(Lähes) kaikki ovet avoinna eli All Access Tour Royal Caribbeanilla

Lukijani Anna oli jättänyt niin hyvän kommentin lokakuussa 2015 julkaistuun Karibian-risteilyistä kertovaan tekstiini, että tuli taas halu kirjoittaa lisää risteilyistä.

 Maaliskuussa 2016 olimme 12 yön Eteläisen Tyynenmeren -risteilyllä Royal Caribbeanin Voyager of the Seas -aluksella. Päätimme siellä osallistua All Access Tourille ja pääsimme näkemään myös niitä tiloja laivasta, joita matkustajat eivät yleensä pääse tutkimaan.

Kierros aluksen uumeniin ei ole halpa, muistaakseni maksoimme toistasataa dollaria henkilöltä, joten ihan jokaisella risteilyllä emme varmasti kierrosta osta, mutta kun maaliskuun risteilyllä oli runsaasti meripäiviä (meripäivinä ei siis pysähdytä satamassa, vaan kynnetään merta eteenpäin), niin päätimme tällä kertaa törsätä.

Komentosilta

Aloitimme kierroksen laivan komentosillalta, jonne ei niin vain pääse. Edes kulkuluvalla. Meidät kaikki tutkittiin metallinpaljastimella ja kun laite ei ihmeemmin ulvonut, pääsimme parhaille näköalapaikoille.

Tähän työhuonenäkymään olisi vaikea kyllästyä.

Luonnollisesti kaikki toiminnot tämän kokoisella laivalla hoituvat elektronisesti ja komentosillalla riittikin nippeleitä joka lähtöön. Itsehän osaan juuri ja juuri painaa yhtaikaa Control-Delete-Alt -yhdistelmää, joten olin melko pyörällä päästäni komentosillalla.

Näillä ohjataan laivan azipodeja eli ruoripotkureita.

Merikartasta näkyi meidän reittimme lisäksi myös muut lähistöllä liikkuvat alukset.

Tasan ei käy kapteenien kulkuneuvot. Aikoinaan Allure of the Seasilla ihailimme (ja ihmettelimme) kapteenin menopeliä, sillä hän huristeli omalla moottoripyörällään paikasta toiseen. Toisin oli Voyager of the Seasilla. Kapteeni sai tyytyä potkulautaan. Oli siinä sentään kapteenin tunnus.

Teatteri

Seuraavaksi suuntasimme laivan teatteriin, joka sijaitsee laivan peräosassa kansilla 2, 3 ja 4. Toki olin siellä jo monena iltana istunut, mutta nyt pääsin näyttämölle ja vasta sieltä pystyin todella ihailemaan teatterin kokoa ja kauneutta.

Koska ollaan liikkuvassa laivassa, monet asiat on eri lailla kuin "normaalissa" teatterissa. Esimerkiksi esirippu laskeutuu aina suoraan alaspäin, eikä pääse heilumaan edes myrskyaallokossa. Samasta syystä kaikki lavasteet on kiinnitettävä tiukasti paikoilleen myös silloin, kun ne eivät ole käytössä.

Näyttämön takana on melko pienet tilat esiintyjille ja esitysten aikana lavan takana on kova kiire - aivan kuten missä tahansa muuallakin.

Pesula ja jätehuolto

Sitten lähdettiin hissillä alaspäin ja menimmekin aivan alakerroksiin, jossa sijaitsee pesula ja jätehuolto. Pesulassa oli todella kuumaa ja kosteaa ja valtavia pyykkivuoria oli joka puolella. Pelkästään jo laivan ravintoloista tulee niin paljon pyykkiä päivittäin, että määrät huimasivat. 

Tähän kun lisää pyyhkeet ja lakanat, niin pyykkiä kyllä riittää. Jättikokoiset pesukoneet ja vielä suuremmat mankelit pyörivät tauotta ja puhdasta tuli. Täälläkin tehtiin töitä hymy huulilla. Ainakin silloin, kun matkustajia oli paikalla.

Pesulasta siirryimme jätteiden käsittelyn puolelle. Sain tietää, että laivalla kierrätetään kaikki mahdollinen ja jätevesi suodatetaan ennen kuin se päästetään mereen. Suodatus ei kuitenkaan poista fosfori- ja typpipäästöjä, jotka aiheuttavat levien kasvua ja happikatoa merissä. 

Risteilyalukset kuitenkin hoitavat päästönsä pääsääntöisesti lakien ja säädösten mukaan, joten vaikka omatuntoni ehkä hieman kolkuttaakin, aion jatkossakin risteillä. Sori siitä.

