G'day! Pieni selviytymisopas Adelaiden keskustaan

Adelaide on Australian viidenneksi suurin kaupunki, jossa asuu noin puolitoista miljoonaa ihmistä. Britit perustivat kaupungin vuonna 1836 kaurna -heimon asuinalueelle ja nimesivät kaupungin kuningas Vilhelm IV:n puolison mukaan.

Minä vierailin Adelaidessa ensi kertaa huhtikuussa 2016 ja ihastuin valtavasti. Adelaidessa on mielestäni Sydneyyn verrattuna mukava pikkukaupungin fiilis ja kaupungin keskusta on paremmin hallittavissa. Vierailuani toki helpotti fakta, että Kari on asunut aikoinaan Adelaidessa puolisen vuotta ja vaikka vuoden 1991 julkisen liikenteen kartta ei enää ollut validi (sellainenkin meiltä karttahamstereilta siis kotoa löytyi!), niin minulla oli mukana hyvä opas, joka tutustutti kaupungin vilskeeseen.

Mansions on Pulteney oli kotinamme viiden yön ajan.

Kuva: Mansions on Pulteney

Asuimme aivan kaupungin keskustassa sijaitsevassa huoneistossa Pulteney -kadulla. Olin pyytänyt hiljaista sijaintia ja ainakin huoneisto 13 sellainen oli. Parvekkeemme avautui viereiseen food courtiin (mikähän tälle olisi hyvä suomennos, ruokakortteli?) ja kaupungin melu jäi kauas taakse, kun suljimme ulko-oven.

Glenelgin rantalaituri

Julkinen liikenne

Adelaiden julkinen liikenne eli Adelaide Metro sisältää joka suuntaan kulkevat linja-autot ja yhden linjan raitiovaunut, ei siis metroa, nimi on hieman turisteja hämäävä. Testasimme raitiovaunureitin päästä päähän eli Glenelgin rannalta Entertainment Centreen, jossa nimensä mukaisesti on suuri viihdekeskus, jossa järjestetään konsertteja ja muita tapahtumia.

Halvimmaksi muutaman päivän vierailu tulee Visitor Passilla, 3 päivän lippu maksaa 26 dollaria ja sillä saa liikkua niin paljon kuin ehtii. Lentokentällä näitä kortteja myydään WHSmith Expressissä, joka sijaitsee lentokenttärakennuksen ulkopuolella. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että liput ovat loppu. Meille myytiin ei-oota sekä lentokentällä että keskustassa.

Ostimme Visitor Passin sijaan kertalippuja tai päivälippuja. Päivälippu maksoi 9,90 dollaria, joten paljon kallimmaksi ei kulkeminen näinkään tullut. Lentokentältä pääsee bussilla helposti keskustaan ja yksittäisen bussilipun voi ostaa joko automaatista tai kuljettajalta.

Uutta ja vanhaa rinnakkain Rundle Mallilla.

Rundle Mall

Nimen perusteella oletin päätyväni ostoskeskukseen, mutta Rundle Mall on Adelaiden keskustan kävelykatu, jonka molemmilla puolilla on lukuisia kauppoja. Koska asuimme aivan kulman takana, kävimme päivittäin Rundle Mallin ruokakaupoissa, Coles ja Woolworths sijaitsevat vastakkain toisiaan, joten kävimme molemmissa.

Nämä possut asustelevat Rundle Mallilla.

Ehkä vähän turhaankin ostimme ruokatarvikkeita huoneistoomme, sillä ravintoloita oli ympärillä niin runsaasti, että olisimme hyvin voineet hoitaa ruokailumme kokonaan niissä. Varsinkin, kun huoneistomme keittiön tuuletin taisi olla 1970-luvulta ja paistetut karitsankyljykset tuoksuivat kämpässä pari päivää.

Edullisia ostoksia kaipaavalle Rundle Mallilta löytyy KMart ja The Reject Shop. Etenkin jälkimmäisestä löytyi niin sekalaista tavaraa, että sitä on mahdotonta lähteä luettelemaan. Ostin sieltä suklaapatukoita ja tarroja. Ostamatta jäi lahjapussit ja pesuaineet. Rundle Mallin ja Pulteneyn kulmassa on vielä Target, josta Kari osti muun muassa australialaisesta puuvillasta neulotun neuleen 20 dollarilla.

