Lentokone Lanzarotelta Helsinkiin oli tupaten täynnä ja osa matkustajista hieman - aiheestakin - ihmetteli sitä, kun samassa matkaseurueessa matkustaneet eivät olleet samoilla riveillä. Toki ymmärrän, että kun kone on täynnä, on vaikeampi sijoitella matkustajia yhteen.
Me istuimme kuitenkin vierekkäin ja herra L:n vieressä istui äiti ja tämän takana kyseisen äidin arviolta kahdeksanvuotias tytär. Tyttären, Aleksandran, vieressä istui arvioni mukaan noin kuusivuotias Liina ja näistä ennestään ventovieraista lapsista tuli lennon aikana kavereita. Tyttöjen iloista juttelua kuunnellessa omakin lento sujui hymy huulilla.
Kuusituntisen lennon aikana tytöt värittivät yhdessä toisen värityskirjaa, pelasivat Muumi-pelikorteilla ja laulelivat Antti Tuiskun hittejä. Mahtavaa! Lennon loppupuolella tytöt ilmoittivat vanhemmilleen, että he sopivat, että näkevät vielä uudelleen ja mikäs siinä. Vanhemmat vaihtoivat puhelinnumeroita ja sopivat alustavasti, että kesällä voitaisiin mennä vierailulle.
| Parvekkeellamme joka aamu kanssamme viihtyneet kyyhkyt |
Itse totesin mielessäni olevani auttamatta liian vanhanaikainen kalkkis, kun mietin, että tyttöjen pitäisi vaihtaa osoitteita ja kirjoitella toisilleen. Mietin tätä siis siihen saakka, kunnes vanhempi Aleksandra -tyttönen tiedusteli, onko Liina mahdollisesti WhatsAppissa. Hah. Osoite! Mihin sitä nykyään tarvitaan...