Kun kotiinpaluu tuottaa ongelmia

Viimeisen neljän kuukauden aikana asuinpaikkoja on kertynyt yhteensä 11, jos ihan kaikki hotelliyötkin lasketaan mukaan. Yli kahden yön paikkojakin on neljä. Ei siis ole ihme, että olemme edelleen hieman pyörällä päästämme täällä ihan oikeassa kodissamme.

Kotikatumme Torreviejassa

"Mistä mä löydän juomalasin?"

Niinpä. Täällä ei olekaan tavarat samoissa paikoissa kuin Torreviejassa. Hieman on ollut etsimistä sen suhteen, että missä niitä keittiötarvikkeita säilytetään. Hukassa on vuoron perään olleet lasit, mausteet ja mitat.

Hyttimme Voyager of the Seas -aluksella

Kylpyhuoneemme Portugalissa

"Saako tänne suihkuun valon jostain?"

Valokatkaisimet ovat myös eri paikassa kuin olemme tottuneet. Parina ensimmäisenä päivänä en löytänyt mistään suihkuhuoneen valoa. Onneksi on Suomen kesä ja saunan ikkunasta tulee valoa, mutta onhan tämä aika huvittavaa.

Sevillan asunnon ruokapöytä

"Ootko katsonut postin?"

Ai niin. Meillä on taas postilaatikko, johon tulee säännöllisesti postia. Se pitäisi siis muistaa katsoa päivittäin. On muuten hankalaa, kun on viimeiset kuukaudet elänyt niin, että silloin tällöin olen saanut viestiä saapuneista posteista ja joku muu on hoitanut ne. Mutta kai se tästä vähitellen...

Hotellihuoneemme Granadassa

Kuvat ovat väliaikaisista "kodeistamme" keväältä 2016.

Ja kommentoikaa ihmeessä. Olemmeko me ainoita hajamielisiä matkaajia, jotka unohtavat pikkuasiat kotoa vai onko jollekin muullekin kotiinpaluu tuottanut vastaavia ongelmia?

Muistathan, että blogillani on sivu myös Facebookissa ja voit seurata Omatoimisen pakettimatkailijan menoa myös Instagramissa ja Twitterissä.

¡Hasta luego, Torrevieja!

Jotain merkillistä on lähtemisessä, sillä minulla se sekoittaa yöunet, mahan ja ajatukset. Ihan sama, paljonko niitä lähtöjä on takana.

Nyt ollaan siis siinä pisteessä, että olemme matkalla kotiin. Kari on pakannut tavaramme ja huokaillut, kun olen löytänyt lisää pakattavaa. Sitä muuten kertyy 10 viikossa aika lailla. Etenkin, kun totesimme jo toukokuussa, että pakkasimme aivan liikaa vaatteita mukaan. 

Tältä keväältä on tulossa vielä paljon juttuja blogiin, runsaasti Espanjasta ja jonkin verran Australiasta ja risteilyltä. Kirjoittelen niitä kesäloman aikana ja juttuja saa toki toivoakin. Seuraavaksi on vuorossa kuitenkin viikonloppumatka Turkuun häähulinoihin. Ihanaa!!

Muistathan, että blogillani on sivu myös Facebookissa ja voit seurata Omatoimisen pakettimatkailijan menoa myös Instagramissa ja Twitterissä.

Muutoksia elämisessä ja sopeutumista niihin, ekat kaksi viikkoa Espanjassa takana

Kun muutimme Turusta pois viitisen vuotta sitten, hankimme samalla toisen auton, jolla minä huristelen töihin arkisin. Työmatkaa tulee päivittäin aika tarkkaan 100 kilometriä ja yleensä käyn viikolla kaupassa töiden jälkeen. En osaisi enää ajatellakaan, että kulkisin työmatkat jollain muulla kulkuneuvolla.

Parvekenäkymä merelle

Täällä Espanjassa ei toki tarvitse työmatkoja miettiä, mutta yllättävän paljon pitää miettiä aikatauluja ja kauppareissuja, kun elää väliaikaisesti ilman autoa. Täällä lähin ruokakauppa on vajaan kilometrin päässä, mikä ei tietenkään ole mitenkään hankala matka kävellä, mutta aikaa siihenkin menee. Viime viikonloppuna minun piti tehdä iltapalaksi tonnikalasalaattia, mutta salaatti olikin pilalla. Siinä vaiheessa piti miettiä, että mitäs nyt sitten tehdään. Päädyimme lähtemään syömään yhteen monista lähiravintoloistamme, mutta se vajaa kilometri niihinkin on. 

Isommat marketit, Carrefour ja Lidl, ovat noin kahden kilometrin päässä, niihin kävelee noin puolessa tunnissa. Onneksi saimme asuntoomme lainaksi ostoskärryn, jonka avulla isommat ostokset saa hieman kevyemmin kuljetettua. Itse asiassa en kaipaakaan autoa noihin välimatkoihin (hyvä vaan, että saan vähän liikuntaa), mutta isot ostosmäärät olisi toki helpompi kuljettaa autolla. Bussiakaan kun tuolla välillä ei kulje.

Bussit onneksi kulkevat keskustan suuntaan läheltä ja säännöllisesti. Retket lähiympäristöön pitää vain suunnitella siten, että varaa riittävästi aikaa. Eilen esimerkiksi kävimme Orihuelan kaupungissa. Lähdimme kotoa klo 10.40 bussilla ja vaihdoimme keskustassa klo 12 lähtevään Orihuelan bussiin. Perillä olimme yhden paikkeilla. Ei ongelmia, kunhan muistaa varautua odotteluun.