Hedelmätiski Adelaide Central Marketissa

Adelaide Central Market

Adelaide Central Market sijaitsee Grote Streetilla CBD (Central Business District)-alueella aivan Chinatownin vieressä. 80 myyntipaikkaa takaavat jatkuvan hulinan ja tungoksen. Erikoiskauppoja on useita, itse ihmettelin sienimyymälää. Siis kokonainen kauppapaikka pelkästään sienille. Vaikea käsittää, vaikka sienistä pidänkin.

Yleensä yritän ottaa kuvani ilman tunnistettavia kasvoja, Adelaide Central Marketissa se oli mahdotonta.

Juusto- ja hedelmäkauppiaita oli monia ja oli vaikea valita, mitä herkkuja ostaisin. Päädyimme avokadoihin ja tuoreeseen mangoon, jota on lähes mahdotonta saada kypsänä Suomesta.

Me söimme ensimmäisellä vierailullamme malesialaista laksaa (NAM!) ja tilaaminen onnistui hyvin myös gluteenittomasti. Kauppahallista löytyy ruokaa sushista saksalaisiin makkaroihin ja olipa siellä latvialainen ravintolakin. Me totesimme, että latvialaista ruokaa saa hieman lähempänä kotia ja keskityimme aasialaisiin makuihin.

Aivan Central Marketin vieressä on ISO aasialainen ruokakortteli, jossa ainoaksi ongelmaksi muodostuu valinnan vaikeus. Päädyimme lopulta vietnamilaiseen ruokaan ja oma pho -keittoni oli täydellinen. Testaamatta jäivät korealainen ja taiwanilainen keittiö, japanilaiset ramen-keitot ja monet muut vaihtoehdot. On kyllä tylsää, kun ei voi syödä rajattomasti eri annoksia!

Jos olet suuntaamassa Adelaideen, älä sivuuta Barossan laakson viinialueita. Kirjoitin huhtikuussa kolmesta viinitilasta: Hewitson Wines, Jacob's Creek Wines ja Yalumba Wines.

Muistathan, että blogillani on sivu myös Facebookissa ja voit seurata Omatoimisen pakettimatkailijan menoa myös Instagramissa ja Twitterissä.

Rannalle, sannalle...

Pääseekö Lontoossakin rannalle?

Muutama ystäväni saattaa vielä muistaa, kuinka julistin vuosituhannen vaihtumisen paikkeilla, että en aio koskaan matkustaa muualle kuin Lontooseen, koska siellä nyt vaan on kaikki, mitä ihminen voi tarvita. Ystäviä kun ovat, eivät onneksi muistuta minua moisesta hölmöydestä.

Toki mielen muuttumiseen saattaa olla syynä eräs mieskin, tarkemmin sanottuna se sama, joka tuossa istuu tällä hetkellä aamiaispöydässä digilehteä lukien. Kuten olen ehkä aiemminkin kertonut, Kari ei ihan jaa rakkauttani Brittein saarta kohtaan - tai lähinnä ei ymmärrä, miten kukaan voi niin totaalisen palavasti kaivata koko ajan sinne. Siitä ehkä oma kirjoituksensa myöhemmin, mutta nyt yritän päästä otsikon aiheeseen eli rantalomiin.

Aah, Kreikan rannat!

Siinä, missä minä olin lennellyt Lontooseen, Kari oli matkustellut aika paljon laajemmin ja erityisesti hänen muistonsa Kreetalta saivat aikaan kipinän. Jospa lähdettäisiin yhdessä rantalomalle, kesäloma kun molemmilla on yhtaikaa ja matkoja helposti saatavissa. Ensimmäinen rantalomani suuntautui Kreikkaan, Halkidikin niemimaalle, ja olin myyty. Ihan heti ensi kerrasta. Hotelliltamme oli vain pari sataa metriä rantaan (äkkijyrkkää kinttupolkua) ja se meri. Ikinä en ollut aiemmiin sellaisia värejä meressä nähnyt. Itämeren sini kun on hieman eri sävyä.

Kun siihen vielä lisää uimaveden lämpimyyden, niin tällainen vilukissa kehrää tyytyväisenä. Kreikkaan olemme palanneet tuon kerran jälkeen useasti ja kovasti kaipaan sinne tänäkin vuonna. Mikäli et ole koskaan Kreikassa käynyt, kannattaa lukaista esimerkiksi tämä Rantapallon kohdeopas, sieltä saa hyviä vinkkejä, minne päin suunnata. Itse suuntaisin minne päin Kreikkaa tahansa.

