Vanuatu, mukava kohde, mutta...

Risteily on siis jo hyvinkin takana päin ja muistoja sekä kokemuksia riittää tuleville vuosille. Sekä hyviä että huonoja. Jostain kumman syystä haluan aloittaa omatuntoa kalvavasta päivästä Vanuatun Mystery Islandilla. Pitäköön tällä kertaa länsimaisen nimensä, kun koko saari muutenkin oli pelkästään länsimaista hedonismia varten.

Mystery Island on siis asumaton saari Vanuatun saarivaltiossa ja kuten aiemmassa kirjoituksessani arvelin, ei siellä ollut juuri muuta tekemistä kuin rannalla makoilu ja valokuvien ottaminen. Upeita kuvia tulikin. Rannan hiekka oli isorakeista ja valkoista ja merivesi uskomattoman turkoosia, kirkasta ja lämmintä. Rannalla ainoastaan me risteilijät. Laivayhtiö oli sentään järjestänyt juomapisteitä rannalle ja mikäs siinä, kuumana päivänä kylmä drinkki palmun alla varjossa maistui taivaalliselta.

Mikä siis tässä lähes maanpäällisessä paratiisissa oli vialla? Täydellinen päivä rannalla sai hieman ikävämpiä piirteitä, kun kävimme saaren "torilla". Saarelle oli meitä varten rakennettu kojuja, joissa muilta saarilta tulleet asukkaat myivät sarongeista koruihin, muovihelyistä lippiksiin. Perheiden lapset leikkivät kojujen lattioilla, odottaen meidän lähtöämme ja kotiinpääsyä.

Teimme ostoksia, jotta paikalliset saisivat edes jonkun palkan vaivoistaan, ja lähdimme kohti laituria. Matkalla kokonainen lapsiryhmä lauloi opettajansa johdolla englanninkielisiä lauluja keräten rahaa uutta koululuokkaa varten. Kukaan lapsista ei näyttänyt isommin nauttivan laulamisesta. Kurkkua kuristi. 

Seuraavaksi näimme noin 12-vuotiaan pojan alkuasukasasussa. Hän seisoi kuumassa auringonpaisteessa, sentään osittain varjossa, ja hänen vieressään oli kyltti, joka kertoi, että pojan saisi kuvata kolmen dollarin maksua vastaan. Samaan aikaan kun poika seisoi varmasti useamman tunnin kuumassa, meille jaettiin jääkylmiä pyyhkeitä, jotta meille ei tulisi liian kuuma jonossa takaisin laivalle.

Päivästä Vanuatulla jäi jäljelle upeita kuvia ja aika lailla jomottava omatunto. Tämän tekstin kuvat ovat kohteesta, mutta ainoastaan rantakuvia, muita en ottanut. Pahasti tuntuu siltä, että joissain osissa maailmaa paikalliset asukkaat ovat edelleen ainoastaan meidän länsimaisten turistien iloksi esillä. Kuin eläimet eläintarhassa. Tuntuu pahalta.

Tilannekatsausta ja verkko-ongelmia

Risteily loppui aamulla ja nyt olemme tuttaviemme luona Sydneyssa. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, etta ensinnakin en pysty kayttamaan padia, kun en paase silla verkkoon ja toisen syyn varmaan jo huomaakin. Kirjoitan siis nappaimistolla ilman skandeja.

Palaan asiaan, kun asiaan loytyy joku ratkaisu. Siina vaiheessa tulee kuviakin. En viitsi ladata kuviani kamerasta vieraalle tietokoneelle. Hieman editoituna pääsin hetkeksi paikkaan, jossa on wifi. Ensimmäiset kuvatkin siis samalla.

Hytin parvekkeelta oli ehkä parhaat näköalat ikinä. Ensimmäinen kuva on ennen lähtöä ja toinen on toiseksi viimeisenä iltana napattu.

Yhteenvetona tassa vaiheessa kuitenkin: risteily oli mahtava!! Ajattelin, etta 12 paivaa on liian pitka aika ja laivalla ei ole mitaan tekemista, mutta tosiasiassa olisin voinut jaada laivalle edelleen. Jatin aamulla haikeat hyvastit laivalle.

