivirroista aletaan olla riippuvaisia. Kunpa niitä turisteja voitaisiinkin tuoda sinne ilman, että se niin hurjasti paikallisten elämään vaikuttaa, mutta se vaan taitaa olla toiveajattelua :( Vanuatu taisi olla itselle yksi ensimmäisiä kohteita, missä tulin kasvokkain todellisen köyhyyden kanssa.

    VastaaPoista
  5. Olen itse haaveilemassa risteilystä. Mitkä olivatkaan tämän risteilyn pysähdyspaikat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pysähdyimme Nouméassa ja Isle of Pinesilla Uudessa Kaledoniassa, Vanuatulla, Lautokassa ja Suvassa Fidzillä. Lisää kohteista vanhemmassa blogitekstissäni: http://www.omatoiminenpakettimatkailija.blogspot.fi/2016/03/miten-hyvin-tunnet-etelaisen.html

      Poista
  6. Jotenkin muistuttaa kovin Kiribatia, jossa vietimme viikon. Kaikki on niin äärettömän köyhää.

    Me sentään pääsimme sieltä pois. Nuoren hotellityöntekijän silmiin syttyi tähdet kun lahjoitin pari vaatetta täydestä rinkastani hänelle viimeisenä iltana. Mekon hän vaihtoi päälle heti, eikä hymyä voinut pyyhkiä huulilta mikään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä muistutus siitä, että pienistäkin asioista voi tulla iloiseksi ja niillä saattaa olla valtava vaikutus. <3

      Poista

Jätä kommenttisi tai terveiset...