Koska olin kierroksella risteilyn loppupuolella, lajiteltuja jätteitä oli joka paikassa. Henkilökunnan käytävillä oli valtavia pahvikuormia odottamassa päätesatamaa ja tölkkejä ja hajotettuja lasipulloja oli runsaasti. Voyager of the Seasin Tyynenmeren-risteilyillä ainoa jätteiden tyhjennyspaikka on Sydney, koska pienemmissä satamissa ei ole valmiuksia käsitellä sitä määrää jätettä.

Ravintola ja laivan keittiö

Mietin parina aamuna, kun söimme aamiaista hyttimme parvekkeella, että montakohan muovista kupua laivalla oikein on. Kun kierroksellamme ehdimme laivan keittiöön, sain vastauksen. Monta. Monen monta. Laivan keittiö toimii käsittämättömällä tarkkuudella, annokset ja niiden määrät näkyvät koko ajan tietokoneruudulta, jolloin henkilökunta tietää, paljonko annoksia on jäljellä.

Eikä liene kovin yllättävää, kun kerron, että keittiö oli valtavan suuri. Pelkästään tiskilinjastot vievät niin paljon tilaa, että en ole ikinä nähnyt sellaista aiemmin.

Tässä siis yksi tiskilinjastoista. Ei suinkaan ainoa.

Kierroksella kävimme vielä laivan konehuoneen valvontakeskuksessa, jota ennen meidät taas tarkistettiin. Kukaan ei ollut napannut veitsiä mukaan keittiöstä, joten pääsimme sisään. Ehkä en ollut tässä vaiheessa kierrosta (tai muutenkaan) aivan älyttömän kiinnostunut laivan teknisestä puolesta, mutta tulipahan käytyä.

Oma kohokohtani kierroksella oli, kun pääsimme kävelykadun yläpuolella kulkevalle sillalle. Harjoittelin sieltä hetken kuninkaallista vilkutustani, Royal Caribbeanin tapaan.

Kannattiko maksaa kierroksesta? Kyllä, ehdottomasti. Sain tietää risteilyaluksista paljon sellaista, jota en ennen tiennyt ja suurin osa oli jopa kiinnostavaa tietoa. Esimerkiksi se, että laivan vesisäiliöissä on niin paljon juomakelpoista vettä, että sillä selvitään koko risteily ja vielä muutama päivä tuuliajollakin, jos huonosti kävisi.

Maksaisinko kierroksesta uudelleen? Ehkä en. Toisaalta voisin haluta samanlaiselle kierrokselle jollakin uudemmista laivoista, esimerkiksi Oasis tai Allure of the Seasilla.

Muistathan, että blogillani on sivu myös Facebookissa ja voit seurata Omatoimisen pakettimatkailijan menoa myös Instagramissa ja Twitterissä.

Miten hyvin tunnet eteläisen Tyynenmeren saaria? Tuhti infopaketti ja matkavalmistelua

Mahtavaa, tätä viikkoa olen odottanut jo pitkään. Vihdoin pääsemme matkaan ja sunnuntaina risteilylaivan kannelle nauttimaan Sydneyn lämmöstä ja maisemista. Lentomme lähtee perjantaina ja sitä ennen on vielä kymmenittäin pieniä hoidettavia asioita. Ja yksi vähän isompi, nimittäin pakkaaminen. Tällä hetkellä matkalaukut ammottavat tyhjyyttään, pitäisi vielä silittää iso kasa vaatteita ja sitten pakata.

Matkareittimme

Voyager of the Seas lähtee siis Sydneystä 13. maaliskuuta ja me olemme toivottavasti mukana. Sain ystäviltämme Sydneysta aamulla sähköpostia, jossa kysyttiin suunnitelmaa sen varalle, että lennot ovat myöhässä. Kääk! Sitä vaihtoehtoa en ollutkaan vielä hermoillut. En ole kuitenkaan kovin huolissani, sillä lennot saavat olla viitisentoista tuntia myöhässä ennen kuin meille alkaa tulla kiire laivalle.

Kuva: www.royalcaribbean.com

Kaksi ensimmäistä päivää ovat meripäiviä, jolloin emme pysähdy missään satamassa. Tämän ajan vietämme tutustuen laivaan ja nukumme jet lagia pois toivottavasti suht rauhallisilla vesillä. En ole nykyisin enää aivan niin matkapahoinvoiva kuin nuorempana, mutta etenkin kova aallokko merellä saa kasvoni hetkittäin melko vihertäväksi. Yleensä tähän auttaa pieni suolainen, suolakeksejä varaankin hyttiin jo ensimmäisenä päivänä.