Mutta lisaa siis myohemmin.

Koti, tuo ongelmallinen paikka matkojen aikana

Kun muutimme Turusta reilut neljä vuotta sitten, samalla menetimme turvaverkkomme sukulaisten suhteen. Tai ainakin verkko venyi sen verran suureksi, että ihan pienillä asioilla ei viitsi sukulaisia pyytää käymään kodissamme matkojemme aikana. Siinä, missä ennen joku kävi kastelemassa kukat ja joku toinen tyhjensi postilaatikon säännöllisesti pidempien matkojen aikana, on meidän tarvinnut kehittää muutama uusi kikka täällä asumisen aikana.

Etuovemme edessä on usein kesäisin kukkia. Saavat pärjätä omillaan matkojemme ajan.

Meillä ei ole nykyisin lainkaan säännöllistä kastelua tarvitsevia huone- tai pihakasveja. Huonekasvit poistimme, kun minulla tutkittiin kroonista yskää ja yhdeksi syyksi epäiltiin homeitiöitä. Yskä ei lopulta niistä johtunut, mutta olemme todenneet, että elämä on helpompaa ilman kastelun tarpeessa olevia kasveja. Takapihan perennat ovat silmänilona kesällä, mutta niitä ei onneksi tarvitse kastella.


Lisäksi meillä on aivan mahtavat naapurit, joiden kanssa postin keruu ynnä muut pikkujutut matkan aikana onnistuu. Asumme pienessä rivitaloyhtiössä ja yleisavain löytyy joka toisesta asunnosta. Ehkä hieman liikaa, mutta isoksi hyödyksi paitsi matkojen aikana, niin myös silloin harvoin, kun onnistun lukitsemaan ulko-oven ilman avainta. Näinkin on käynyt.

Tämä näkymä parvekkeeltamme oli yksi ratkaisevista tekijöistä asuntoa ostaessamme.

Nytkin, kun olemme kolmisen viikkoa matkalla, naapurit hoitavat postilaatikkomme tyhjennyksen ja sen lisäksi kaikki taloyhtiöstämme tietävät, että olemme tänä keväänä pitkään poissa. Pieni naapurivartio toimii siis varmasti.


Ja toki tämä toimii toiseenkin suuntaan. Juuri viime viikolla keräsimme naapurien postit ja veimme ne heidän eteiseensä odottamaan. Edelliskesänä saimme soiton Saksasta, että parvekkeelle oli jäänyt yrttiruukkuja, jotka voisi hakea ja käyttää. Herkuttelimme siis basilikalla.

Lempipaikkani kotona, takan vieressä. Mielellään kirja kädessä ja takassa tuli.

Helpottaa todella paljon elämää ja rauhoittaa mieltä, kun tietää, että pitkänkin matkan aikana joku huolehtii siitä, että asunto pysyy turvassa ja postilaatikko tyhjänä. Täysi postilaatikko kun houkuttaa helposti väärillä asioilla olevat paikalle.

Miten sinä hoidat postit, huonekasvit yms. asiat matkan aikana?

Mitä kaikkea onkaan muistettava ennen matkalle lähtöä?

"Onko kaikki tarpeellinen listassa ja pakattuna?"

Minä olen meistä hermoilija. Aina ennen matkalle lähtöä alan ihan oikeasti panikoitumaan. Vaikka listan mukaan pakkaankin, ainahan voi olla, että olen listalta unohtanut jonkun asian. Käyn listaani läpi tällä hetkellä ainakin kymmenettä kertaa ja mietin, mitä vielä voisi tarvita mukaan. Kari sen sijaan poistaa listalta tarpeettomia esineitä, eilen listasta poistui pelikortit ja korkkiruuvi.

Yleensä keskustelumme etenee seuraavasti matkalla lentokentälle:

      Minä: "Onhan passit ja liput mukana?"   Kari: "On. Ne on tässä laukussa."
      Minä: " Tulihan mun lääkkeet mukaan?" Kari: "Jep. Itse pakkasit ne käsimatkatavaroihin."
      Minä: "Pakkasinhan mä piilarit?"            Kari: " Joo. Ne on siinä pienessä paketissa laukun sivutaskussa."

