Kierrätystä Torreviejan tapaan | Kaarina-lehden kolumni

Tämä juttu on alun perin julkaistu Kaarina-lehdessä ja on toiseksi viimeinen lehtikolumni Espanjan -ajastamme.

Yksi suurimmista eroista Suomen ja Espanjan välillä näkyy täällä päivittäin, nimittäin jätehuolto. Täällä roskikset ovat tien varressa ja niiden tyhjentämisestä vastaa kunta. Ainakin täällä Torreviejassa roskat saa viedä jäteastiaan ainoastaan iltakahdeksan jälkeen, näin vältytään hajuilta kuumina päivinä.

Kierrätys on aika lailla alkutekijöissään. Siellä täällä teiden varsilla on keräysastioita lasille, pahville ja elintarvikemuoville ja onpa meidän kierrätyspisteellämme oma astiansa myös kotitalousöljyille. Näkemämme mukaan suurin osa asukkaista laittaa kuitenkin kaikki roskat samaan astiaan.

Jokin on kuitenkin paremmin kuin Suomessa. Itselle tarpeeton tavara ei päädy täällä yleensä heti roskiin, vaan jätetään roska-astian viereen tai päälle. Tästä sen voi sitten poimia talteen, jos tavaralle löytyy käyttöä. Toistaiseksi olemme nähneet ainakin kymmenen sohvaa, lukuisia patjoja (joista ainakin yksi löysi tiensä alakerran koiran pediksi), leluja, kenkiä ja kirjoja. 

Lukukärpäsen puraisema kun olen, kävin huolella läpi täysin siistit, muovipussissa olleet kirjat ja kolme niistä päätyi meidän lomalukemistoomme. Samalla apajalla oli pari muutakin tonkijaa, enkä minä ainakaan osannut hävetä roskien tonkimista.

Tavarat lojuvat ehkä hieman epäsiistin näköisesti roska-astioiden vieressä aikansa, korkeintaan viikon, jonka jälkeen jätehuolto korjaa ne roskisten vierestä pois. Ei siis mitään kirppispöytien varaamista ja tavaroiden hinnoittelua tai kuvaamista fb-kirppareille. Nopeat syövät hitaat ja tekevät parhaimmat roskislöydöt. Toisen romu on todellakin toisen aarre.

Kuvat ovat Punta Priman asuinalueelta Torreviejasta, 

jossa asuimme keväällä 2016 kymmenisen viikkoa.

Muistathan, että blogillani on sivu myös Facebookissa ja voit seurata Omatoimisen pakettimatkailijan menoa myös Instagramissa ja Twitterissä.

Muutama tunti Tabarcan saarella

Torreviejassakin riittää näkemistä, mutta sieltä kannattaa myös lähteä päiväretkille kaupungin ulkopuolelle. Cartagenan -retkestä kirjoitin jo aiemmin, kävimme siellä kahteen otteeseen, mutta teimme myös muita retkiä silloin, kun meillä oli auto käytössä.

 Tabarcan saari

Tabarcan saari on pienin pysyvästi asutettu saari Espanjassa ja vuoden 2011 väestönlaskun mukaan siellä asui 68 henkilöä. Hallinnollisesti Tabarca on osa Alicanten kaupunkia. Sinne pääsee veneellä Alicantesta, Torreviejasta ja Santa Polasta.

Alicanteturismon video Tabarcasta:

Me lähdimme saarelle Santa Polasta, koska veneitä kulki useammin kuin Torreviejasta ja matka-aika veneessä oli suhteellisen lyhyt. Kärsin aina välillä matkapahoinvoinnista etenkin merellä ja näin saimme minimoitua matkan haitat.

Santa Polan satamassa on pysäköintialue, joka on tosin aika kallis verrattuna esimerkiksi Torreviejan keskustan pysäköintialueisiin. Meidän vuokra-automme oli parkissa reilut viisi tuntia ja maksoi suunnilleen kympin.

Kilpailevia yrityksiä on monia Santa Polan satamassa, me valitsimme kuvassa näkyvän punaisen veneen. Osittain siksi, että taustalla näkyvään oranssiin alukseen oli menossa suunnilleen sata koululaista. Liput kannattaa ostaa vasta satamasta, sillä meno-paluun sai ainakin toukokuun lopussa paikan päältä halvemmalla kuin netistä.

Tässä matkaseurueemme, etualalla Karin tytär Tanja sulhasensa Samin kanssa.