Nouméa, Uusi-Kaledonia

Ensimmäinen satamakaupunkimme sijaitsee - hämmästyttävää kyllä - Ranskassa. Uusi-Kaledonia on Ranskalle kuuluva erityisyhteisö ja koostuu useammista pienistä saarista. Wikipedian mukaan saarivaltion itsenäisyydestä on tarkoitus järjestää kansanäänestys vuosien 2014-2019 aikana, mutta toistaiseksi äänestysajankohta ei ole selvillä.

Uusi-Kaledonian historiassa on synkkiä kohtia. Nykyisen Nouméan alueelle tuotiin 1800-luvulla noin 25 000 ranskalaisvankia, jotka vapauduttuaan jäivät asumaan alueelle. Paikalliset alkuperäisasukkaat, kanakit, eristettiin asumaan sisämaan reservaatteihin. 

Nouméa on saarten pääkaupunki ja siellä asuu noin 100 000 asukasta. Meidän suunnitelmamme pääkaupungin suhteen ovat melko avoinna, täytyy ensin katsoa, kuinka pahasti jet lag edelleen vaikuttaa. Ehkäpä kuitenkin käymme ainakin Nouméan torilla. Mitään tuoretavaraa, kuten hedelmiä, emme saa laivaan viedä, mutta ehkäpä torilta löytyy vaikkapa kuivattuja mausteita kotiin vietäväksi. 

Inyeug (Mystery Island), Vanuatu

Seuraava satamamme sijaitsee Vanuatun saarivaltiossa. Vanuatu on vuonna 1980 itsenäistynyt tasavalta, jossa asuu noin 220 000 ihmistä, joista suurin osa on melanesialaisia. Valtion viralliset kielet ovat englanti, ranska ja bislama, mutta saarilla puhutaan yli sataa eri kieltä.

Mielenkiintoinen yksityiskohta saarten uskontoon liittyen on lastikultti. Saarelaiset uskoivat, että eurooppalaisten ja amerikkalaisten lähettämät avustuspaketit olivat yliluonnollista alkuperää, etenkin ilmakuljetuksina saapuneet lastit. Nykyäänkin John Frum -liikkeen seuraajat pukeutuvat amerikkalaisiin sotilaspukuihin ja marssivat kantaen puisia kivääreitä jäljitellen samoja rituaaleja, joiden avulla avun taivaalta uskottiin tulleen. 

Vanuatun lippu, kuva: Wikipedia

Kohteemme on pieni, asumaton saari, joten paljon nähtävää ei saarella ole. Vietämme päivän todennäköisesti rannalla loikoillen. Risteilymme jatkuu tästä eteenpäin ja edessä on jälleen meripäivä, jolloin ajanvietettä löytyy laivalta yllin kyllin.

Lautoka ja Suva, Fidzi -saaret

Fidzin tasavalta (fidziksi Matanitu ko Viti) on saaristovaltio, johon kuuluu noin 850 saarta tai luotoa, joista noin 100 on asutettuja. Valtion väkiluku lähentelee miljoonaa ja suurin osa väestöstä asuu Viti Levu- ja Vanua Levu -saarilla.

Fidzin historiasta löytyy kannibalismia, kaupankäyntiä merimakkaralla ja santelipuulla sekä itsenäistyminen Iso-Britanniasta vuonna 1970. Toistaiseksi Fidzin lipussa on vielä historiallisia viitteitä brittivallasta, mutta uuden lipun suunnittelukilpailu on käynnissä ja uusi lippu on tarkoitus julkistaa heinäkuussa 2016.

Fidzin lippu, kuva: Wikipedia.

Fidzi pääsi Suomenkin uutisiin helmikuussa 2016, kun hirmumyrsky Winston pyyhkäisi saarten yli. Itsekin kirjoitin helmikuussa huolestani saarten suhteen, mutta satamat avattiin pikaisesti myrskyn jälkeen, sillä turismi on tärkeimpiä elinkeinoja saarilla.

Me pysähdymme Viti Levun saarella kahdessa eri kaupungissa, pääkaupunki Suvassa sekä Lautokassa. Näihin pysähdyksiin olemme varanneet retket etukäteen, lähdemme ensimmäisessä stopissa snorklaamaan ja jälkimmäisessä käymme maustetilalla ja tutustumme paikalliseen elämään.

Sitten onkin luvassa jälleen meripäivä, jolloin on aikaa vaikkapa kirjoittaa blogia tai rentoutua porealtaassa. Molempiinkin aikaa varmasti löytyy. Onneksi, sillä luulen, että jos pitäisi valita, jäisi blogin päivittäminen toiseksi.