Ja niin edelleen... Harvinaisen pitkäpinnainen mies, sanoisin. Itse en jaksaisi vastaaviin kysymyksiin kovin rauhallisesti vastata kovin kauaa.

Eli todettakoon, että mikäli teet niin kuin me ja pakkaat listan mukaan, luota siihen, että kaikki tarpeellinen on mukana ja aika paljon kaikkea saa kyllä ostettuakin, mikäli jotain pääsi unohtumaan.

Ja yksi vinkki vielä pakkaamisesta: me pakkaamme laukut aina niin, että molempien vaatteita on sekaisin molemmissa matkalaukuissa. Jos jostain kumman syystä laukku jää saapumatta, niin molemmille löytyy vaatteita.

"Laitoitko pesukoneen hanan kiinni?"

Ennen matkalle lähtöä kannattaa muistaa katsoa, että astianpesu- ja pyykinpesukoneen hanat ovat varmasti kiinni. Vesivahinko matkan aikana tulee kalliiksi ja hanat on helppo sulkea. Yleensä muutenkin suljemme alakerrasta pesukoneen hanan käytön jälkeen, mutta astianpesukoneen hana on normaalisti aina auki. Meidän keittiöömme on kertaalleen tehty remontti, kun astianpesukone vuoti lattialle. Silloin onneksi kustannukset menivät taloyhtiölle.

Ennen matkalle lähtöä laitamme myös asuntomme lämmityksen mahdollisimman pienelle. Pienillä säädöillä säästyy energiaa ja sitä myötä meille euroja. Lämminvesivaraajan otamme kokonaan pois päältä, turhaan se täällä lämpeää, kun ei kukaan ole kotona.

"Entäs postit?"

Mikäli olemme pidempään poissa, on aina mietittävä, mitä teemme postien suhteen. Vaihtoehtoina ovat, että joku tyhjentää postilaatikkomme säännöllisesti tai sitten se, että katkaisemme postinkuljetuksen määräajaksi. Jälkimmäisestä on huonoja kokemuksia viime Australian -matkaltamme kymmenen vuoden takaa. Posti oli kuljettanut osan posteista laatikkoomme ja vain osan jättänyt postitoimipaikkaan haettavaksi. Ja niitäkään posteja emme saaneet kerralla, kun kaikkia ei löytynyt. Osa tuli meille vasta noin kuukauden kotiin paluumme jälkeen.

Tällä kertaa olemme aikeissa kokeilla määräaikaista postin edelleenlähetystä. Kyseessä on Postin maksullinen palvelu, mutta maksamme mieluusti siitä, jos sillä pystymme varmistamaan, että saamme esimerkiksi maksettua satunnaiset, postilaatikkoon tipahtavat laskut perille ja maksettua eräpäivään mennessä.

"Nauti!"

 Hei, olet lähdössä reissuun!! Yritä lopettaa stressaaminen ja nauti. Näin hoen itselleni täällä ja se kannattaa muistaa ihan jokaisen, joka on matkaan lähdössä.

Kuvissa on olohuoneemme pakkaamiskaaosta ennen matkaan lähtöä. Laukkuja ja vaatteita on joka puolella. Siistit kasat ovat Karin tekemiä, omia kasojani en kuvannut. :-)

Miten hyvin tunnet eteläisen Tyynenmeren saaria? Tuhti infopaketti ja matkavalmistelua

Mahtavaa, tätä viikkoa olen odottanut jo pitkään. Vihdoin pääsemme matkaan ja sunnuntaina risteilylaivan kannelle nauttimaan Sydneyn lämmöstä ja maisemista. Lentomme lähtee perjantaina ja sitä ennen on vielä kymmenittäin pieniä hoidettavia asioita. Ja yksi vähän isompi, nimittäin pakkaaminen. Tällä hetkellä matkalaukut ammottavat tyhjyyttään, pitäisi vielä silittää iso kasa vaatteita ja sitten pakata.