Laivamatka meni nopeasti, mutta tyrskyjä oli sen verran, että kovin pidempää matkaa en olisikaan halunnut. Perille päästyämme lähdimme kiertämään saarta ja tekemään hieman matkamuisto-ostoksia. Mikään ostoskeidas Tabarca ei ole, kauppoja oli muutama, samoin ravintoloita.

Saari oli nopeasti kierretty ja erityisesti ihailimme kirkasta vettä saaren ympärillä. Saarta ympäröivät vedet on julistettu suojelualueeksi vuonna 1986 ja veden alle on rakennettu keinotekoinen riutta suojelemaan vesistön eläimistöä ja kasveja.

Saarella ei ole paljon tekemistä, mutta jos siellä haluaa viettää päivän, kannattaa ottaa rantapyyhe ja uima-asu mukaan ja siirtyä rannalle, kun saari on kierretty. Mahtavia maisemia löytyy ympäri saarta ja mekin kuvailimme ahkerasti.

Isä ja tytär. <3

Muistathan, että blogillani on sivu myös Facebookissa ja voit seurata Omatoimisen pakettimatkailijan menoa myös Instagramissa ja Twitterissä.

Kävelyretki Andalusian sydämessä | Kaarina-lehden kolumni

Tässä jälleen keväällä 2016 Kaarina-lehdessä julkaistu matkajuttuni. Tällä kertaa seikkailen Sevillassa.

Innostun aina, kun pääsen opettamaan historiaa kuudesluokkalaisille. Antiikin Kreikan ja Rooman tarinat kiehtovat minua vuodesta toiseen ja toivottavasti myös oppilaitani. Osittain tästä syystä halusin päästä tutustumaan Sevillaan, joka muinoin kuului Rooman laajaan valtakuntaan. Tosin tuolloin kaupunkia kutsuttiin nimellä Hispalis. Voinkin nyt kehua vierailleeni samassa kaupungissa Julius Caesarin kanssa.

Alcázarin Suurlähettiläiden sali

Alcázarin vesipuutarha

Roomalaisten jälkeen kaupunkiin tulivat visigootit ja sitten muslimit, jotka muuttivat kaupungin nimen muotoon Ishbiliya.  Sevilla onkin nähtävyyksiensä osalta melkoinen kulttuurien sulatusuuni, esimerkiksi Sevillan tuomiokirkon kellotapuli on rakennettu alun perin minareetiksi. Vuosisadat vaihtuvat, samoin hallitsijat. Nykyinen kuninkaallinen palatsi Alcázar rakennettiin maurien valtakaudella puolustuslinnakkeeksi ja nykyään siellä kuvataan muun muassa Game of Thrones –sarjaa. Silloin siis, kun Espanjan kuningas Felipe ei asu palatsissa.

Sevillan tuomiokirkko

Yksityiskohta kirkon ovesta

Kävimme Sevillassa kävelyretkellä oppaan kanssa. Oppaamme Daniel sattui opiskelemaan historiaa ja hänen kanssaan näimme osan Sevillaa, jota emme muuten olisi löytäneet lainkaan. 1400-luvulla kaupungissa oli Euroopan toiseksi suurin juutalaiskortteli, mutta entä nykyään? Muinaisista juutalaishaudoista oli jäljellä ainoastaan yksi, sekin julkisessa parkkihallissa. Siellä kävimme katsomassa muinaisen kulttuurin jäänteitä, katumaasturin takana. Tuntui muuten aika pahalta.

Maria de Padillan kylpylä Sevillan Alcázarissa

Mietin, mitä meidän ajastamme jää kulttuuriperinnöksi Sevillaan. Toivottavasti muutakin kuin ostoskeskuksia ja parkkihalleja.

Muistathan, että blogillani on sivu myös Facebookissa ja voit seurata Omatoimisen pakettimatkailijan menoa myös Instagramissa ja Twitterissä.

Mennään hiljaa markkinoille | Kaarina-lehden kolumni

Kirjoitin vuorotteluvapaani aikana pieniä matkakertomuksia Kaarina-lehteen. Julkaisen niitä täällä blogissakin, joten pahoitteluni, jos olet tämän jo lukenut.

Siinä, missä suomalaiset menevät torille, espanjalaiset menevät markkinoille. Näitä  mercadilloja on täällä Torreviejan alueella jossain päin joka päivä. Perinteisesti markkinakojut pystytetään katujen varrelle ja perjantain markkinoita mainostetaan Euroopan suurimpina paikallismarkkinoina.

Suomalaisten torien tapaan markkinoiltakin löytyy tuoreimmat vihannekset, kasvikset ja hedelmät. Tällä hetkellä on meneillään sitrushedelmien sesonki ja appelsiinit sekä mandariinit ovat huikean herkullisia ja mehukkaita. Markkinoiden lisäksi appelsiineja kaupitellaan säkeittäin mm. liikenneympyröissä.

Markkinakojuissa on myynnissä myös ilmakuivattua kinkkua ja erilaisia makkaroita ja kun osuu kalatiskille, hajun kyllä tuntee nenässään. Tuoreen kalan sijaan yleisin myyntituote on bacalao eli kapakala, kuivattu ja suolattu turska. Tuotteen haju ja ulkonäkö ei ole toistaiseksi minua houkutellut kaupoille, mutta espanjalaisille kala maistuu.

Ruokatuotteiden lisäksi on markkinoilla myynnissä suunnilleen kaikkea, mitä ihminen voi tarvita. Leluja, aurinkolaseja, vaatteita, päiväpeittoja ja olipa sunnuntain peltomarkkinoilla tarjolla sänkyjäkin! Irtokarkkikojut ovat yhtä houkuttelevan näköisiä kuin kaupassakin ja Espanjassa kun ollaan, flamenco-mekkoja ja –kenkiä on saatavilla kaiken kokoisina.

Ostosten keskellä on mukava pysähtyä syömään ja pääsinkin vihdoin ja viimein maistelemaan periespanjalaista herkkua, churroja, dipattuna lämpimään suklaakastikkeeseen. Kävivät muuten ihan mainiosti vappumunkeista tänä vuonna.

¡Hasta luego, Torrevieja!

Jotain merkillistä on lähtemisessä, sillä minulla se sekoittaa yöunet, mahan ja ajatukset. Ihan sama, paljonko niitä lähtöjä on takana.

Nyt ollaan siis siinä pisteessä, että olemme matkalla kotiin. Kari on pakannut tavaramme ja huokaillut, kun olen löytänyt lisää pakattavaa. Sitä muuten kertyy 10 viikossa aika lailla. Etenkin, kun totesimme jo toukokuussa, että pakkasimme aivan liikaa vaatteita mukaan. 

Tältä keväältä on tulossa vielä paljon juttuja blogiin, runsaasti Espanjasta ja jonkin verran Australiasta ja risteilyltä. Kirjoittelen niitä kesäloman aikana ja juttuja saa toki toivoakin. Seuraavaksi on vuorossa kuitenkin viikonloppumatka Turkuun häähulinoihin. Ihanaa!!

Muistathan, että blogillani on sivu myös Facebookissa ja voit seurata Omatoimisen pakettimatkailijan menoa myös Instagramissa ja Twitterissä.

Omat suosikkini Torreviejassa (ja lähiympäristössä)

Haikeaa, mutta totta. Reilut kymmenen viikkoa on kulunut täällä Espanjan lämmössä ja vähitellen on tullut aika valmistautua kotimatkaan. Valitsin tähän tekstiin omia suosikkejani Torreviejasta ja lähistöltä, kun täällä on ollut aikaa nähdä ja tehdä kaikenlaista.

Nämä ovat siis täysin subjektiivisia mielipiteitäni ja joillain osa-alueilla en edes harkinnut muita vaihtoehtoja, kun ensimmäisellä kerralla löytyi hyvä.

Paras paella

Arrocería El Sarmiento

Paellaa on tultu maisteltua monessakin paikassa, mutta ihan ensimmäisen illan kokemus oli paras. Arrocería El Sarmiento sijaitsee Torrevieja-Cartagena -tien varrella, käytännössä jo Orihuela Costan puolella. Ravintolassa paella tehdään avotulella ja tarjoillaan ohuen ohuena kerroksena, jolloin paellaan tarttuu myös savun makua. Meidän iberianpossu-herkkutattipaellamme maistui todella herkulliselta. 

Paras ranta

Playa de La Mata

Jos et ole vielä lukenut hehkutustani rantalomista, linkki vanhaan tekstiin on tässä. Espanjan -asuntomme on muuten lähes täydellinen, mutta lähiranta on surkea. Pieni ja kivinen. Ei ollenkaan meidän mieleemme. Onneksi Torreviejasta löytyy useita muita rantoja. Omaksi suosikikseni valitsin La Matan rannan, joka on reilut 2 km pitkä hiekkaranta. Merivedessä on kiviäkin siellä täällä, mutta ne pystyy hyvin välttämään. 

La Mataan pääsee kahdella eri bussilla, sillä sekä A- että A2 -linja vie sinne. Heinä-elokuussa A-bussi kulkee 15 minuutin välein, mutta reitti on huomattavasti pidempi kuin A2 -bussilla.

Ainoana miinuksena sanoisin vessan puutteen (rantaravintoloissa toki pystyy käymään vessassa) ja aurinkotuolien hinnan, joka on sama kaikilla Torreviejan rannoilla. 13 euroa kahdesta aurinkotuolista, huh. Paikallisilla onkin omat aurinkotuolit ja -varjot rannalla mukana.

Paras ajanviete

Minigolf La Mosca

Pelaamme minigolfia aina, kun löydämme ratoja. Virallinen nimihän on ratagolf, eikä minigolf-radoilla ole yleensä paljon yhtäläisyyksiä oikeisiin golfkenttiin. Minigolf La Mosca on kuitenkin iloinen poikkeus, radat muistuttavat oikeita golfväyliä hiekkaesteineen ja näillä väylillä oli Karillekin haasteita. 

Minigolf La Mosca sijaitsee jälleen Torrevieja-Cartagena -tien varrella Orihuela Costalla ja helpoin maamerkki on liikenneympyrä, jonka toisella puolella on Lidl ja toisella Burger King. Minigolf on Burger Kingin puolella ostoskeskuksen katolla. Hinta on 5€ henkilöä kohden, mutta samalla rahalla saa kiertää niin monta kierrosta kuin haluaa.

Paras kauneushoitola

Peluquería Estetica Olalá

Kauneushoitola Olalá sijaitsee Punta Marinan ostoskeskuksessa ja valitsin sen aluksi sijainnin vuoksi. Kävin ranskalaisessa manikyyrissä, joka maksoi 11 euroa, ja mielestäni sain hyvin vastinetta rahoilleni. Hinnat ovat siis todella kohtuulliset, Karin parturikäynti maksoi 9 euroa ja kallein käyntini maksoi 30 euroa, kun minulle tehtiin jalkahoito Shellac- lakalla.

Pienenä varoituksen sanana, että tässä paikassa ei puhuta suomea lainkaan ja englantikin sujuu vain muutamalta työntekijältä. Minä puhuin kosmetologin kanssa vähän espanjaa, muutaman sanan englantia ja loput eleillä. Hyvin pärjättiin molemmat.

Paras asunnonvälittäjä

Zariko

Meidän loma-asuntomme on vuokrattu Zarikon kautta ja olemme todella tyytyväisiä saamaamme palveluun. Saimme asunnon vuokraamisen ja vuokrasopimuksen hoidettua todella hyvissä ajoin ennen Espanjaan saapumista ja Espanjassa asumisen aikana Mia Komppa on ollut aina valmis auttamaan, jos on tullut ongelmia. Meillä netti takkuili jonkin aikaa toukokuussa ja oli ihana soittaa Mialle, joka aina vastasi aurinkoisena puhelimeen: "Hei Pirita!"

Zariko myös myy loma-asuntoja, mutta iso plussa siitäkin, että eivät ole lähteneet meille markkinoimaan ostettavia asuntoja. Sanoimme alussa selkeästi, että tällä hetkellä meillä ei ole omaan asuntoon Espanjassa varaa ja Zarikon puolelta se hyväksyttiin heti. Ehkäpä palailemme asiaan muutaman vuoden kuluttua...

Tässä siis pieni TOP5-lista. Toivottavasti saat siitä vinkkejä omaan lomaasi Torreviejassa. Kuvat ovat tällä kertaa minigolf La Moscasta sekä pieneltä merimatkalta, jonka teimme juhannusviikolla 2016. 

Granada ja saavuttamattoman kaunis Alhambra

Aah, Granada. Minulle oli itsestään selvää, että haluan päästä Granadaan, kun täällä Espanjassa asustelemme. Suunnitelmia Granadan -käyntiämme varten aloin tehdä jo helmikuussa, sillä silloin varasin meille hotellihuoneen Sidorme Hotel Granadasta. Hotelliyö aamupaloineen maksoi 35 euroa, suosittelen!!

Kirkko Sacromontessa

Mutta miksi Granadaan? Minulle syyksi riitti historia. Jälleen kerran jaarittelen historiainnostuksestani, joka alkoi aikoinaan 1980 -luvulla alakoulussa ja jatkuu edelleen. Granadan kaupunki on nähnyt ja kokenut kaikenlaista olemassa olonsa aikana ja ennen kaikkea halusin tutustua kaupungin historiaan islamilaisen Granadan kuningaskunnan pääkaupunkina. Tämä aikakausi kesti 1230 -luvulta aina vuoteen 1492, jolloin kaupunki liitettiin osaksi Espanjaa.

Kyselin etukäteen Facebookissa, mitä Granadassa on nähtävää tai tehtävää ja sainkin mahtavat blogikirjoitukset luettavakseni, kun Exploras -matkablogin Mira ja Tämä matka -blogin Anna vinkkasivat omista käynneistään Granadassa. Alhambra, sinne oli päästävä!

Tiesittekö muuten, että Alhambraan pitää varata liput todella ajoissa, jopa kuukausia etukäteen... Minä en. Muuten olisin varmaankin tuolloin helmikuussa hotellin ohella varannut liput tuohon tarunomaiseen palatsiin. Voin kertoa, että hieman harmitti.

Tutkin netistä, että hyvällä tuurilla lippuja voi saada aamuvarhaisella - ainakin Alhambran puutarhoihin. Päätimme siis, että toisena Granadan -päivänämme heräämme aikaisin ja luottaa tuuriin.

Hetken mietin, että mitäs nyt sitten teemme. Meillä oli iltapäivä ja ilta aikaa Granadassa, eikä sitä kannattanut hotellissa kuluttaa. Päätin varata (jälleen) Viatorin kautta iltakävelyretken Sacromonten ja Albaicinin kaupunginosiin. Kuten Sevillassakin, pääsimme yksityiskierrokselle, sillä muita ilmoittautuneita ei ollut. Oppaamme Violeta vei meidät bussikyydillä Sacromonten kaupunginosan yläosaan, josta lähdimme kävelemään alaspäin.

Minä ja Violeta

Sacromonte oli aikoinaan romanien kaupunginosa ja perinteiset asumukset ovat luolien sisällä. Edelleenkin taloja oli verrattain vähän ja kurkistimme sisälle pariin luolaan. Huoneet näyttivät kodikkailta ja mukavilta. Ainoa ero normaaleihin asumuksiin on se, että ikkunoita on yleensä vain yksi.

Sacromontessa on lukuisia flamenco -ravintoloita, sillä aikoinaan flamenco, etenkin zambra, kaikui nimen omaan täällä romanien kodeissa.

Vähitellen valuimme alas kohti Albaicinin (tai Albayzínin) kaupunginosaa, jossa muslimit asuivat jo 700-luvulla. Muslimit joutuivat väistymään Espanjan hallinnon tieltä ja Albaicin oli suuren kapinan keskipisteessä vuonna 1499, jolloin muslimeja käännytettiin väkisin kristityiksi.

Vanha vesisäiliö islamivallan ajalta.

Nykyään Albaicin on osa UNESCOn maailmanperintölistaa ja pala elävää historiaa Andalusian syleilyssä. Kaupunginosa on sekoitus vanhaa muslimien perintöä ja uudempia espanjalaisia vaikutteita.

Iltamme päättyi tapas-annokseen Violetan kanssa. Lähdimme bussilla hotellille ja laitoimme kellon soimaan, jotta pääsemme Alhambraan.

Meille tosin kävi niin, että emme löytäneet ikinä perille. Navigaattorimme päätti, että Alhambra ei tällä kertaa ollut meitä varten, vaan otsikon mukaisesti jäi saavuttamattomaksi. Onpahan syy palata Granadaan jonain päivänä...

Kolmas kerta toden sanoo - terveyskeskuksessakin

Kirjoitin joskus muinoin (marraskuussa 2015) korteista, jotka kannattaa ottaa matkalle mukaan. Ennen Espanjaan lähtöämme, tilasin Karillekin Eurooppalaisen sairaanhoitokortin. Hän ei tosin ole korttiaan vielä tarvinnut. Toisin kuin minä.

Punta Priman ranta ei ole järin suuri.