Isle of Pines, Uusi-Kaledonia

Isle of Pines, ranskaksi Île de Pins ja kanakin kielellä Kunie, on viimeinen satamamme ennen paluuta Sydneyyn (ja arkeen) tämän risteilyn aikana. Varsin sopiva pysähdys, sillä saarta kutsutaan myös nimellä l'île la plus proche du paradis eli saari lähinnä paratiisia. Saarella asuu noin 2 000 asukasta ja saaren alkuperäiskansa varjelee saarta visusti. Saarelta ei voi ostaa eikä vuokrata maata.

Saarelta löytyy snorklaamiseen ja sukeltamiseen sopivia riuttoja, lukuisia hiekkarantoja sekä tippukiviluolia. Mikäli pääsen hetkeksi eroon pienestä luolakammostani, harkitsen vakavasti viimeistä vaihtoehtoa saariretkemme kohteeksi.

Sydney, Australia

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös risteilymme. Uudesta-Kaledoniasta lähdön jälkeen meillä on sentään vielä kaksi meripäivää aikaa Voyager of the Seas -aluksella. Tässä vaiheessa matkaa tulee aina kiire, sillä laivalla olisi vielä paljon nähtävää ja tekemistä. Ehkä jonain päivänä jäämme uudelle back-to-back -risteilylle heti edellisen loputtua. Siinä jotain uutta unelmoitavaa...

Pitkäperjantaiaamuna Sydneyssa meitä odottaa ystävämme, jotka majoittavat meidät muutamaksi vuorokaudeksi. Heidät tuntien me emme ole tehneet suunnitelmia Sydneyyn, sillä heillä on varmasti suunnitelmat valmiina meitä varten. 

Huh, 12 yön risteilykohteet tiiviissä paketissa. Matkakuume senkun nousee, joten lähdenpä tästä alakertaan silittelemään vaatteita. 

 

Ankkurit ylös! Matkakertomuksia ja suosikkipaikkoja maailman meriltä

Sain työkaveriltani sähköpostia viime viikolla, jossa hän kysyi vinkkejä Karibian -risteilyihin. Sellaiseen "kerran elämässä" -matkaan. Annoin vinkkejä parhaani mukaan, mutta varoitin samalla, että kerran elämässä ei yleensä riitä. Risteilyille haluaa aina uudelleen. Me huomasimme sen ensimmäisen kertamme jälkeen.

Tässä siis kootut risteilykertomukseni ja viisi vinkkiä omiin suosikkipaikkoihini laivoilla.

v. 2010 eteläinen Karibia, Serenade of the Seas (RCCL)

Kun mieheni täytti 50, lähdimme laivalle ja vaihdoimme Itämeren sävyt Karibianmeren turkoosiin. Laivamme lähti San Juanista, Puerto Ricon pääkaupungista ja olimme ennen risteilyä hotellissa kaksi yötä ja risteilyn jälkeen viikon. Hotellimme oli Hampton Inns& Suites San Juan, suosittelen sitä lämpimästi. Sijainti oli hyvä lentokentän lähellä ja keskustaan pääsi bussilla, jotka kulkivat silloin tällöin aikatauluista välittämättä.

Laivamme reitti kulki Puerto Ricon saarelta Barbadokselle, St Lucialle, St Maartenille, Antigualle, St Croixille ja St Thomasille. Retkillä kävimme Barbadoksella: tutustuimme Banksin olutpanimoon ja Mount Gayn rommitislaamoon. Harmin paikka oli, että St Maartenille varattu snorklausretki peruuntui kovan tuulen takia. Silloin kuvittelin vielä ihan tosissani, että tällaiselle matkalle emme lähde enää koskaan. No, toisin kävi.

10-vuotias tumma rommi tuoksuu juuri niin hyvältä kuin ilmeeni antaa ymmärtää.

Suosikkipaikkani Serenadella oli ehdottomasti Windjammer Cafén eli buffet-ravintolan takaosa, jossa pääsi syömään ulkotiloissa. Meillä oli vakipöytä aamiaisella ja Karibian lämpimissä tuulissa oli mukava aloittaa uusi päivä. Todellakin tunsi olevansa kaukana kotoa.

Aamiaisella Windjammerissa.

v. 2011 läntinen Välimeri, Liberty of the Seas (RCCL)

Miksi päätimme lähteä Välimeren-risteilylle? A) Ei tarvinnut miettiä aikaeroa tai pitkiä lentomatkoja ja B) Pääsimme risteilylle. Lokakuinen Välimeri oli kesäisen lämmin, päivällä tarkeni uima-altaallakin. Laiva lähti Barcelonasta ja pysähtyi Ranskan Toulonissa ja Nizzassa sekä Italian Livornossa, Civitavecchiassa ja Napolissa.

Retkistä mieleeni jäivät Toscanan viinitilaretki. Kuvittele hetki. Mitä sinulle tulee mieleen Toscanasta? Tuolla oli täsmälleen sellaista. Kerrankin jokin paikka oli juuri sellainen kuin mielikuvissa.

Ja toisena, hätkähdyttävänä kokemuksena retki Pompeijiin Napolista. Paikka oli hiljentävä ja surullinen, mutta historianopettajana arvostan sitä, miten kaupunki on saatu säilymään nykypolville. Keskellä Pompeijin retkeä kamerastani loppuivat paristot ja aloin itkeä ääneen. Mitä teki rakas mieheni? Lähti etsimään kauppaa, josta osti uudet. Ihana mies.

Libertylla lempipaikkani oli Studio B:n vieressä olevat karaokekopit. Sinne pääsi laulamaan karaokea kenenkään kuulematta. Lauloin ääneni käheäksi viikon aikana, välillä raahasin Karin mukaan kuuntelemaan. Hauskaa, eikä tarvinnut jonottaa.

v. 2013 itäinen Karibia, Allure of the Seas (RCCL)

Täytin 40 vuoden 2013 joulukuussa. Alun perin suunnittelimme lähteä Australiaan tuolloin, mutta emme oikein innostuneet siitä. Kari ehdotti, että kun kerran olimme risteilyllä, kun hän täytti pyöreitä, niin miksi emme lähtisi nytkin. Minua ei ollut kovin vaikea suostutella siihen.

Halusimme päästä maailman suurimmalle ja kauneimmalle laivalle, joten vaihtoehtoina olivat joko Oasis tai Allure. Alluren reitti sopi meille paremmin ja varasimme (älyttömän kalliin) jouluristeilyn. 

Retkellä kävimme mm. St Maartenissa, saarihan kuuluu puoliksi Hollannille, puoliksi Ranskalle. Ranskan maaperällä ollessamme soitin isälleni ja äidilleni, puhelut olivat EU-hintaisia. Maho Beach oli pakko nähdä ja olihan se huikea. Ranta itsessään oli niin pieni ja ahdas kaistale hiekkaa, että rantaelämästä ei päässyt nauttimaan, mutta harva siellä siitä syystä olikaan.

Kuva: www.iha.fr

Suosikkipaikkani Allurella? Niin suurelta laivalta niitä voisi valita moniakin, mutta ehdoton suosikkini oli Central Park, laivan keskelle rakennettu puisto, ja siellä Park Café, josta saa taivaallisen hyviä Kummelweck-voileipiä. Myös gluteenittomana.

v. 2014 Kreikan saaret, Splendour of the Seas (RCCL)

Siinä, missä vuonna 2011 lokakuussa sää todellakin suosi meitä, vuoden 2014 risteily samaan ajankohtaan osoitti, miksi risteilykausi alkaa olla lopuillaan tuohon aikaan Välimerellä. Merellä oli viileää ja myrskyisää, jopa niin, että suunniteltu Kefalonian satama vaihtui Kroatian Splitiin.

Risteilymme alkoi Venetsiasta ja kävi Montenegrossa, Mykonoksella, Ateenassa, Korfulla ja siis Splitissä.

Buranon saarella Venetsian edustalla.

Kannella oli usein liian kylmä, mutta osui meille sentään lämpimiäkin päiviä. Eräs niistä oli retkipäivä Ateenaan, jossa kävimme Akropoliin kukkulalla ja sen jälkeen vaeltelimme päämäärättöminä Plakan kaupunginosassa.

Akropoliilla

Kotor, Montenegro

Lempipaikkani laivalla tällä kertaa oli Solarium, laseilla katettu uima-allasalue, joka on tarkoitettu vain aikuisille. Siellä loikoilimme muutamana päivänä ja nautimme lämmöstä.

v. 2015 Royal Experience, Anthem of the Seas (RCCL)

Meidän piti lähteä 10-vuotishääpäivämatkalle Prahaan, jossa olimme häämatkalla. Päädyimme risteilylle. Ei ehkä kovin yllättävää enää tässä vaiheessa.

Anthem of the Seas tuli liikenteeseen huhtikuussa 2015 ja me olimme mukana sen toisella matkalla Southamptonista Belgiaan ja Ranskaan. Southamptonista on lähtenyt eräs, hieman kuuluisampikin laiva neitsytmatkalleen vuonna 1912, mutta pysyimme kaukana jäävuorista ja Titanicin kohtalo jäi toistumatta.