Matkareittimme

Voyager of the Seas lähtee siis Sydneystä 13. maaliskuuta ja me olemme toivottavasti mukana. Sain ystäviltämme Sydneysta aamulla sähköpostia, jossa kysyttiin suunnitelmaa sen varalle, että lennot ovat myöhässä. Kääk! Sitä vaihtoehtoa en ollutkaan vielä hermoillut. En ole kuitenkaan kovin huolissani, sillä lennot saavat olla viitisentoista tuntia myöhässä ennen kuin meille alkaa tulla kiire laivalle.

Kuva: www.royalcaribbean.com

Kaksi ensimmäistä päivää ovat meripäiviä, jolloin emme pysähdy missään satamassa. Tämän ajan vietämme tutustuen laivaan ja nukumme jet lagia pois toivottavasti suht rauhallisilla vesillä. En ole nykyisin enää aivan niin matkapahoinvoiva kuin nuorempana, mutta etenkin kova aallokko merellä saa kasvoni hetkittäin melko vihertäväksi. Yleensä tähän auttaa pieni suolainen, suolakeksejä varaankin hyttiin jo ensimmäisenä päivänä.

Nouméa, Uusi-Kaledonia

Ensimmäinen satamakaupunkimme sijaitsee - hämmästyttävää kyllä - Ranskassa. Uusi-Kaledonia on Ranskalle kuuluva erityisyhteisö ja koostuu useammista pienistä saarista. Wikipedian mukaan saarivaltion itsenäisyydestä on tarkoitus järjestää kansanäänestys vuosien 2014-2019 aikana, mutta toistaiseksi äänestysajankohta ei ole selvillä.

Uusi-Kaledonian historiassa on synkkiä kohtia. Nykyisen Nouméan alueelle tuotiin 1800-luvulla noin 25 000 ranskalaisvankia, jotka vapauduttuaan jäivät asumaan alueelle. Paikalliset alkuperäisasukkaat, kanakit, eristettiin asumaan sisämaan reservaatteihin. 

Nouméa on saarten pääkaupunki ja siellä asuu noin 100 000 asukasta. Meidän suunnitelmamme pääkaupungin suhteen ovat melko avoinna, täytyy ensin katsoa, kuinka pahasti jet lag edelleen vaikuttaa. Ehkäpä kuitenkin käymme ainakin Nouméan torilla. Mitään tuoretavaraa, kuten hedelmiä, emme saa laivaan viedä, mutta ehkäpä torilta löytyy vaikkapa kuivattuja mausteita kotiin vietäväksi. 

Inyeug (Mystery Island), Vanuatu

Seuraava satamamme sijaitsee Vanuatun saarivaltiossa. Vanuatu on vuonna 1980 itsenäistynyt tasavalta, jossa asuu noin 220 000 ihmistä, joista suurin osa on melanesialaisia. Valtion viralliset kielet ovat englanti, ranska ja bislama, mutta saarilla puhutaan yli sataa eri kieltä.

Mielenkiintoinen yksityiskohta saarten uskontoon liittyen on lastikultti. Saarelaiset uskoivat, että eurooppalaisten ja amerikkalaisten lähettämät avustuspaketit olivat yliluonnollista alkuperää, etenkin ilmakuljetuksina saapuneet lastit. Nykyäänkin John Frum -liikkeen seuraajat pukeutuvat amerikkalaisiin sotilaspukuihin ja marssivat kantaen puisia kivääreitä jäljitellen samoja rituaaleja, joiden avulla avun taivaalta uskottiin tulleen. 

Vanuatun lippu, kuva: Wikipedia

Kohteemme on pieni, asumaton saari, joten paljon nähtävää ei saarella ole. Vietämme päivän todennäköisesti rannalla loikoillen. Risteilymme jatkuu tästä eteenpäin ja edessä on jälleen meripäivä, jolloin ajanvietettä löytyy laivalta yllin kyllin.