Parvekenäkymä asutuksen suuntaan

Mutta hei, aikaahan meillä täällä on. Mitä siitä, jos kauppareissuun menee pari tuntia tai bussia joutuu odottamaan ylimääräiset 20 minuuttia. Faktahan on, että me elämme melkoisen vapaata elämää tällä hetkellä ja ainoat aikataulut tulevat ihan omasta päästämme.

Vasemmalla puolella talo, jossa me asumme. Kuva: www.zariko.com

Toinen suuri muutos on ollut vuosien jälkeen totutella elämään kerrostalossa. Meistä kumpikaan ei ole asunut kerrostalossa 12 vuoteen, joten jännitin etukäteen muun muassa mahdollista meteliä. Ei olisi kyllä tarvinnut: en ole vielä kertaakaan näiden kahden viikon aikana kuullut naapurista mitään ääniä. Rappukäytävästä kuuluu tietenkin välillä jotain (tänä aamuna linnunlaulua), mutta se nyt kuuluu normaaliin elämiseen.

Tilaa täällä on aika lailla vähemmän kuin siinä ihan oikeassa kodissamme, asumme täällä 53-neliöisessä kolmiossa, mutta siinä on ihan riittävästi meille kahdelle. Keittiössä on kaikki tarpeellinen ja vaikka yhdistetty eteis-ruokailutila-olohuoneemme on melko pieni kooltaan, iso parveke ja kattoterassi tuovat lisää tilaa. Kaksi makuuhuonettakin on, joten saatamme saada tänne vieraitakin joksikin aikaa.

Espanjan-kotimme oleskelutilat, kuva: www.zariko.com

Mikä siis oli tämän kirjoitukseni tarkoitus? Sitä voi toki ihmetellä aika monenkin tekstini kohdalla (heh), mutta lähinnä itse ajattelen nyt niin, että helposti tulee sanottua tai ainakin ajateltua, että "ei me kyllä voida ajatellakaan lähteä minnekään pidemmäksi aikaa, kun eläminen on niin hankalaa, kun ei ole autoa ja joutuu kulkemaan linja-autolla ja sitä sun tätä." 

Asiat on just niin hankalia kuin mitä niistä itselleen tekee. Se on hyvä muistaa. Ja nyt muuten lähden talsimaan Lidliin, pitää ostaa lisää kuohuviiniä.

Koti, tuo ongelmallinen paikka matkojen aikana

Kun muutimme Turusta reilut neljä vuotta sitten, samalla menetimme turvaverkkomme sukulaisten suhteen. Tai ainakin verkko venyi sen verran suureksi, että ihan pienillä asioilla ei viitsi sukulaisia pyytää käymään kodissamme matkojemme aikana. Siinä, missä ennen joku kävi kastelemassa kukat ja joku toinen tyhjensi postilaatikon säännöllisesti pidempien matkojen aikana, on meidän tarvinnut kehittää muutama uusi kikka täällä asumisen aikana.

Etuovemme edessä on usein kesäisin kukkia. Saavat pärjätä omillaan matkojemme ajan.

Meillä ei ole nykyisin lainkaan säännöllistä kastelua tarvitsevia huone- tai pihakasveja. Huonekasvit poistimme, kun minulla tutkittiin kroonista yskää ja yhdeksi syyksi epäiltiin homeitiöitä. Yskä ei lopulta niistä johtunut, mutta olemme todenneet, että elämä on helpompaa ilman kastelun tarpeessa olevia kasveja. Takapihan perennat ovat silmänilona kesällä, mutta niitä ei onneksi tarvitse kastella.


Lisäksi meillä on aivan mahtavat naapurit, joiden kanssa postin keruu ynnä muut pikkujutut matkan aikana onnistuu. Asumme pienessä rivitaloyhtiössä ja yleisavain löytyy joka toisesta asunnosta. Ehkä hieman liikaa, mutta isoksi hyödyksi paitsi matkojen aikana, niin myös silloin harvoin, kun onnistun lukitsemaan ulko-oven ilman avainta. Näinkin on käynyt.

Tämä näkymä parvekkeeltamme oli yksi ratkaisevista tekijöistä asuntoa ostaessamme.

Nytkin, kun olemme kolmisen viikkoa matkalla, naapurit hoitavat postilaatikkomme tyhjennyksen ja sen lisäksi kaikki taloyhtiöstämme tietävät, että olemme tänä keväänä pitkään poissa. Pieni naapurivartio toimii siis varmasti.


Ja toki tämä toimii toiseenkin suuntaan. Juuri viime viikolla keräsimme naapurien postit ja veimme ne heidän eteiseensä odottamaan. Edelliskesänä saimme soiton Saksasta, että parvekkeelle oli jäänyt yrttiruukkuja, jotka voisi hakea ja käyttää. Herkuttelimme siis basilikalla.

Lempipaikkani kotona, takan vieressä. Mielellään kirja kädessä ja takassa tuli.

Helpottaa todella paljon elämää ja rauhoittaa mieltä, kun tietää, että pitkänkin matkan aikana joku huolehtii siitä, että asunto pysyy turvassa ja postilaatikko tyhjänä. Täysi postilaatikko kun houkuttaa helposti väärillä asioilla olevat paikalle.

Miten sinä hoidat postit, huonekasvit yms. asiat matkan aikana?