Oi, mikä matka!

Jokin aika sitten mietin blogissani, minne menisin, jos voisin matkustaa mihin tahansa. Silloin totesin, että aivan älyttömän vaikea kysymys meille matkakuumeen vallanneille. Ainakin siis, jos pitäisi valita yksi ainoa paikka.

Toinen vastaava kysymys on "Mikä on ollut paras matkasi?" Voi apua. Millä niitä paremmuusjärjestykseen laittaa? Minua haastateltiin Kaarina-lehden artikkelia varten helmikuussa ja silloin vastaavaan kysymykseen valitsin häämatkamme kohteen Prahan. Ihana kaupunki, mutta ihanamman siitä teki se häämatka.

Kuva: Johanna Kortesluoma

Jos totta puhutaan, kaikkein paras matkani alkoi eräänä joulukuisena päivänä vuonna 2002. Lähdin tuolloin matkalle, joka alkoi Turun keskustasta ja on sen jälkeen vienyt minut vaikka minne. Tuona päivänä tapasin pitkänhuiskean miehen, joka ensitapaamisellamme selitti minulle sähkökemiallisesta jännitesarjasta, kun mietin, miten saisin himmenneet hopealusikkani kiiltämään. Huomaa kyllä, että minulla ei ollut juuri kokemusta treffeillä käymisestä - miten ihmeessä hopealusikkani liittyivät yhtään mihinkään. Ihmettelen kovasti.

Kuva:Johanna Kortesluoma

Tuona iltana juttelimme pitkään teekupin äärellä ja sovimme uudesta tapaamisesta. Rakkautta ensisilmäyksellä? Ei todellakaan, mutta kiinnostuin miehestä, joka piti yllättävän monesta samasta asiasta kuin minäkin. Pesäpallosta, tanssimisesta ja matkustamisesta, muutamia mainitakseni.

Kuva: Bo Strandén/Auran Kuva
Tästä kuva on kiitoskorteissamme. Ja kukkarossani.

Ja se mies sai minut nauramaan. Ja saa yhä edelleen. Meillä on samanlainen hölmö huumorintaju. Hekottelemme Kummelille aivan hervottomina ja American Pie -elokuvien todella huonot vitsit naurattavat aina. Kun viemme kartonkeja ja pahveja kierrätykseen, jompi kumpi sanoo aina: "Senkin pahvi." Joo, tällaisia me ollaan. Yksinkertaisia juttuja, joille nauramme yhdessä.

Kuva: Johanna Kortesluoma

Ensimmäisen kerran puhuimme naimisiin menosta vappuna 2003 ja minua kosittiin Turussa Kauppatorin laidalla eräänä toukokuisena perjantaina vuotta myöhemmin. Kosinnan tarkempi muoto jää kertomatta, ihan kaikkia asioita ei pidä paljastaa. Sanotaan kuitenkin, että huumoria siinäkin lauseessa oli. Vastasin myöntävästi ja sitten mentiin sormusostoksille.

Kuva:Bo Strandén/Auran Kuva
Kuvan huono laatu johtuu skannaamisesta, valokuvaaja teki loistotyötä.

Näiden vuosien aikana meillä on ollut matkallamme tasaisen ja seesteisen reitin lisäksi hieman hankalampia polkuja. Niistäkin olemme selvinneet yhdessä. Pari kertaa hankalimpina aikoina on käynyt mielessä, että pitäisikö lähteä eri teille ja jatkaa matkaa yksin. Mutta sitten olen alkanut miettiä, että mitä sitten, kun tuo mies ei olisi enää elämässäni. Aina olen päätynyt siihen, että en halua elää ja olla ilman tuota minulle niin rakasta puolisoa. Ja samaan tulen päätymäänkin.

Kuva: Johanna Kortesluoma

Me jatkamme matkaamme yhdessä, minne tie meitä viekin. Tänään on 20.05.2016 ja tasan 11 vuotta sitten sanoin "Tahdon." Sama sana on kaiverrettuna vihkisormukseeni. Minä tahdon edelleen ja olen onnellisempi kuin olisin voinut ikinä kuvitella.