Lautoka ja Suva, Fidzi -saaret

Fidzin tasavalta (fidziksi Matanitu ko Viti) on saaristovaltio, johon kuuluu noin 850 saarta tai luotoa, joista noin 100 on asutettuja. Valtion väkiluku lähentelee miljoonaa ja suurin osa väestöstä asuu Viti Levu- ja Vanua Levu -saarilla.

Fidzin historiasta löytyy kannibalismia, kaupankäyntiä merimakkaralla ja santelipuulla sekä itsenäistyminen Iso-Britanniasta vuonna 1970. Toistaiseksi Fidzin lipussa on vielä historiallisia viitteitä brittivallasta, mutta uuden lipun suunnittelukilpailu on käynnissä ja uusi lippu on tarkoitus julkistaa heinäkuussa 2016.

Fidzin lippu, kuva: Wikipedia.

Fidzi pääsi Suomenkin uutisiin helmikuussa 2016, kun hirmumyrsky Winston pyyhkäisi saarten yli. Itsekin kirjoitin helmikuussa huolestani saarten suhteen, mutta satamat avattiin pikaisesti myrskyn jälkeen, sillä turismi on tärkeimpiä elinkeinoja saarilla.

Me pysähdymme Viti Levun saarella kahdessa eri kaupungissa, pääkaupunki Suvassa sekä Lautokassa. Näihin pysähdyksiin olemme varanneet retket etukäteen, lähdemme ensimmäisessä stopissa snorklaamaan ja jälkimmäisessä käymme maustetilalla ja tutustumme paikalliseen elämään.

Sitten onkin luvassa jälleen meripäivä, jolloin on aikaa vaikkapa kirjoittaa blogia tai rentoutua porealtaassa. Molempiinkin aikaa varmasti löytyy. Onneksi, sillä luulen, että jos pitäisi valita, jäisi blogin päivittäminen toiseksi.

Isle of Pines, Uusi-Kaledonia

Isle of Pines, ranskaksi Île de Pins ja kanakin kielellä Kunie, on viimeinen satamamme ennen paluuta Sydneyyn (ja arkeen) tämän risteilyn aikana. Varsin sopiva pysähdys, sillä saarta kutsutaan myös nimellä l'île la plus proche du paradis eli saari lähinnä paratiisia. Saarella asuu noin 2 000 asukasta ja saaren alkuperäiskansa varjelee saarta visusti. Saarelta ei voi ostaa eikä vuokrata maata.

Saarelta löytyy snorklaamiseen ja sukeltamiseen sopivia riuttoja, lukuisia hiekkarantoja sekä tippukiviluolia. Mikäli pääsen hetkeksi eroon pienestä luolakammostani, harkitsen vakavasti viimeistä vaihtoehtoa saariretkemme kohteeksi.

Sydney, Australia

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös risteilymme. Uudesta-Kaledoniasta lähdön jälkeen meillä on sentään vielä kaksi meripäivää aikaa Voyager of the Seas -aluksella. Tässä vaiheessa matkaa tulee aina kiire, sillä laivalla olisi vielä paljon nähtävää ja tekemistä. Ehkä jonain päivänä jäämme uudelle back-to-back -risteilylle heti edellisen loputtua. Siinä jotain uutta unelmoitavaa...

Pitkäperjantaiaamuna Sydneyssa meitä odottaa ystävämme, jotka majoittavat meidät muutamaksi vuorokaudeksi. Heidät tuntien me emme ole tehneet suunnitelmia Sydneyyn, sillä heillä on varmasti suunnitelmat valmiina meitä varten. 

Huh, 12 yön risteilykohteet tiiviissä paketissa. Matkakuume senkun nousee, joten lähdenpä tästä alakertaan silittelemään vaatteita. 

 

Instagram Travel Thursday | Minäkö matkalla luontoon?

"Voi ei, lunta. Jäätä. Pakkasta. En taidakaan lähteä tänään ulos."

 Myönnän heti alkuvaiheessa, että minua ei ole luotu talvisäitä varten. Niinpä hetken arvelutti tämän kuukauden teema Instagram Travel Thursdayhin eli luontomatkailu. Päätinkin käsitellä aihetta melko vapaalla kädellä.

