Kierrätystä Torreviejan tapaan | Kaarina-lehden kolumni

Tämä juttu on alun perin julkaistu Kaarina-lehdessä ja on toiseksi viimeinen lehtikolumni Espanjan -ajastamme.

Yksi suurimmista eroista Suomen ja Espanjan välillä näkyy täällä päivittäin, nimittäin jätehuolto. Täällä roskikset ovat tien varressa ja niiden tyhjentämisestä vastaa kunta. Ainakin täällä Torreviejassa roskat saa viedä jäteastiaan ainoastaan iltakahdeksan jälkeen, näin vältytään hajuilta kuumina päivinä.

Kierrätys on aika lailla alkutekijöissään. Siellä täällä teiden varsilla on keräysastioita lasille, pahville ja elintarvikemuoville ja onpa meidän kierrätyspisteellämme oma astiansa myös kotitalousöljyille. Näkemämme mukaan suurin osa asukkaista laittaa kuitenkin kaikki roskat samaan astiaan.

Jokin on kuitenkin paremmin kuin Suomessa. Itselle tarpeeton tavara ei päädy täällä yleensä heti roskiin, vaan jätetään roska-astian viereen tai päälle. Tästä sen voi sitten poimia talteen, jos tavaralle löytyy käyttöä. Toistaiseksi olemme nähneet ainakin kymmenen sohvaa, lukuisia patjoja (joista ainakin yksi löysi tiensä alakerran koiran pediksi), leluja, kenkiä ja kirjoja. 

Lukukärpäsen puraisema kun olen, kävin huolella läpi täysin siistit, muovipussissa olleet kirjat ja kolme niistä päätyi meidän lomalukemistoomme. Samalla apajalla oli pari muutakin tonkijaa, enkä minä ainakaan osannut hävetä roskien tonkimista.

Tavarat lojuvat ehkä hieman epäsiistin näköisesti roska-astioiden vieressä aikansa, korkeintaan viikon, jonka jälkeen jätehuolto korjaa ne roskisten vierestä pois. Ei siis mitään kirppispöytien varaamista ja tavaroiden hinnoittelua tai kuvaamista fb-kirppareille. Nopeat syövät hitaat ja tekevät parhaimmat roskislöydöt. Toisen romu on todellakin toisen aarre.

Kuvat ovat Punta Priman asuinalueelta Torreviejasta, 

jossa asuimme keväällä 2016 kymmenisen viikkoa.

Muistathan, että blogillani on sivu myös Facebookissa ja voit seurata Omatoimisen pakettimatkailijan menoa myös Instagramissa ja Twitterissä.

Mennään hiljaa markkinoille | Kaarina-lehden kolumni

Kirjoitin vuorotteluvapaani aikana pieniä matkakertomuksia Kaarina-lehteen. Julkaisen niitä täällä blogissakin, joten pahoitteluni, jos olet tämän jo lukenut.

Siinä, missä suomalaiset menevät torille, espanjalaiset menevät markkinoille. Näitä  mercadilloja on täällä Torreviejan alueella jossain päin joka päivä. Perinteisesti markkinakojut pystytetään katujen varrelle ja perjantain markkinoita mainostetaan Euroopan suurimpina paikallismarkkinoina.

Suomalaisten torien tapaan markkinoiltakin löytyy tuoreimmat vihannekset, kasvikset ja hedelmät. Tällä hetkellä on meneillään sitrushedelmien sesonki ja appelsiinit sekä mandariinit ovat huikean herkullisia ja mehukkaita. Markkinoiden lisäksi appelsiineja kaupitellaan säkeittäin mm. liikenneympyröissä.

Markkinakojuissa on myynnissä myös ilmakuivattua kinkkua ja erilaisia makkaroita ja kun osuu kalatiskille, hajun kyllä tuntee nenässään. Tuoreen kalan sijaan yleisin myyntituote on bacalao eli kapakala, kuivattu ja suolattu turska. Tuotteen haju ja ulkonäkö ei ole toistaiseksi minua houkutellut kaupoille, mutta espanjalaisille kala maistuu.

Ruokatuotteiden lisäksi on markkinoilla myynnissä suunnilleen kaikkea, mitä ihminen voi tarvita. Leluja, aurinkolaseja, vaatteita, päiväpeittoja ja olipa sunnuntain peltomarkkinoilla tarjolla sänkyjäkin! Irtokarkkikojut ovat yhtä houkuttelevan näköisiä kuin kaupassakin ja Espanjassa kun ollaan, flamenco-mekkoja ja –kenkiä on saatavilla kaiken kokoisina.