Nämä räpylää muistuttavat jalat ovat tässä kuvassa ensimmäistä kertaa Kreikassa.

Mitä siellä rannalla oikein on tekemistä?

Tuttu kysymys meille rantalomien ystäville, eikö vain? Kun minä suuntaan rannalle, mukanani on pyyhkeen lisäksi kirja ja joskus harvoin mp3 -soitin. Siinä on tekemistä ihan kylliksi. Käännän kylkeä sopivin väliajoin, käyn uimassa, kun siltä tuntuu ja saatanpa torkahtaakin hetkiseksi. Kyllä näillä toimilla saa helposti viitisen tuntiakin kulumaan. Välillä saatamme käydä lounaalla ja palata sen jälkeen rannalle. Ihanan laiskaa ja toimetonta puuhaa, mutta sitähän varten lomat ovat. Joku ehkä tykkää lomallaan ennemmin liikkua ja ahkeroida, mutta minun rantalomiini se ei kuulu,

Pitääkö aina suojata iho auringolta?

Lyhyt vastaus: pitää. Tylsä juttu. Me emme yhtään tykkää aurinkorasvan levittelystä, mutta tietenkin sen teemme, jos rannalle lähdemme. Tai vaikkapa pitkälle kävelylle. Täällä Espanjassa meillä on mukana aikamoinen varasto aurinkovoiteita ja -suihkeita. Suojakertoimia on viidestätoista kolmeenkymmeneen. Hamstereita kun olemme, aika monta voidepurkkia jäi kotiinkin. Tarkistan aina, että aurinkosuojassa on sekä UVA- että UVB-suoja, molemmat kun ovat haitallisia. Lisää aurinkosuojista voi lukea täältä.

Harmittaa vaan, kun en aina nuorempana tajunnut käyttää kasvoissa aurinkosuojaa. Paitsi, että aurinko vanhentaa ihoa, minulla on selvästi näkyvissä pientä aurinkovauriota, joka lisääntyy aina, kun iho ruskettuu. Nykyään en liiku minnekään ilman kasvojen aurinkosuojaa, oma suosikkini on Lumenen CC -voide, jonka kolme eri sävyä sopii talvesta kesään.

Lisäyksenä vielä, että kasvojen ohella suojaan aina myös molemmat tatuointini 50+ -suojakertoimella, jotta värit eivät haalistu. 💚

Tämän jutun kuvat (varpaita lukuun ottamatta) ovat Adelaidesta. Glenelgin ranta oli alkusyksystä tyhjillään, muutama rohkea uimari oli meidän lisäksemme rannalla. Meille osui suomalaista kesäpäivää vastaava ilma, joten muutama tunti tuli loikoiltua taas rannalla. Ihanaa!

Viininpunainen iltapäivä, A wine-coloured afternoon | Yalumba Wines, Barossa Valley

Kuten muutkin päivät, niin myös päivämme Barossassa siirtyi iltapäivään ja lähdimme kohti viimeistä etappiamme, Yalumban viinitilaa. Yalumba on Australian vanhin perheomisteinen viinitila, jossa viisi sukupolvea Smithin ja Hill-Smithin sukua ovat tuottaneet viinejä etelä-Australian viinialueilla.

As all days, so did our day at Barossa turn into afternoon and we headed towards our last stop of the day, Yalumba Winery. Yalumba is Australia's oldest family owned winery where five generations of Smiths and Hill-Smiths have produced wines in the South Australia's wine regions.

Vierailumme aluksi pääsimme tutustumaan tynnyrintekijöiden tiloihin. Ainoastaan neljä viinitilaa maailmassa tekee itse omat tynnyrinsä ja Yalumba on niistä ainut eteläisellä pallonpuoliskolla. Olimme liikkeellä sen verran myöhään, että käsityöläiset olivat jo lopettaneet työnsä, mutta oli todella mielenkiintoista tutustua myös tähän osaan viinitilan elämää. Harmittaa todella, että unohdin ostaa kotiin juustolaudan, joita tynnyrintekijät tekevät lisätyönään.

At the start of our visit, we saw the cooperage area. Only four wineries in the world make their own barrels and Yalumba is the only winery in the southern hemisphere to have its own cooperage. We were there a bit late in the afternoon and the coopers had already gone home but it was very interesting to learn about this important part of wine making as well. I'm just a bit annoyed that I forgot to buy a cheese board made by the coopers, it would have been a perfect souvenir. 

Tynnyrien sisäpuoli paahdetaan ennen käyttöä.
The inside of the barrels is toasted before use.

Mukava matkamuisto, eikö vain?
A nice souvenir or what?

Tynnyreiden jälkeen lähdimme viinikellarien viileyteen. Olen kuvitellut, että ainoastaan punaviinit kestävät pitkää varastoimista, mutta Yalumban kellarissa oli myös todella vanhoja riesling-pulloja, vanhimmat 1910-luvulta. Yalumban kellareissa on jokaisesta sadosta pulloja ja niiden laatua tarkkaillaan säännöllisesti.

After the cooperage, we cooled ourselves in the wine cellar. I've always imagined that only red wines endure long storing but there were some really old bottles of riesling in Yalumba cellars, the oldest were from the early 20th century. There are bottles of each harvest in the cellars and the quality is constantly monitored.

Perhetilan merkitys näkyy erityisen hyvin Yalumban Signature -viinissä. Joka vuosi valitaan henkilö, joka on merkittävällä tavalla vaikuttanut Yalumban tilalla. Hän saa kunnian kirjoittaa nimensä sen vuoden tynnyriin ja viinipulloihin. Oppaamme Joanna Jeffries kertoi, että kyseessä on suuri kunnianosoitus ja uuden Signature -sarjan henkilön paljastus on koskettava hetki viinitilalla.

The significance of a family owned winery can especially be seen in Yalumba Signature series. Each year they choose a person who has made a significant contribution to the life at Yalumba. He or she gets to write their name in the barrel for that year's harvest. Our guide Joanna Jeffries told us that it is a huge honour for the chosen and the revealing of the chosen one is a touching moment at the winery.

Kellarista siirryimme maistelutilan puolelle ja seuraamme liittyi viinintekijä Natalie Cleghorn. Hän kertoi meille Yalumban Y-sarjasta, joka on tehty erityisesti ruoan kanssa yhdisteltäväksi, esimerkiksi vuoden 2014 viognier sopii täydellisesti Eggs Benedict -annoksen kanssa. Emme päässeet maistelun yhteydessä testaamaan tätä väitettä, mutta ehkäpä sitten taas kesällä... Y-sarjan viinien on tarkoitus olla uskollisia rypäleelle eli shiraz on juuri niin tyypillinen kuin voi olla. Shirazin ominaisuuksista voi käydä lukemassa vaikkapa tästä Winederlustingin artikkelista.

After the cellar, we went to the tasting room and there we met winemaker Natalie Cleghorn. She told us about the Yalumba Y Series which is all about combining food with wine, for example 2014 Viognier goes perfectly with Eggs Benedict. We didn't have a chance to test this in the tasting room but maybe later in the summer... Y Series is designed to be true to the grape so shiraz is just as typical as it can be. You can read about shiraz characteristics in this Winerderlusting article.

Tässä vaiheessa iltapäivää Steve odotteli meitä jo takaisin autolleen, joten jouduimme maistelemaan viinejä ehkä hieman tiheämmässä tahdissa kuin olisimme toivoneet. Maistelun jälkeen kävimme viinitilan kaupan kautta ja kotiin lähti kaksi pulloa odottamaan niiden arvoista hetkeä, ehkäpä avaamme toisen 15-vuotishääpäivänämme (reilun neljän vuoden kuluttua...)

At this point of the afternoon, Steve was already anxiously waiting us in his car so we had to taste our wines at a bit hastier pace. After the tasting, we took a quick detour to the winery shop and bought two bottles to take back home to wait for a moment worthy of such fine wines. We probably will open one in our 15th wedding anniversary (in about four year's time).

Hienoja hetkiä siis jälleen ja oli mahtava tutustua Yalumban viinitilaan ja viineihin. Kaikki viinitilavierailumme olivat hyvin erilaisia, mutta yhteistä niille oli vieraanvaraisuus, jolla meidät otettiin vastaan ja tietenkin rakkaus australialaisia viinejä kohtaan.

We had some fine moments - once again - and it was magnificent to get to know Yalumba winery and wines. All our winery visits were very different but the combining aspect was the hospitality toward us and - of course - the love for Australian wines.

*Tämän vierailun meille tarjosi Yalumba Wines. This visit was sponsored by Yalumba Wines.

Ihan täydellinen päivä, Just a Perfect Day | Jacob's Creek Wines, Barossa Valley

Viinitilaretkemme jatkui edelleen hyvissä käsissä eli Steve toimi kuskina ja me ihailimme maisemia takapenkillä. Toinen kohteemme Barossassa on yksi alueen suurimmista viinintuottajista, Jacob's Creek. Vuonna 1847 perustettu yhtiö tunnetaan myös nimellä Orlando Wines. Nimi Jacob's Creek tulee pienestä purosta, jonka laidoille saksalainen Johann Gramp istutti ensimmäiset viiniköynnöksensä.

Our winery tour continued in good hands; Steve was still driving and we admired the scenery in the back seat. Our second winery in Barossa is one of the largest wine-makers of the region, Jacob's Creek, a.k.a. Orlando Wines, founded in 1847. German-born Johann Gramp planted his first grape vines along the banks of a small creek named Jacob's Creek, hence the name.

Meillä oli sovittuna treffit keskipäivälle kansainvälisen pr-johtajan Ruth Harrisin kanssa. Me olimme hieman myöhässä (kuten koko päivän, syy oli meidän, ei Steven) ja kun pääsimme perille, meidät otettiin vastaan todella lämpimästi. Ruth kertoi yleensä tekevänsä töitä työpöytänsä takana, joten hänellekin oli mukava päästä toimistosta pois.

We had a set up meeting at noon with Ruth Harris, Global Public Relations Manager. We were a bit late (as we were the entire day, it was totally our fault, not Steve's) and when we arrived, Ruth made us feel very welcome. She told us that normally she works behind her desk and it was a nice opportunity to get out from the office.

Jacob's Creekin vierailijakeskus on iso lasirakennus, joka kuitenkin maastoutuu hyvin ympäröivään luontoon. Keskuksen edestä olisi saanut lainata polkupyöriä viinitilalla kiertelyyn, mutta meillä ei tällä kertaa ollut siihen aikaa. Jälleen siis yksi syy palata takaisin... Keskuksessa vierailee vuosittain noin 170 000 kävijää. Kun me olimme siellä, ei ruuhkaa juurikaan ollut johtuen varmaankin siitä, että me olimme liikkeellä arkipäivänä.

Jacob's Creek Visitor Centre is a big glass building that fits perfectly into its surroundings. There were bikes to borrow so you could go around the winery but we didn't have time for that. One more reason to go back some day... About 170,000 people visit the Centre every year. When we were there, there was only a few people but it's probably because we were there on a weekday.

Kävimme ulkona ihailemassa maisemia ja katsomassa viiniköynnösten eroja. En ole suoranainen viherpeukalo ja minulle ainakin tuli uutena tietona se, että eri lajikkeiden köynnökset eroavat paljonkin toisistaan, esimerkiksi lehtien ja rypäleterttujen muoto vaihtelee. Tähän aikaan vuodesta jäljellä oli enää kuivuneita rypäleitä, mutta niistäkin pystyi eron näkemään.

We also went out to admire the scenery and see the differencies in grape vines. I don't exactly have a green thumb and it was all new to me that different grape vines vary a lot, for example the shape of the leaves and the grape punch varies. This time of year, there were only some dry grapes left but it was still easy to see the differencies.

Sitten päästiin asiaan eli maistelemaan viinejä. Monet Jacob's Creekin viineistä olivat meille tuttuja entuudestaan, mutta mukavia uutuuksiakin maistelimme. Aasian -markkinoiden kasvun myötä viinintuottajat ovat alkaneet suunnitella aasialaisille ruoille sopivia viinejä. Maistelimme kahta näistä: Jacob's Creek Lamoon on thai-keittiön herkuille luotu punaviini, jossa rypäleinä on shiraz ja grenache ja Jacob's Creek  Wah puolestaan sushille suunniteltu valkoviini. Suosittelen tutustumaan molempiin, me kokeilemme näitä varmasti kesän aikana kotona.

After that things started happening and we got to taste some wines. Many wines from Jacob's Creek were familiar to us already but we also got to taste some new products. As the Asian market is growing rapidly, many winemakers have started to design wines to go with Asian cuisine. We tasted two such wines: Jacob's Creek Lamoon, a red wine (blend of shiraz and grenache) made especially for Thai cuisine and Jacob's Creek Wah, a white wine for sushi. I highly recommend to explore them both, I know we certainly will during the summer.

Pääsimme myös maistelemaan (ehkäpä ensimmäisinä suomalaisina) Suomeen tulevaa uutuutta Jacob's Creek Double Barrelia. Kyseessä on punaviini shiraz-rypäleistä (lempparini!) ja normaalikypsymisen jälkeen viini siirretään sisältä hiiltyneisiin viskitynnyreihin. Tästä tulee rutkasti lisää makua viinille, joten nuorikin viini maistuu helpostikin parisen vuotta vanhemmalta.

We also got to taste (probably as first Finns) a new product coming to Finland: Jacob's Creek Double Barrel. It's a red wine made with shiraz grapes (my fave!) and after a normal ripening, it is transferred to charred whisky barrels. This adds a lot of flavour so even a young wine tastes easily a few years older than it should.

Maistelun jälkeen pääsimme vielä lounaalle Ruthin kanssa. Barossan alueen asuttivat aikoinaan saksalaiset ja heidän perintönsä näkyy vielä alueen ruokakulttuurissa. Me maistelimme alkupaloina paikallisia leikkeleitä ja sen jälkeen nautimme lampaankaretta. Alkuruoan kanssa joimme kuohuviiniä ja pääruoan kanssa omaa ikisuosikkiani, Jacob's Creek Centenary Hillia. Tätä viiniä sai aikoinaan Viking Linelta, mutta ei enää. Onneksi saimme pullon mukaamme kotiin vietäväksi.

After the tasting, we had lunch with Ruth. Barossa Valley was first colonised by Germans and their heritage lingers on in the food culture of the region. We had some amazing cold cuts as our appetizer paired with sparkling wine and for our main course, we had some lamb with my all-time favourite, Jacob's Creek Centenary Hill Shiraz. We used to get this wine onboard Viking Line, but not any more. Luckily we received a bottle to take home with us.

Otsikon mukaisesti meillä oli aika lailla täydellinen päivä. Palaan varmasti tähän täydelliseen hetkeen syksyn synkkinä hetkinä, kun mikään ei tunnu sujuvan. (Ja päivämme muuten jatkui tästä vielä...)

As the title suggests, we truly had a perfect day. I'll most likely go back to this perfect moment during the gloomy days of autumn when nothing seems to go my way. (And our day continued from this...)

*Tämän vierailun meille tarjosi Jacob's Creek Wines. This visit was sponsored by Jacob's Creek Wines.

Viinin viemää, Gone With the Wine | Hewitson Wines, Barossa Valley

Kun kuulen sanan Barossa, alan automaattisesti ajatella hyvää punaviiniä. Etenkin shiraz -rypäleistä tehty tummanpunainen viini saa minut hyrisemään tyytyväisenä. Suomessa onneksi australialaisviinejä on hyvin tarjolla ja saattaapa olla, että lähi-Alkomme ihana Hannele-myyjä jopa muistaa meidän mieltymyksemme. Ainakin viimeksi kertoi ajatelleensa meitä, kun laajensivat aussiviinihyllyä.

Whenever I hear the word Barossa, I automatically start thinking of a good red wine. Especially shiraz; its dark ruby tones make me purr with happiness. Here in Finland, there are lots of Australian wines available and it might just be that the wonderful salesclerk, Hannele, in our local Alko already remembers our preferences by heart. They expanded their aussie wine selection some time ago and Hannele told that she thought of us while doing that.

Kymmenen vuotta sitten, kun kävimme viimeksi Australiassa, kävimme myös viinitiloilla Hunter Valleyssa Sydneyn ympäristössä. Silloinen retkemme meni niin monella tapaa pieleen, että tällä kertaa päätimme tehdä asiat hieman toisella tavalla. Todella fiksu päätös oli palkata Steve Wine Lovers Tours -firmasta kuskiksemme päivän ajaksi. Steve tietää suunnilleen kaiken Adelaiden ympäristön viinialueista ja hän olisi voinut mainiosti järjestää meille vierailut itsekin, mutta tällä kertaa Steve tosiaankin vain ajoi meitä paikasta toiseen, sillä olin sopinut vierailut kolmelle, varsin erilaiselle tilalle.

Ten years ago, when we last visited Australia, we also went on a tour in Hunter Valley near Sydney. Then our tour went wrong in so many ways that this time we decided to do things a bit differently. Our truly smart decision was to hire Steve from Wine Lovers Tours as our driver for a day. Steve knows pretty much all there is to know about wine regions surrounding Adelaide and it would have been simple just to let him arrange our visits, but as I said, this time Steve just drove us from one winery to another since I had made arrangements to visit three very diverse wineries.

Hewitson Wines on vuonna 1998 perustettu viinitila, jonka omistaja Dean Hewitson työskenteli sekä Ranskassa että Yhdysvalloissa ennen oman viinitarhan perustamista. Iso osa Hewitsonin viinitilan rypäleistä poimitaan edelleen käsin ja sadonkorjuuaika onkin erittäin kiireistä aikaa. Nykyään yhä suurempi osa lajikkeista kypsyy samaan aikaan, jolloin työmäärä ja kiire lisääntyy entisestään.

Hewitson Wines is a winery established in 1998. The owner, Dean Hewitson, worked in France and in the US before starting his own winery. A large amount of grapes is still hand-picked which makes the harvest time very hectic. Nowadays more and more varieties ripen during the same, short period so the work load and hustle has increased.

Pääsimme tutustumaan viinin tekoon hieman rauhallisemmissa merkeissä, sillä tämän vuoden sato oli jo sammioissa odottamassa kypsymistä myyntikelpoiseksi tuotteeksi. Vuoden 2016 sato ei tässä vaiheessa varsinaisesti hurmannut maullaan. Nuori riesling ja shiraz toki jo tuoksuivat hyviltä, mutta viinit olivat vielä sameita ja lajikkeiden ominaismakukin aika kateissa.

We got to explore wine making in a peaceful surroundings since this year's harvest was already ripening in huge steel vats. This year's vintage didn't exactly blow our minds yet. Young riesling and shiraz had quite a nice aroma already but the wines were cloudy and the distinctive taste of the varieties didn't really come through.

Kysyin, millainen viinivuosi 2016 on ja tilan viinintekijä Stephen Dauris kertoi, että vaikka viinintekijät mielellään sanovat jokaisen vuoden olevan aikaisempaa parempi, niin tosiasia on, että vuoden 2016 sato jää laadultaan heikommaksi kuin esimerkiksi vuosi 2015, joka oli erittäin hyvä. Tästä siis vinkkiä viinin ostoon.

I asked about the wine year 2016 and Stephen Dauris, general manager and winemaker, said that although every winemaker always says that this year is the best so far, the fact is that year 2016 won't be as good as for example 2015, which was a very good year. So, little hints here for purchasing wine.

Hewitsonin viinitilalla kasvaa todennäköisesti maailman vanhimmat mourvèdre -lajikkeen köynnökset, sillä viinikirva tuhosi kyseisen lajikkeen Euroopasta 1800-luvun lopulla. Hewitsonin tilan vanhimmat köynnökset ovat vuodelta 1853. Harmi kyllä, en ehtinyt vierailuni aikana nähdä näitä vanhuksia, ehkä sitten seuraavalla kerralla...

Hewitson winery is home to probably the oldest mourvèdre vines in the world since phylloxera destroyed this and many other varieties in Europe in the late 19th century. The oldest vines in Hewitson winery go back to 1853. I'm sad to say that I didn't have time to see these aged vines but maybe next time...

Kellarin puolella oli tynnyreitä rivissä ja päällekkäin sen verran, että hetken harkitsin jääväni sinne. Upea näky. Hewitson Wines tuo tammitynnyrinsä Ranskasta ja jokaisen tynnyrin alkuperän pystyy jäljittämään metsään, josta tammi on kaadettu. Stephen kertoi meille, että eri metsistä tulevat tammitynnyrit ovat varsin erilaisia ominaisuuksiltaan, muun muassa puun tiheys vaikuttaa viinin makuun, ja sen vuoksi he ovat hyvin tarkkoja siitä, mille rypäleelle mikin tynnyri parhaiten sopii. Vinepair.com on kirjoittanut asiasta hieman enemmän, kannattaa käydä lukemassa.

When entering the cellar, we could see stacked barrels everywhere. The sight was so beautiful that for a moment I planned on staying there. Hewitson Wines import their oak barrels from France and they can trace the origin of each barrel back to the forest where the oak was cut down. Stephen told us that oak barrels from different forests have quite a different qualities, the wood density among other things has an impact on the wine flavour, and therefore they pair their wines with the barrels best suited for that grape. Vinepair.com has written a bit more about this, it really is worth reading.

Kaiken kaikkiaan vierailu oli varsin kiinnostava ja pääsimme näkemään sekä viinin valmistustilat että viinikellarin, jossa jättimäiset tammitynnyrit kypsyttävät viinit pullotuskuntoon. Maistelimme myös Suomeen tuotavia Hewitsonin tuotteita, suosittelenkin lämpimästi reissua lähi-Alkoon aussiviinihyllylle.

In all, our visit was quite interesting and we managed to see both the wine-making facilities as well as the cellar with huge oak barrels that ripen the wines ready for bottling. We also tasted wines imported to Finland, I highly recommend a trip to nearest Alko and to its aussie wine section.

* Tämän vierailun meille tarjosi Hewitson Wines. This visit was sponsored by Hewitson Wines.

Ihan kaikkia blogitekstejäni en aio jatkossa kirjoittaa kahdella kielellä, mutta kun yhteistyön tarjoaja ei suomea ymmärrä, ajattelin nämä viinitilavierailuni kirjoittaa suomen lisäksi englanniksi.

Arvaa, mikä sana esiintyy ainakin 10 kertaa tässä tekstissä? Vinkki:alkaa geellä ja liittyy ruokaan.

Nyt, kun Australian -matkamme alkaa olla paluulentoa vaille valmis ja maha on täynnä mielettömän hyvää pizzaa, on aika tehdä yhteenvetoa matkamme ruokailuista ja kuinka ne onnistuivat gluteenittomasti.

Gluteenitonta pastaa ja katkarapuja.

Risteilyllä

Risteilyllä parina ensimmäisenä iltana kauhistelin, että mitähän tästä vielä tulee. Ruokalistassa oli todella vähän merkkejä ruoista, jotka laivan keittiö pystyisi tekemään gluteenittomana ja ne, mitä tilasimme, eivät tulleet pöytään gluteenittomia. Karille tarjoiltiin muun muassa yrttiöljyssä paistettuja kampasimpukoita normaalin leivän kanssa. Ihmettelimme myös, että miten kokki saa ujutettua gluteenia paistettujen katkarapujen ja riisin joukkoon, kyseinen annos kun ei saanut gluteenitonta merkintää. Onnistui kuitenkin pyytämällä.

Kari Windjammerissa lounaalla

No, näistä kömmähdyksistä selvittiin, kun vaihdoimme pöytää ja tarjoilijaa. Uusi tarjoilijamme, Kartik, varmisti automaattisesti, että annokset sopivat Karille ja toi heti gluteenitonta leipää pöytään. Jätimmekin hänelle pienen lisätipin lähtiessämme laivalta.

Mukavaa sen sijaan oli huomata laivan aamiais- ja lounasravintolasta, että siellä oli erillinen osio, jossa kaikki oli varmasti gluteenitonta. Hienoa! Kari kävikin useimmiten sieltä hakemassa lautasen täyteen herkullisia vaihtoehtoja.

Australiassa

Australiasta olinkin jo lukenut etukäteen, että tämä jos mikä on paratiisi gluteenittoman ruokavalion tarvitsijalle. Totta! Supermarketeista löytyy runsas valikoima tuoretta leipää, muroja, myslejä, pastaa ja vaikka mitä. Gluteeniton leipä on täällä itse asiassa niin hyvää, että olemme molemmat syöneet sitä aamuisin.

Etualalla oma pho-keittoni, Karilla jotain muuta keittoa

Ravintoloiden ruokalistoilta löytyy helposti merkinnät gluteenista ja laktoosista ja esimerkiksi Adelaide Central Marketin malesialaisravintolan laksan nuudelit vaihdettiin ilman mitään ongelmaa riisinuudeleiksi. Aasialaisravintoloita löytyykin Adelaidesta useita ja olemme syöneet täällä laksan lisäksi sushia, thairuokaa ja vietnamilaista phota. Ja viimeisenä iltana tosiaan kävimme Domino's Pizzassa hakemassa gluteenitonta pizzaa.

Tärähtänyt kuva viimeisen Australian-illan pizzaherkuttelusta

Tähän kun vielä lisää Singapore Airlinesin gluteenittomat ruoat, jotka näyttivät monesti paremmilta kuin omat annokseni, niin täytyy todeta, että mainio ja ruoiltaan turvallinen loma takana.

(Tulikohan nyt riittävän monta kertaa mainittua sana gluteeniton? Luulisin... :-)