Kotimaisema, tuttu ja turvallinen.

Suunnilleen tämän verran käyn ulkona luonnossa lähes joka päivä. Kuva on siis kotioveltamme. Asumme aika sopivassa paikassa, kaikki on lähellä. Keskustaan on kolmisen kilometriä ja metsä alkaa kotitiemme päästä. Parvekkeelta katsoessa näen peltoa ja metsää, jonkun verran asutustakin. Viime kesänä aamuisin kuului välillä käen kukunta. Ehkä tämä on sitä suomalaista unelmaa, asua lähellä luontoa, mutta myös lähellä kaupungin palveluita.

Voisko jäät jo lähteä, pliis?

Ei pidä käsittää väärin, kyllähän minä talvesta ja pakkasesta pidän. Sisätiloissa siis. Välillä on kuitenkin kiva lähteä Karin kanssa kävelylle tai vaikka kuvaamaan luontoa. Kari on jo oppinut sen, että kylmällä säällä minua ei kannata lenkille pyytää. Silloin käperryn sohvan nurkkaan takkatulen lämpöön.

Olen jo varmasti kuvannut riittävästi puita, lähdetään.

"Sehän on kiinni vain oikeista varusteista."

Niinpä. Minulla ei ole varusteita talviseen luonnossa samoiluun (eikä mitään halua sellaisten hankkimiseen). Oheinen kuva on helmikuun lopulta Torronsuon kansallispuistosta Tammelasta. Pysähdyimme hetkeksi, sillä suomaisemat kiehtovat minua ja halusin testata uutta kameraani .

Suunnilleen vartin jälkeen oikean jalan varpaani olivat tunnottomat. Olen onnistunut palelluttamaan ne joskus ja varpaani kylmettyvät varsin nopeasti. Jätimme siis suon taaksemme ja suuntasimme anopin luokse lämpimään.

Tänne palaan unissani, Palm Cove Cairnsin pohjoispuolella.

"Vihdoinkin!"

Päästiin nimittäin sellaisiin maisemiin, joissa minua ei haittaa ulkoilu pätkääkään. Voisin lähteä vaikka heti ja lähdenkin ensi viikolla. Valitsin jo sängyn päälle pakkausta odottamaan hellemekkoja ja sandaalit. Lämpimässä ilmastossa lähden mielelläni ulos luontoon tutkimaan ympäristöä, haistelemaan puun runkoja ja nauttimaan palmupuiden havinasta.

Kurandan sademetsän eukalyptuspuut ovat oletettavasti monen muunkin olennon kuin hämähäkin koti.

 "Ei kai siellä ole hämähäkkejä?"

Pelkään hämähäkkejä todella paljon. Siinä, missä muut pelot tuntuvat lientyvän iän myötä, hämähäkkipelkoni on kasvanut vuosien mittaan. Nykyään on vaikea mennä lähimetsään poimimaan sieniä, kun pelkään, että osun kasvot edellä hämähäkinseittiin. Kari tietää myös varsin hyvin, millaisen huudon päästän, kun jossain sisällä on hämähäkki. 

Ja nyt olen siis lähdössä Australiaan. Voi ei. Kauhistuttaa jo valmiiksi kaikki hämähäkit siellä. Viimeksi sain tosin ohjeen, että "ei niitä isoja tarvitse pelätä, pienet ovat vaarallisempia". Niinpä. Lukkeja isäntäväkemme kutsui nimellä Daddy-Long-Legs ja olivat iloisia siitä, että niitä oli katon rajassa syömässä hyönteisiä. Minä en lukeista ilahtunut. En ollenkaan.

"Eksyinköhän sivuraiteille ja mikä ihmeen Instagram Travel Thursday?"

Ei taida tämä kirjoitus varsinaisesti innostaa ketään lähtemään luontoon. Eikä ollut kyllä tarkoituskaan. Pysykää neljän seinän sisällä, se on ohjeeni tähän torstaipäivään. Ja mielellään niin, että ne seinät ovat jossain muualla kuin Suomessa.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana.