Pikapyrähdys Tallinnaan: 36 tuntia toimintaa

Saimme työkaverini kanssa ajatuksen piipahtaa Tallinnaan ja siitä tulikin todellinen pikareissu. Tässä siis suht sensuroimaton kuvaus kahden (keski-ikäisen) naisen Tallinnan-päivästä. Ja yöstä. Keski-ikä piti laittaa sulkeisiin, koska matkakumppanini ei oikein arvostanut titteliään.

Lähdimme matkaan bussilla, sillä Länsisatamaan pääsee nykyään mitä mainioimmin Turusta ja Tampereelta myös linja-autolla. Iso plussa etenkin, kun lähtö oli ennen seitsemää aamulla. Sai rauhassa torkkua matkan ajan.

10.00

Astu laivaan - stig ombord. Tallinkin alus otti meidät sisuksiinsa ja aloitimme aamun buffet-aamiaisella. Aamiainen oli loppuun myyty ja tungos sen mukaista. Odotimmekin rauhassa pöydässä ja lähdimme vasta sitten hakemaan vatsan täytettä. Juhlistimme matkaamme kuohuviinillä, mutta nyt viestiä Tallinkille. Kertakäyttöiset muovimukit kuohuviinille. Ei näin, pliis. 

11.40

Muistiinpanoissani lukee, että väsynyttä oleskelua pubissa. Tässä vaiheessa aamun herätys alkoi tuntua erityisen raskaalta. Samaa väsymystä oli huomattavissa viereisissä pöydissä, joissa nukkuivat meitä paljon nuoremmatkin. (Ja taas vinkkausta tuohon keski-ikään, ei mahda mitään).

Väsyneet naiset pubissa. Juomana kahvia ja Pepsi Maxia.
Jollain pitää yrittää hereillä pysyä.

Viereisestä pöydästä tuli ehkä omituisin pyyntö ikinä. Meiltä pyydettiin lainaan korvakorua. Hetken ihmettelimme asiaa, mutta sitä tarvittiin siis sim-kortin vaihtamiseen. Omassa puhelimessakin se hoituu jonkun terävän piikin avulla. Korvakorut - miten monipuolisen kätevät kapistukset!

13.30

Vihdoin hotellilla. Tallinkin maihinnousuputki on muuten tuhottoman pitkä. En ole aikoihin matkustanut Tallinnaan ilman autoa, joten en todellakaan muistanut, miten pitkän matkan tuolla joutuu kävelemään. Onneksi Viru-hotelliin oli lyhyt matka ja vastaanottovirkailija Triin osoitti, miten hyvin asiakasta palvellaan. 

Tässä vaiheessa ostimme mielellämme korotuksen Business Class-huoneisiin ja nousimme hissillä hotellin ylimpään kerrokseen. Pelkästä näköalasta maksoi mielellään 20 euroa lisää, se oli huimaavan upea!

The Näköala. Tämän vuoksi olisi voinut huoneeseen jäädäkin.

13.50

Emme olleet tulleet Tallinnaan oleskelemaan hotellihuoneessa (vaikka päiväunet olisivat tässä vaiheessa maittaneet), vaan lähdimme saman tien ostoksille ja bussilla Kristiine -keskukseen. Kauppakeskus on muuttunut valtavasti - ja valtavaksi - siitä, mitä muistin viime käynniltä Kristiinessä ja pari tuntia kului helpostikin ostoksilla.

Helmikuussa 2016 kirjoitin Tallinnan ostoskeskuksista ja ilokseni huomasin, että Kristiinessäkin on Marks&Spencer ja Sports Direct.

16.00

Pysähdyimme myöhäiselle lounaalle Vanhankaupungin reunamille, paikan nimi taisi olla Albion. Me molemmat valitsimme ruoaksi kana-pinaattipiiraan ja annos ei ollut kovin ihmeellinen, mutta täytti tehtävänsä, siis meidät. Plussaa ihanasta terassikelistä ja miinusta huonosta siiderivalikoimasta sekä ympärillämme pörränneistä ampiaisista.