Risteily kesti vain 3 yötä ja satamina olivat Belgian Brugge ja Ranskan Le Havre. Jälkimmäinen on eräs rumimmista kaupungeista, jossa olen käynyt. Toisen maailmansodan jälkeen kaupungin keskusta rakennettiin uudelleen, lähinnä betonista. Jätän kuvat Le Havresta toiseen kertaan.

Bruggen kaupunki vappuaamuna oli hiljainen ja kaunis. Hetken jo epäilimme, että kaikki kaupat olisivat kiinni, mutta onneksi kaupungin reilut 100 suklaaliikettä olivat ainakin auki. Itse en paljon suklaasta pidä, mutta belgialaisen suklaan kohdalla voisin tehdä poikkeuksen. Ostimme sitä tuliaisiksikin kotiin ja paikallisesta supermarketista muutaman suklaapatukan laivalla nautittavaksi.

Anthemilla olimme ensimmäistä kertaa parvekehytissä. Me, jotka ensimmäisen risteilyn jälkeen olimme sitä mieltä, että hyttiin ei tarvita edes ikkunaa. Niinpä niin. Vappuna Belgiassa oli lämmintä! Otimme aurinkoa parvekkeellamme ja totesimme, että tällainen pitää varata seuraavallekin matkalle.

Anthemilta täytyy valita kaksi suosikkipaikkaa. Toinen on jo mainittu oma parveke ja toinen huvipuistoista tuttu autorata, jonne sain Karinkin houkuteltua. Saimme törmäillä kunnolla ja autorata oli taas hieno esimerkki Royal Caribbeanin innovaatioista. Todellinen WOW -elämys!

Tässä siis menneet risteilyt, varauksessa ovat alla mainitut matkat. Uusia lempipaikkoja hakusessa siis...

v. 2016 eteläinen Tyynimeri ja Fidzi, Voyager of the Seas (RCCL)

v. 2017 läntinen Karibia, Celebrity Silhouette (Celebrity Cruises)

Minne päin maailmaa sinä suuntaisit risteilylle?

"Sitten kun voitan lotossa, lähden Karibian -risteilylle..."

Ahaa. Siis siinä vaiheessa, kun saat kerättyä reilun 500€ matkarahaa plus lentoihin jonkin verran lisää. Karibian -risteilyille pääsee loppujen lopuksi varsin kohtuulliseen hintaan - tai jopa edullisesti, kun ottaa huomioon, mitä kaikkea risteilyn hinta sisältää. Hintaan kun sisältyy ruoka (ja sitä on paljon), useimmat alkoholittomat juomat sekä viihde laivalla. Itse olen laivalla nähnyt muun muassa musikaaleja, vesiakrobatiaa, stand-up -huumoria ja taitoluisteluesityksiä. Erittäin monipuolista tarjontaa siis.

Kollaasi alusten ajanviettomahdollisuuksista törmäilyautoista
robottibaarimikkoihin ja surffisimulaattoreista Keskuspuistoon.

Tottahan on, että risteilyihin - kuten kaikkiin matkoihin - saa uppoamaan suunnattomia rahasummia, mutta edullisestikin pääsee. Tutkin maanantaina 26.10. Seascannerin sivuilta risteilyjen hintoja helmi-maaliskuussa 2016 ja tuohon aikaan halvimmat Karibian -risteilyt maksavat alle 500€. Toki tuolloin majoitutaan sisähytissä ilman ikkunaa, mutta nekin ovat tilavia ja mukavuudeltaan perushotellihuoneen tasoa. Meillä on ollut risteilyillämme kerran ulkohytti - siis ikkuna merelle, kahdesti sisähytti, kerran hytti, jonka ikkuna oli laivan "kävelykadulle" ja kerran parvekehytti. Sviiteissä ei opettajien palkoilla majoituta, siihen ehkä odottaisin sitä lottovoittoa.

Itselläni on kokemusta vain ja ainoastaan Royal Caribbeanin risteilyistä johtuen siitä syystä, että suurin osa Royal Caribbeanin risteilijöistä on rakennettu Turussa, nykyisellä Meyer Turku -telakalla. Isäni oli vuosikymmenet telakalla töissä ja on ollut hauska lisä risteilyihin, kun ajattelee, että isäni on tämänkin laivan tehnyt. No, ehkei kuitenkaan aivan yksin. Palattuamme maailman suurimmalta - ja upeimmalta - risteilyalukselta, Allure of the Seasilta, isäni soitti ja kysyi, että "piditkö vai rakennanko uuden?" Mahtava isä ja mahtava laiva.

Kerran elämässä -näky,
risteilylaivat lipuvat pitkin Canal Grandea Venetsiassa.

Jos harkitset siis risteilyä - joko ennen tai jälkeen lottovoiton -, mutta sinulla ei ole tiettyä suosikkivarustamoa, kannattaa tutustua CruiseLine.comin sivustolla olevaan taulukkoon. Mikäli hurahdat risteilyihin yhtä tiukasti kuin minä ja olet tyytyväinen risteilyysi, kannattaa jo ensimmäisen risteilyn jälkeen liittyä kanta-asiakkaaksi ja jatkaa risteilemistä saman varustamon laivoilla. Kanta-asiakkaat saavat etuja jo varausvaiheessa ja laivalla etuina voi olla esimerkiksi kaksi lasia viiniä yhden hinnalla tai ostaessasi kaksi valokuvaa, saat toisen puoleen hintaan. Useimmat edut tulevat ainakin Royal Caribbeanilla jo ensimmäisen risteilyn jälkeen.

Risteilyä varatessa kannattaa myös tutustua reittiin. Jos kohteiden välimatka on pitkä, väliin tulee meripäiviä. On lähinnä makuasia, haluaako risteilylleen enemmän kohteita vai enemmän aikaa laivalla. Sääkin kannattaa ottaa huomioon, viime vuoden lokakuussa meripäivät olivatkin tuulisia, eikä kannelle ollut asiaa eli suunnitelma kannella lukemisesta vaihtui aika nopeasti.

Millainen on tyypillinen päivä risteilylaivalla?

Minulta on turha odottaa kuvausta vaikkapa lapsiperheen päivästä. Kirjoitan ainoastaan siitä mistä tiedän eli tältä näyttää aikuisen (ja laiskan) pariskunnan päivä risteilyllä, kun laiva on satamassa. Esimerkkipäivässä on varattuna retki laivayhtiön kautta iltapäiväksi.

Herätys ja aamiainen on suunnilleen yhdeksältä. Päätämme mennä aamupalalle noutopöytään, huonepalvelustakin aamiaisen olisi voinut tilata edellisenä iltana, mutta menemme mieluummin ravintolaan. Kolmantena vaihtoehtona olisi mennä a la carte -aamiaiselle.

Aamiaisen jälkeen menemme kannelle aurinkotuoleille lukemaan. Harkitsen hetken vesijumppaa, mutta en jaksa täydellä vatsalla. Jossain vaiheessa aamupäivää herra L hakee mojitot ja lukeminen jatkuu. Hieman viileämmällä ilmalla olisimme valinneet paikaksi katetun uima-alueen, joka on rauhallinen, koska se on suunnattu aikuisille.

Syömme lounaan laivan ravintolassa. Listalla on salaatteja, pastaa, kalaa ja pihvejä. Valitsemme salaatin. Noutopöydässä olisi myös lounas katettuna. Käymme lounaan jälkeen kahvilla kävelykannen kahvilassa ja otan sieltä evääksi pari croissantia.

Retkilipuissamme lukee kokoontumispaikka ja -aika. Olemme ajoissa paikalla ja saamme tarran ryhmämme merkiksi. Tässä vaiheessa tarkistamme, että hyttiavain on mukana, sillä ilman sitä ei pääse laivasta ulos. Sen avulla pysytään selvillä siitä, ovatko kaikki matkustajat palanneet ajoissa. Poistuttuamme laivasta retkibussit odottavat laiturin vieressä, joten menemme bussiin ja lähdemme retkelle.

Kun palaamme laivalle, näytämme hyttikorttimme ja mukana olleet tavarat läpivalaistaan. Laivalle ei saa tuoda alkoholia, joten jätämme matkamuistopullomme laivayhtiön säilytettäväksi ja saamme sen viimeisenä iltana takaisin, kun pakkaamme tavaroitamme. 

Tarkistamme päivittäisestä risteilyohjelmasta, mikä on illallisen pukukoodi. Se vaihtelee casualista formaliin. Tänään on formal night eli pukeudumme ykkösiin ja lähdemme syömään. Ennen ruokailua käymme parissa valokuvassa. Valokuvaajia on laivalla joka ilta ja kuvaus on ilmaista. Maksat vain niistä kuvista, jotka haluat lunastaa itsellesi. Tällä tavoin meilläkin on siedettävän näköisiä perhekuvia vuosien varrelta.

Vuonna 2014 laivalla otettu kuva, kuvattu suoraan valokuvasta.

Illallisen jälkeen siirrymme teatteriin seuraamaan illan esitystä ja kun löydämme paikat, tilaamme drinkit ja nautimme illasta. Esityksen jälkeen suuntaamme kasinolle ja tuhlaamme muutaman dollarin äkkirikastumisen toivossa. Rahojen häviämisen jälkeen poistumme nukkumaan.

Toinen yleinen harhaluulo on se, että risteilyillä on pelkkiä eläkeläisiä. Varmaankin, jos valitset eläkeläisristeilyn, mutta tosiasiassa risteilyt ovat nykyisin niin täynnä puuhaa, että jokainen ikäryhmä löytää helposti tekemistä. Jopa taaperoille on oma ohjelmansa eli pienten lastenkin kanssa on helppo ja mukava lähteä matkaan. Hyvä ystäväni juuri kysyi risteilyiden ruoasta, että saako a la carte -illallisella tilattua lapselle ruokaa listan ulkopuolelta. Vastasin, että varmasti. Minäkin olen nimittäin saanut listan ulkopuolelta annoksia, kun en halunnut jälkiruoaksi mitään makeaa ja kyselin juustotarjottimen perään. Onnistui ja tietenkin hymy huulilla. Sekä tarjoilijalla että minulla.

Pieni kooste eri vuosien risteilyistä ruoan puolesta.
Kuvissa maljoja nostavat herra ja rouva L
ja pippuria lisää ihanainen päätarjoilijamme Mimi.

Usein on käynyt myös niin , että illallisen kolme ruokalajia onkin neljä tai viisi annosta. Ihan vaan siksi, että annokset ovat usein kovin houkuttelevia ja sopivan kokoisia. Oma ajatukseni ensimmäisellä risteilyllä vuonna 2010 oli, että siihen ruokalistaanhan kyllästyy viikossa, mutta huomasin jo toisena iltana, että vaikka tietyt perusannokset pysyvät listalla koko ajan, niin lista vaihtuu sen verran päivästä toiseen, että luulenpa, että kaksi viikkoakin laivalla menisi ilman kyllästymistä. Tosin vaatteiden saumat saattaisivat olla ratkeamispisteessä.

Meillä on takana viisi risteilyä. Kahdesti olemme olleet Karibialla juhlimassa pyöreitä vuosia, tasapuolisesti molempia. Herra L juhli eteläisellä Karibialla Serenade of the Seas -aluksella vuonna 2010 ja minun nelikymppisiäni juhlittiin jouluristeilyllä Allure of the Seasilla. Välimerellä olemme risteilleet kahdesti, Barcelonasta ja Venetsiasta sekä tämän vuoden huhtikuussa olimme lyhyellä risteilyllä Englannin kanaalissa. Koukussa ollaan ja tiukasti. Enää ei pysty edes pyristelemään.

Itseäni risteilyillä kiehtoo huimaava palvelutaso. Ensimmäisen päivän jälkeen sekä hyttipalvelija että ravintolan päätarjoilija kutsuu etunimeltä, muistaa aina tervehtiä ensimmäisenä ja mikäli johonkin ei ole sataprosenttisen tyytyväinen, on täysin oletettua, että asiasta sanoo, jonka jälkeen asia korjataan. Valitettavasti tämä ei aina meille suomalaisille ole itsestään selvää.

Risteilyillä pieni sisäinen huippukokkini maiskuttelee tyytyväisenä ruoka-annosten jälkeen ja miettii jo illallisen jälkeen, että mitähän huomenna söisi. Tai kävisikö vielä noutopöydässä katsomassa sen valikoimaa, usein käyn siellä hakemassa hieman juustoja, salamia ja palan patonkia hyttiin nautiskeltavaksi. Tai hakisiko sittenkin hodarin yönälkäänsä?

Ja paras oli unohtua!! Kun olet lähdössä risteilylle ja astelet laivaterminaaliin, jätät matkalaukkusi sinne ja ne tuodaan hytin oven taakse! Sama toistuu risteilyn lopuksi; kaikki matkustajat on jaettu poistumisryhmiin ja laivalta poistutaan hallitun hillitysti. Ei siis kaatuilevia kaljakärryjä tai kolmella pyörällä viipottavia matkalaukkuja. Ja tässä onkin risteilyn autuus: olet lomatunnelmissa heti laivalle päästyäsi, ruokapaikat ovat auki ja missään vaiheessa ei tule sellainen olo, että anteeksi, jos olen tiellä. Ehei, kylmä drinkki käteen ja nauttimaan!!

Tässä siis lyhyt raapaisu risteilyelämään ja toki vain yhden varustamon osalta. Sytytinkö kipinän? Jäikö jotain oleellista puuttumaan?