Oi, mikä matka!

Jokin aika sitten mietin blogissani, minne menisin, jos voisin matkustaa mihin tahansa. Silloin totesin, että aivan älyttömän vaikea kysymys meille matkakuumeen vallanneille. Ainakin siis, jos pitäisi valita yksi ainoa paikka.

Toinen vastaava kysymys on "Mikä on ollut paras matkasi?" Voi apua. Millä niitä paremmuusjärjestykseen laittaa? Minua haastateltiin Kaarina-lehden artikkelia varten helmikuussa ja silloin vastaavaan kysymykseen valitsin häämatkamme kohteen Prahan. Ihana kaupunki, mutta ihanamman siitä teki se häämatka.

Kuva: Johanna Kortesluoma

Jos totta puhutaan, kaikkein paras matkani alkoi eräänä joulukuisena päivänä vuonna 2002. Lähdin tuolloin matkalle, joka alkoi Turun keskustasta ja on sen jälkeen vienyt minut vaikka minne. Tuona päivänä tapasin pitkänhuiskean miehen, joka ensitapaamisellamme selitti minulle sähkökemiallisesta jännitesarjasta, kun mietin, miten saisin himmenneet hopealusikkani kiiltämään. Huomaa kyllä, että minulla ei ollut juuri kokemusta treffeillä käymisestä - miten ihmeessä hopealusikkani liittyivät yhtään mihinkään. Ihmettelen kovasti.

Kuva:Johanna Kortesluoma

Tuona iltana juttelimme pitkään teekupin äärellä ja sovimme uudesta tapaamisesta. Rakkautta ensisilmäyksellä? Ei todellakaan, mutta kiinnostuin miehestä, joka piti yllättävän monesta samasta asiasta kuin minäkin. Pesäpallosta, tanssimisesta ja matkustamisesta, muutamia mainitakseni.

Kuva: Bo Strandén/Auran Kuva
Tästä kuva on kiitoskorteissamme. Ja kukkarossani.

Ja se mies sai minut nauramaan. Ja saa yhä edelleen. Meillä on samanlainen hölmö huumorintaju. Hekottelemme Kummelille aivan hervottomina ja American Pie -elokuvien todella huonot vitsit naurattavat aina. Kun viemme kartonkeja ja pahveja kierrätykseen, jompi kumpi sanoo aina: "Senkin pahvi." Joo, tällaisia me ollaan. Yksinkertaisia juttuja, joille nauramme yhdessä.

Kuva: Johanna Kortesluoma

Ensimmäisen kerran puhuimme naimisiin menosta vappuna 2003 ja minua kosittiin Turussa Kauppatorin laidalla eräänä toukokuisena perjantaina vuotta myöhemmin. Kosinnan tarkempi muoto jää kertomatta, ihan kaikkia asioita ei pidä paljastaa. Sanotaan kuitenkin, että huumoria siinäkin lauseessa oli. Vastasin myöntävästi ja sitten mentiin sormusostoksille.

Kuva:Bo Strandén/Auran Kuva
Kuvan huono laatu johtuu skannaamisesta, valokuvaaja teki loistotyötä.

Näiden vuosien aikana meillä on ollut matkallamme tasaisen ja seesteisen reitin lisäksi hieman hankalampia polkuja. Niistäkin olemme selvinneet yhdessä. Pari kertaa hankalimpina aikoina on käynyt mielessä, että pitäisikö lähteä eri teille ja jatkaa matkaa yksin. Mutta sitten olen alkanut miettiä, että mitä sitten, kun tuo mies ei olisi enää elämässäni. Aina olen päätynyt siihen, että en halua elää ja olla ilman tuota minulle niin rakasta puolisoa. Ja samaan tulen päätymäänkin.

Kuva: Johanna Kortesluoma

Me jatkamme matkaamme yhdessä, minne tie meitä viekin. Tänään on 20.05.2016 ja tasan 11 vuotta sitten sanoin "Tahdon." Sama sana on kaiverrettuna vihkisormukseeni. Minä tahdon edelleen ja olen onnellisempi kuin olisin voinut ikinä kuvitella.

Omat matkani vuosien varrella, vol. 1

Tanjan matkassa -blogista sain innoitusta kertoa hieman enemmän omasta matkailutaustastani. Tässä vaiheessa lukijoille on varmaankin tullut selkeä kuva siitä, että viidakkoseikkailut ja reppureissut eivät ole lähinnä sydäntäni. Myönnän, olen aika lailla tylsä matkustelija. Matkakohteeni eivät ole jännittäviä tai eksoottisia ja tuntemattoman polun sijaan valitsen usein sen valmiiksi tallatun.

Aloin siis listata matkakohteitani ja totesin, että yhdellä tekstillä tästä ei tule mitään. Joten tässä Piritan matkaseikkailut  matkat, osa 1: Eurooppa

Rostock, Itä-Saksa 1987

Seiskaluokan jälkeen lähdin kansantanssiryhmän kanssa bussimatkalle Itä-Saksaan. Tuosta matkasta muistan asuntolan omituiset hissit, jotka eivät pysähtyneet kaikissa kerroksissa, upeat hiekkarannat ja sen, että olin ainoa, joka oli valmistautunut matkaan suomi-saksa -matkasanakirjalla. Kotiin lähti ainakin 20 karkkipussia rinkan pohjalla, olin luvannut tuoda kavereille tuliaisia.

Preston, Iso-Britannia 1989

Ensimmäinen kerta lentokoneessa. Kyllä jännitti. Lensin 15-vuotiaana kirjeenvaihtokaverini luo Prestoniin ja siitä alkoi elämäni mittainen rakkaus Iso-Britanniaa kohtaan. Kahden viikon aikana aikana kävimme Lontoossa junalla, Blackpoolissa Cats-musikaalia katsomassa ja olin yhden päivän koulussakin. Ennen kaikkea tuo matka opetti minulle, että ihan oikeasti pärjään vieraalla kielellä ja ehkä vaikutti tulevaan ammattiinkin. Enkunope täällä, päivää.

Kuva: flickr.com

Lontoo 1990-

Olen käynyt Lontoossa lukion tokaluokkalaisena tytönhuitukkana, lakkiaislahjamatkalla äitini kanssa, parhaan ystäväni kanssa 20 vuoden välein ja tapaamassa ystäviäni, hyviä syitä riittää, eikä Lontooseen oikeastaan edes syytä tarvita. Se on kuin toinen koti minulle.

Olen käynyt musikaaleissa, kiinalaisissa ruokatukuissa, London Eyessa, kymmenissä pubeissa ja matkustanut metrolla, jokilaivalla ja kaksikerroksisilla busseilla. Viime matkan paras löytö oli korealainen ravintola Kimchee Holbornin metroaseman lähellä. Suosittelen!

Lontoon lisäksi olen opiskellut Manchesterissa, käynyt täydennyskoulutuksessa Nottinghamissa, Sheffieldissä ja Oxfordissa ja viettänyt töiden vuoksi aikaa Thames Dittonissa Lontoon lähellä ja Gravesendissa Kentin kreivikunnassa. Aina, kun tulee mahdollisuus lähteä Iso-Britanniaan, otan passini ja puntia matkaan ja menoksi. Tämä on muuten isoin erimielisyyden kohde meillä: herra L ei millään ymmärrä rakkauttani Brittein saariin.

Tallinna 2003-

Ensimmäinen yhteinen matkamme mieheni kanssa suuntautui Tallinnaan ja sen jälkeen olemme käyneet siellä lähes vuosittain. Useasti olemme juhlineet siellä toukokuista hääpäiväämme, syöneet hyvin ja nauttineet Tallinnan tunnelmasta. Mikä saa meidät aina palaamaan Tallinnaan? Matkan helppous ja pituus - tai lähinnä lyhyys - ja Viron edullinen hintataso. Siinäpä ne syyt lyhyesti.

Tallinnassa on helppo löytää kaimoja, tässä roskis. :-)

Kreikka: Halkidiki x 2, Kreeta x 5, Rodos, Santorini, Leros, Korfu, Thessaloniki 2007-

Kreikan myötä opin nauttimaan rantalomista. Eikä toki ihme, Blue Flag -sertifioituja rantoja on Kreikassa lähes 400. Itse pidän eniten Halkidikin niemimaan rannoista, mutta koska sinne on hieman hankala Suomesta päästä (tai muualle Kreikkaan ainakin huomattavasti helpompi), niin enimmäkseen matkaamme kesälomallamme jonnekin Kreikan saarista. Niitä kun riittää. Lista Kreikan saarista on pitkä ja valinnanvaraa riittää. Ruokavaliosta on herra L:n helppo poimia gluteenittomia ruokia ja upea turkoosinsininen meri houkuttaa uimaan. Ja se lämpö! Tykkään.

Pieni kuvakooste Kreikan-lomistamme: kuvat Lerokselta, Rodokselta, Santorinilta ja Kreetalta.

Huh, tästähän tulee silti älyttömän pitkä postaus, vaikka rajasin matkat Eurooppaan. Loput siis luettelona. Edellä mainittujen maiden lisäksi olen matkustanut seuraavissa maissa:
Tanska, Sveitsi, Tsekki, Espanja, Irlanti, Puola, Romania, Saksa ja Kroatia.

Edelleen on kalvava olo, että joku maa unohtui. Osa Euroopan maista tulee epäloogisesti vasta risteilyosiossa, lieneekö sitten vol. 3 tai ehkä siinä vaiheessa jo The Best of...

Jaksoitko lukea loppuun saakka? Ymmärrätkö brittihuumani?