Epäterveellistä, mutta maukasta.

17.00

Müürivahen pikkukadulla on käsityöliike Jolleri. Ihana matkakumppanini on valtavan innokas käsityöihminen ja voin vaikka vannoa, että hänen silmänsä alkoivat kiilua vielä hieman kirkkaammin, kun astuimme kauppaan sisälle. 

Mikäli joku muukin ymmärtää käsitöiden päälle, niin vironvilla (mitä ikinä onkaan) on todella edullista tässä liikkeessä. Ihanan värisiä lankakeriä on joka puolella ja lähdimmekin liikkeestä melkoisen ostoskassin kanssa.

18.00

Vihdoin olimme takaisin hotellilla. Tässä vaiheessa oli turha enää haaveilla nokosista, joten kävin suihkussa. Suihkun jälkeen huomasin, että hiusharjani oli kotona, samoin matkakumppanini. Sori vaan virolaiset, saitte epäilemättä taas hieman omituisen kuvan suomalaisista. Pyörin nimittäin märillä hiuksilla ympäri Kaubamajaa etsien hiusharjoja, tosin sentään vaatteissa. Pelkässä kylpytakissa olisin saattanut saada vielä enemmän katseita osakseni.

Voin luvata, että tämä on tämän blogin ainoa kylpytakkikuva.
Ainakin tänä vuonna.

21.00 

Elämäni ekat kutsuvierasavajaiset. Kuohuviiniä, pientä purtavaa ja himmeä valaistus. Arvaahan sen, miten siinä kävi... Eli eipä kestänyt kauaa, kun uni alkoi painaa silmiä kiinni. Lähdimme siis hotellille nukkumaan ja puoliltaöin oli pimeää ja hiljaista. Ko. tilaisuudesta on tulossa oma juttunsa, joten tällä kertaa jätän arvioni tähän.

The Näköala toiseen suuntaan. Ei hullumpi tämäkään.

09.00

Herätys ja aamupalalle. Triin oli vastaanotossa varoittanut, että hotelli on tupaten täynnä ja aamiaisella todennäköisesti ruuhkaa. Totta. Kuitenkin sanoisin, että aika nopeasti saimme aamupalaa eteemme ja hetken kaikki näytti hyvältä, mutta sitten. Tee. Miksi ihmeessä ainoat vaihtoehdot ovat joko vihreä tee erilaisilla mausteilla tai sitten iänikuinen Earl Grey? Vähän sama, jos ainoa kahvivaihtoehto aamiaisella olisi vaniljakahvi. Ei varmasti olisi kaikkien makuun. 

10.50

Matkalla satamaan pysähdyimme vielä ostamaan tuliaisia töihin Kalevin suklaapuodista Rotermannin korttelissa. Ja sitten kävelimmekin kiireen vilkkaa laivaan, kotimatkalla meitä kuljetti Eckerö Linen M/S Finlandia. Ihan ekaa kertaa olin laivan loungessa, mutta en kyllä viimeistä. Ihanan hiljaista ja rauhallista, hyvää syötävää ja kunnon teetä. Lisämaksu tuosta loungesta on ainoastaan 18 euroa, suosittelen.

15.30

Hyppäsimme (ainoina matkustajina) bussin kyytiin Länsiterminaalista, vaihdoimme Kampissa Express Busiin ja lähdimme kotimatkalle. Takana tehokkaat tunnit Tallinnassa ja monia kivoja hetkiä. Lähtisin vaikka saman tien uudelleen.

Huh, tulipa pitkä teksti! Mahtavaa, jos jaksoit loppuun saakka. 

Muistathan, että blogillani on sivu myös Facebookissa ja voit seurata Omatoimisen pakettimatkailijan menoa myös Instagramissa ja Twitterissä.

(Lähes) kaikki ovet avoinna eli All Access Tour Royal Caribbeanilla

Lukijani Anna oli jättänyt niin hyvän kommentin lokakuussa 2015 julkaistuun Karibian-risteilyistä kertovaan tekstiini, että tuli taas halu kirjoittaa lisää risteilyistä.

 Maaliskuussa 2016 olimme 12 yön Eteläisen Tyynenmeren -risteilyllä Royal Caribbeanin Voyager of the Seas -aluksella. Päätimme siellä osallistua All Access Tourille ja pääsimme näkemään myös niitä tiloja laivasta, joita matkustajat eivät yleensä pääse tutkimaan.

Kierros aluksen uumeniin ei ole halpa, muistaakseni maksoimme toistasataa dollaria henkilöltä, joten ihan jokaisella risteilyllä emme varmasti kierrosta osta, mutta kun maaliskuun risteilyllä oli runsaasti meripäiviä (meripäivinä ei siis pysähdytä satamassa, vaan kynnetään merta eteenpäin), niin päätimme tällä kertaa törsätä.

Komentosilta

Aloitimme kierroksen laivan komentosillalta, jonne ei niin vain pääse. Edes kulkuluvalla. Meidät kaikki tutkittiin metallinpaljastimella ja kun laite ei ihmeemmin ulvonut, pääsimme parhaille näköalapaikoille.

Tähän työhuonenäkymään olisi vaikea kyllästyä.

Luonnollisesti kaikki toiminnot tämän kokoisella laivalla hoituvat elektronisesti ja komentosillalla riittikin nippeleitä joka lähtöön. Itsehän osaan juuri ja juuri painaa yhtaikaa Control-Delete-Alt -yhdistelmää, joten olin melko pyörällä päästäni komentosillalla.

Näillä ohjataan laivan azipodeja eli ruoripotkureita.

Merikartasta näkyi meidän reittimme lisäksi myös muut lähistöllä liikkuvat alukset.

Tasan ei käy kapteenien kulkuneuvot. Aikoinaan Allure of the Seasilla ihailimme (ja ihmettelimme) kapteenin menopeliä, sillä hän huristeli omalla moottoripyörällään paikasta toiseen. Toisin oli Voyager of the Seasilla. Kapteeni sai tyytyä potkulautaan. Oli siinä sentään kapteenin tunnus.

Teatteri

Seuraavaksi suuntasimme laivan teatteriin, joka sijaitsee laivan peräosassa kansilla 2, 3 ja 4. Toki olin siellä jo monena iltana istunut, mutta nyt pääsin näyttämölle ja vasta sieltä pystyin todella ihailemaan teatterin kokoa ja kauneutta.

Koska ollaan liikkuvassa laivassa, monet asiat on eri lailla kuin "normaalissa" teatterissa. Esimerkiksi esirippu laskeutuu aina suoraan alaspäin, eikä pääse heilumaan edes myrskyaallokossa. Samasta syystä kaikki lavasteet on kiinnitettävä tiukasti paikoilleen myös silloin, kun ne eivät ole käytössä.

Näyttämön takana on melko pienet tilat esiintyjille ja esitysten aikana lavan takana on kova kiire - aivan kuten missä tahansa muuallakin.

Pesula ja jätehuolto

Sitten lähdettiin hissillä alaspäin ja menimmekin aivan alakerroksiin, jossa sijaitsee pesula ja jätehuolto. Pesulassa oli todella kuumaa ja kosteaa ja valtavia pyykkivuoria oli joka puolella. Pelkästään jo laivan ravintoloista tulee niin paljon pyykkiä päivittäin, että määrät huimasivat. 

Tähän kun lisää pyyhkeet ja lakanat, niin pyykkiä kyllä riittää. Jättikokoiset pesukoneet ja vielä suuremmat mankelit pyörivät tauotta ja puhdasta tuli. Täälläkin tehtiin töitä hymy huulilla. Ainakin silloin, kun matkustajia oli paikalla.

Pesulasta siirryimme jätteiden käsittelyn puolelle. Sain tietää, että laivalla kierrätetään kaikki mahdollinen ja jätevesi suodatetaan ennen kuin se päästetään mereen. Suodatus ei kuitenkaan poista fosfori- ja typpipäästöjä, jotka aiheuttavat levien kasvua ja happikatoa merissä. 

Risteilyalukset kuitenkin hoitavat päästönsä pääsääntöisesti lakien ja säädösten mukaan, joten vaikka omatuntoni ehkä hieman kolkuttaakin, aion jatkossakin risteillä. Sori siitä.

Koska olin kierroksella risteilyn loppupuolella, lajiteltuja jätteitä oli joka paikassa. Henkilökunnan käytävillä oli valtavia pahvikuormia odottamassa päätesatamaa ja tölkkejä ja hajotettuja lasipulloja oli runsaasti. Voyager of the Seasin Tyynenmeren-risteilyillä ainoa jätteiden tyhjennyspaikka on Sydney, koska pienemmissä satamissa ei ole valmiuksia käsitellä sitä määrää jätettä.

Ravintola ja laivan keittiö

Mietin parina aamuna, kun söimme aamiaista hyttimme parvekkeella, että montakohan muovista kupua laivalla oikein on. Kun kierroksellamme ehdimme laivan keittiöön, sain vastauksen. Monta. Monen monta. Laivan keittiö toimii käsittämättömällä tarkkuudella, annokset ja niiden määrät näkyvät koko ajan tietokoneruudulta, jolloin henkilökunta tietää, paljonko annoksia on jäljellä.

Eikä liene kovin yllättävää, kun kerron, että keittiö oli valtavan suuri. Pelkästään tiskilinjastot vievät niin paljon tilaa, että en ole ikinä nähnyt sellaista aiemmin.

Tässä siis yksi tiskilinjastoista. Ei suinkaan ainoa.

Kierroksella kävimme vielä laivan konehuoneen valvontakeskuksessa, jota ennen meidät taas tarkistettiin. Kukaan ei ollut napannut veitsiä mukaan keittiöstä, joten pääsimme sisään. Ehkä en ollut tässä vaiheessa kierrosta (tai muutenkaan) aivan älyttömän kiinnostunut laivan teknisestä puolesta, mutta tulipahan käytyä.

Oma kohokohtani kierroksella oli, kun pääsimme kävelykadun yläpuolella kulkevalle sillalle. Harjoittelin sieltä hetken kuninkaallista vilkutustani, Royal Caribbeanin tapaan.

Kannattiko maksaa kierroksesta? Kyllä, ehdottomasti. Sain tietää risteilyaluksista paljon sellaista, jota en ennen tiennyt ja suurin osa oli jopa kiinnostavaa tietoa. Esimerkiksi se, että laivan vesisäiliöissä on niin paljon juomakelpoista vettä, että sillä selvitään koko risteily ja vielä muutama päivä tuuliajollakin, jos huonosti kävisi.

Maksaisinko kierroksesta uudelleen? Ehkä en. Toisaalta voisin haluta samanlaiselle kierrokselle jollakin uudemmista laivoista, esimerkiksi Oasis tai Allure of the Seasilla.

Muistathan, että blogillani on sivu myös Facebookissa ja voit seurata Omatoimisen pakettimatkailijan menoa myös Instagramissa ja Twitterissä.

Missä taivas on? | Kaarina-lehden kolumni 30.03.2016

Vuorotteluvapaani aikana olen kirjoittanut matkakolumneja Kaarina-lehteen joka toinen viikko. Päätin julkaista kolumnit myös blogissani, jotta myös muut kuin Kaarina-lehden tilaajat pääsevät ne lukemaan. Pahoitteluni siis, jos olet tämän jo lukenut.

Missä taivas on?

Eräs oppilaani arveli uskonnon tunnilla taivaan olevan luksushotellin kaltainen. Mikäli näin on, olen viettänyt viimeiset kymmenen päivää vähintään seitsemännessä taivaassa. Olen näet tällä hetkellä loistoristeilijällä matkalla Fidzi-saarille.

Mikä tästä tekee taivaallista? Ensinnäkin kohtelu. Henkilökunnan tiloissa on joka puolella kylttejä: ”Muista hymyillä ja tervehtiä.” Ja se näkyy joka paikassa. Aamulla huonepalvelu tuo aamiaisen parvekkeellemme hymyillen ja toivotellen hyvää päivänjatkoa. Illallisella tarjoilijamme Kartik tervehtii meitä nimeltä, pitää huolen, että meillä on kaikki tarpeellinen ja  tuo ylimääräisen pääruoan pöytään, kun näyttää, että pidän annoksestani. Tai vaihtoehtoisesti kaksi jälkiruokaa, kun en osaa päättää herkkujen välillä.

Hyvän ruoan ja luksuskohtelun lisäksi olen risteilyn aikana nähnyt pari taitoluisteluesitystä, nauranut hypnotisoijan tekosia ja imitaattorin oivalluksia sekä kuunnellut ällistyttävän hienoa viulumusiikkia. Ja tässä vain murto-osa ohjelmasta, joka kaikki kuuluu matkan hintaan. Joten vaikka kohtelu ja puitteet ovat luksusta, on risteilyn hinta varsin kohtuullinen.

Ja mikä parasta, täällä ei tarvitse käyttää lainkaan rahaa. Käsilaukku ja kukkaro saavat olla visusti matkalaukussa, sillä kaikki ostokset hoituvat hyttiavaimella. Joskushan toki sekin lasku tulee maksuun, mutta siihen saakka nautin elämästä, jossa minun ei tarvitse käydä automaatilla nostamassa rahaa tai laskea kolikoita kaupassa. Ehei, sen sijaan syön joka ilta (suunnilleen)  kolmen ruokalajin illallisen ja poistun ravintolasta maksamatta ja hymy huulilla. Sen jälkeen, kun minulle on toivotettu mukavaa illan jatkoa. Aika taivaallista, sanoisin.

Kuvat ovat tunnelmakuvia risteilyltämme maaliskuussa 2016.

Bula Fidzi! Tarinaa kahdesta (lähes) täydellisestä päivästä unelmakohteessa

Eniten koko risteilyltämme odotin kahta päivää Fidzillä. Saaret ovat kuuluneet unelmakohteisiini jo vuosia, vaikka varsinaista syytä en osaakaan tarkemmin määritellä. Ehkäpä haaveissani on ollut päästä niin kauas kotoa kuin mahdollista, sillä Fidzi on todellakin aivan maailman toisella puolen. Milloinkaan en ole käynyt niin pitkällä idässä kuin nyt. Laivan info-tv kertoi asteiksi 178 astetta ja risat itäistä leveyttä.

Tivua-saarella

Pysähdyimme kahdessa kohteessa Viti Levun saarella, Lautokassa ja Suvassa. Molemmissa kohteissa olimme ostaneet valmiit retket laivayhtiöltä, koska ajatus laivalta myöhästymisestä omatoimiretken vuoksi ei houkuttanut. Meillä ei ole aivan samaa seikkailumieltä kuin vaikkapa Vaihda vapaalle -blogin Elinalla ja Tomilla, jotka Argentiinassa risteilysatamassa vuokrasivat auton ja lähtivät katsomaan pingviinejä. Harmi sinänsä, omin päin olisimme varmasti nähneet enemmän, mutta olen tyytyväinen päiviimme Fidzillä näinkin.

Lautokan rannasta lähdimme purjeveneellä kohti Tivua-saarta. Vanuatun Mystery Islandin tapaan Tivuakin on asumaton saari, mutta tällä kertaa puitteet olivat hyvin toisenlaiset kuin Vanuatulla. Tivua on todella pieni saari, sen ympäri käveli noin vartissa - tai ainakin olisi kävellyt, jos huumaava helle ei olisi tehnyt liikkumisesta aika lailla hitaampaa - ja se on Captain Cook Cruisesin kohde snorklaajille ja sukeltajille.

Kari ei ole snorklaamisesta innostunut, minä sen sijaan pidän siitä todella paljon. Olettaen, että minulla ei ole liikaa ongelmia hengitykseni kanssa. Minua vaivaa krooninen yskä ja hengenahdistus ja tällä kertaa kohdalle osui todella huono päivä. Vedenalaiset maisemat olivat upeita; näin kirkkaansinisiä meritähtiä, kauniita koralleja ja kaiken näköisiä kaloja. Harmi vaan, että hengitys oli todella vaikeaa putken läpi ja aloinkin vähitellen joutua paniikkiin. Olin kaukana rannasta ja hetken pelotti.

Rauhoittelin itseäni parilla pienellä sukelluksella ja pääsin lopulta rantaan. Sitten harmitti. Olisin todella paljon halunnut vielä jatkaa snorklaamista, mutta kun ei keuhkot toimi, niin ei voi mitään. Kari ihmetteli itkuani, mutta kuuli kyllä hengityksestäni, että kaikki ei ole kunnossa. Itkin rannalla itkuni pois ja jatkoin päivää mukavemmissa merkeissä. Nämä hengitysvaikeudet ovat olleet osa elämääni jo monta vuotta, eikä niihin tiedetä syytä. Tällä kertaa huono päivä osui huonoon kohtaan.

Seuraavana päivänä eli palmusunnuntaina satamamme oli Suva, Fidzi-saarten pääkaupunki. Oppaamme Kiti odotteli meitä bussissa ja kohteenamme oli Fiji Spice Gardens Wainadoin sademetsässä. Kiti kiitteli meitä siitä, että toimme viileän päivän mukanamme. Lämpötila oli +26 astetta, meille suomalaisille ei siis mitenkään viileää.

Palmuja palmusunnuntaina

Maustetilalla kävimme oppaan kanssa kierroksella ja näimme, miten vanilja kasvaa. Vanilja on kiipijäkasvi, joten se tarvitsee aina jonkun tukikasvin, jonka ympärille se kasvaa. Vaniljatankoja saadaan ainoastaan naaraskasveista, mutta viljelijä tietää vasta 7-vuotiaasta kasvista, onko kyseessä naaras- vai uroskasvi. Uroskasvi tuottaa pelkkiä kukkia, mutta niitä tarvitaan naaraskasvien pölyttämiseen. Yhtä urosta kohden tarvitaan kymmenen naarasta ja seurueemme miehet hiemat hymähtelivät tälle faktalle.

Vanilja

Lounaaksi söimme perinteisessä lovossa eli maauunissa grillattua ruokaa. Tarjolla oli perunoita, bataattia, taaroa ja kanaa. Kaikki maistui mielettömän hyvältä. Oman lisänsä toi tunnelma. Meitä oli isännöimässä iso perhe, jotka muutenkin olisivat kokoontuneet yhteen palmusunnuntaina. Nyt me pääsimme hetkeksi osaksi heidän sunnuntaitaan.

Reilun tunnin kypsennyksen jälkeen oli aika purkaa lovo ja paljastaa herkut.

Kun tuli aika lähteä, koko isäntäväkemme asettui jonoon ja halusi kätellä tai halata meitä. Minä en ainakaan tässä vaiheessa kokenut olevani enää vain turisti, vaan vieraana heidän perheessään. Jos saisin nyt palata takaisin minne tahansa, tämä maustetila olisi listan kärjessä. Ei ehkä nähtävyyksiensä vuoksi, vaan tunnelman.

Bussin ikkunasta katsottuna saaren vihreys oli huumaavaa. 

Fidzin kielestä vielä sen verran, että jos olet aikeissa matkustaa saarille, opettele kaksi sanaa. Bula tarkoittaa elämää, mutta sitä käytetään tervehdyksissä, sillä kerrotaan, jos jokin on hyvää ja sillä toivotellaan maljoja. Tätä todellakin kuuli joka paikassa. Toinen hyödyllinen sana on vinaka eli kiitos. Bula mai vinaka Fidzi! Mahtava kohde, upeita ihmisiä.

Arvaa, mikä sana esiintyy ainakin 10 kertaa tässä tekstissä? Vinkki:alkaa geellä ja liittyy ruokaan.

Nyt, kun Australian -matkamme alkaa olla paluulentoa vaille valmis ja maha on täynnä mielettömän hyvää pizzaa, on aika tehdä yhteenvetoa matkamme ruokailuista ja kuinka ne onnistuivat gluteenittomasti.

Gluteenitonta pastaa ja katkarapuja.

Risteilyllä

Risteilyllä parina ensimmäisenä iltana kauhistelin, että mitähän tästä vielä tulee. Ruokalistassa oli todella vähän merkkejä ruoista, jotka laivan keittiö pystyisi tekemään gluteenittomana ja ne, mitä tilasimme, eivät tulleet pöytään gluteenittomia. Karille tarjoiltiin muun muassa yrttiöljyssä paistettuja kampasimpukoita normaalin leivän kanssa. Ihmettelimme myös, että miten kokki saa ujutettua gluteenia paistettujen katkarapujen ja riisin joukkoon, kyseinen annos kun ei saanut gluteenitonta merkintää. Onnistui kuitenkin pyytämällä.

Kari Windjammerissa lounaalla

No, näistä kömmähdyksistä selvittiin, kun vaihdoimme pöytää ja tarjoilijaa. Uusi tarjoilijamme, Kartik, varmisti automaattisesti, että annokset sopivat Karille ja toi heti gluteenitonta leipää pöytään. Jätimmekin hänelle pienen lisätipin lähtiessämme laivalta.

Mukavaa sen sijaan oli huomata laivan aamiais- ja lounasravintolasta, että siellä oli erillinen osio, jossa kaikki oli varmasti gluteenitonta. Hienoa! Kari kävikin useimmiten sieltä hakemassa lautasen täyteen herkullisia vaihtoehtoja.

Australiassa

Australiasta olinkin jo lukenut etukäteen, että tämä jos mikä on paratiisi gluteenittoman ruokavalion tarvitsijalle. Totta! Supermarketeista löytyy runsas valikoima tuoretta leipää, muroja, myslejä, pastaa ja vaikka mitä. Gluteeniton leipä on täällä itse asiassa niin hyvää, että olemme molemmat syöneet sitä aamuisin.

Etualalla oma pho-keittoni, Karilla jotain muuta keittoa

Ravintoloiden ruokalistoilta löytyy helposti merkinnät gluteenista ja laktoosista ja esimerkiksi Adelaide Central Marketin malesialaisravintolan laksan nuudelit vaihdettiin ilman mitään ongelmaa riisinuudeleiksi. Aasialaisravintoloita löytyykin Adelaidesta useita ja olemme syöneet täällä laksan lisäksi sushia, thairuokaa ja vietnamilaista phota. Ja viimeisenä iltana tosiaan kävimme Domino's Pizzassa hakemassa gluteenitonta pizzaa.

Tärähtänyt kuva viimeisen Australian-illan pizzaherkuttelusta

Tähän kun vielä lisää Singapore Airlinesin gluteenittomat ruoat, jotka näyttivät monesti paremmilta kuin omat annokseni, niin täytyy todeta, että mainio ja ruoiltaan turvallinen loma takana.

(Tulikohan nyt riittävän monta kertaa mainittua sana gluteeniton? Luulisin... :-)