"Tää varvas kaipaa nyt kyllä lääkäriä."

Minulle on pariin otteeseen matkoilla tulehtunut kynsivalli isovarpaassa. Nyt luulin pitkään, että kyseessä oli vain sisäänpäin kasvanut kynsi, joka sattuu, mutta tarkempi tutkimus osoitti, että tulehtunuthan se oli jälleen. Eikun siis lääkärille.

"Olisikohan passi tarvittu mukaan?"

Lähdimme siis iltasella bussilla kohti Torreviejan keskustaa, terveyskeskuksen osoite mukanamme. Löysimme keskuksen ja aloin siinä vaiheessa miettiä, että tosiaan, olisiko ollut tarpeen ottaa passi henkilöllisyystodistukseksi. No, tietenkin olisi. Passi oli turvallisesti kotona, mutta eipä haitannut. En nimittäin päässyt kyseiseen terveyskeskukseen, koska he eivät hoida turisteja.

Lisäys: Kävin siis Patricio Perez -kadun terveyskeskuksessa, mutta ilmeisesti ainoa turisteja hoitava keskus on La Loman terveyskeskus Virgen del Mar -kadulla. C-bussilla pääsee terveyskeskuksen viereen.

Lähdin pois aika lailla kiukkuisena itselleni, mutta minkäs teet. Todennäköisesti en olisi kuitenkaan saanut hoitoa tai aikaa lääkärille, koska se passi puuttui.

Torreviejan keskustaa.

"Hei, meillä on näköjään uusi sukunimi!"

Seuraavana aamuna lähdimme uudelleen keskustaan. Tällä kertaa passikin oli mukana ja tunsin oloni toiveikkaaksi. Ehkäpä tänään saisin jo hoitoa varpaaseeni. Terveyskeskuksessa ilmoittauduin, ojensin Eurooppalaisen sairausvakuutuskorttini ja passin. Sain niiden lisäksi itselleni paikallisen, väliaikaisen sairausvakuutuskortin. Sukunimestä puuttui yksi vokaali, joten nimeni näytti vähintäänkin omituiselta, mutta ei se mitään.

Hetken ajan jo ajattelin pääseväni lääkärin vastaanotolle, mutta ei. Sain kuitenkin tehtyä ajanvarauksen seuraavalle aamulle. Huokaisten lähdin pois ja kerroin uutiset Karille.

Lisäys: Edelleenkään en tiedä, miten olisin voinut varata ajan puhelimitse. Netistä en löytänyt mitään puhelinnumeroa ajanvaraukseen.

Täälläkin yritetään kierrättää ja lasinkeräysastiat on usein maalattu kauniisti.

"Kyllähän turistien kanssa työskentelevä lääkäri englantia osaa."

Hurautin seuraavana aamuna taksilla La Loman terveyskeskukseen ja istuuduin odottamaan vuoroani. Hieman jännitin sitä, että osaanko riittävästi espanjaa kertoakseni vaivani ja mahdanko ymmärtää lääkärin puhetta. Kari arveli, että lääkäri osaisi kyllä englantiakin, mutta oli tällä kertaa väärässä. Ihan pelkällä espanjalla keskusteltiin.

Lääkäri katsoi varvastani ja kirjoitti antibioottikuurin. Hän pyysi myös pitämään varvasta päivittäin haaleassa vedessä. Haalea -sana oli minulle vieras espanjaksi, mutta hyvin ymmärsin, kun lääkäri selitti, että ei kuumaa, eikä kylmää.

Iglesia de La Inmaculada Conception eli neitseellisen sikiämisen kirkko.

"Arvaa, mitä maksoi?"

Hain lääkkeet apteekista ja tulin kotiin. Karilta arvuuttelin käynnin ja lääkkeiden hintaa. Ei arvannut. Terveyskeskuskäyntini oli ilmainen (toisin kuin Suomessa) ja antibioottien hinnaksi tuli 1,95€. Mikäli siis osaa kieltä edes vähäsen, kannattaa EU-maissa ilman muuta käyttää paikallisia terveyskeskuksia.

Nyt tulehdus on onneksi jo ohi. Oli nimittäin aika hankalaa pysyä pois uima-altaasta näillä helteillä.

 Kuvat ovat tällä kertaa eri puolilta Torreviejaa. Arvelin, että kukaan ei halua nähdä kuvia tulehtuneesta varpaastani.