Ostosten keskellä on mukava pysähtyä syömään ja pääsinkin vihdoin ja viimein maistelemaan periespanjalaista herkkua, churroja, dipattuna lämpimään suklaakastikkeeseen. Kävivät muuten ihan mainiosti vappumunkeista tänä vuonna.

Omat suosikkini Torreviejassa (ja lähiympäristössä)

Haikeaa, mutta totta. Reilut kymmenen viikkoa on kulunut täällä Espanjan lämmössä ja vähitellen on tullut aika valmistautua kotimatkaan. Valitsin tähän tekstiin omia suosikkejani Torreviejasta ja lähistöltä, kun täällä on ollut aikaa nähdä ja tehdä kaikenlaista.

Nämä ovat siis täysin subjektiivisia mielipiteitäni ja joillain osa-alueilla en edes harkinnut muita vaihtoehtoja, kun ensimmäisellä kerralla löytyi hyvä.

Paras paella

Arrocería El Sarmiento

Paellaa on tultu maisteltua monessakin paikassa, mutta ihan ensimmäisen illan kokemus oli paras. Arrocería El Sarmiento sijaitsee Torrevieja-Cartagena -tien varrella, käytännössä jo Orihuela Costan puolella. Ravintolassa paella tehdään avotulella ja tarjoillaan ohuen ohuena kerroksena, jolloin paellaan tarttuu myös savun makua. Meidän iberianpossu-herkkutattipaellamme maistui todella herkulliselta. 

Paras ranta

Playa de La Mata

Jos et ole vielä lukenut hehkutustani rantalomista, linkki vanhaan tekstiin on tässä. Espanjan -asuntomme on muuten lähes täydellinen, mutta lähiranta on surkea. Pieni ja kivinen. Ei ollenkaan meidän mieleemme. Onneksi Torreviejasta löytyy useita muita rantoja. Omaksi suosikikseni valitsin La Matan rannan, joka on reilut 2 km pitkä hiekkaranta. Merivedessä on kiviäkin siellä täällä, mutta ne pystyy hyvin välttämään. 

La Mataan pääsee kahdella eri bussilla, sillä sekä A- että A2 -linja vie sinne. Heinä-elokuussa A-bussi kulkee 15 minuutin välein, mutta reitti on huomattavasti pidempi kuin A2 -bussilla.

Ainoana miinuksena sanoisin vessan puutteen (rantaravintoloissa toki pystyy käymään vessassa) ja aurinkotuolien hinnan, joka on sama kaikilla Torreviejan rannoilla. 13 euroa kahdesta aurinkotuolista, huh. Paikallisilla onkin omat aurinkotuolit ja -varjot rannalla mukana.

Paras ajanviete

Minigolf La Mosca

Pelaamme minigolfia aina, kun löydämme ratoja. Virallinen nimihän on ratagolf, eikä minigolf-radoilla ole yleensä paljon yhtäläisyyksiä oikeisiin golfkenttiin. Minigolf La Mosca on kuitenkin iloinen poikkeus, radat muistuttavat oikeita golfväyliä hiekkaesteineen ja näillä väylillä oli Karillekin haasteita. 

Minigolf La Mosca sijaitsee jälleen Torrevieja-Cartagena -tien varrella Orihuela Costalla ja helpoin maamerkki on liikenneympyrä, jonka toisella puolella on Lidl ja toisella Burger King. Minigolf on Burger Kingin puolella ostoskeskuksen katolla. Hinta on 5€ henkilöä kohden, mutta samalla rahalla saa kiertää niin monta kierrosta kuin haluaa.

Paras kauneushoitola

Peluquería Estetica Olalá

Kauneushoitola Olalá sijaitsee Punta Marinan ostoskeskuksessa ja valitsin sen aluksi sijainnin vuoksi. Kävin ranskalaisessa manikyyrissä, joka maksoi 11 euroa, ja mielestäni sain hyvin vastinetta rahoilleni. Hinnat ovat siis todella kohtuulliset, Karin parturikäynti maksoi 9 euroa ja kallein käyntini maksoi 30 euroa, kun minulle tehtiin jalkahoito Shellac- lakalla.

Pienenä varoituksen sanana, että tässä paikassa ei puhuta suomea lainkaan ja englantikin sujuu vain muutamalta työntekijältä. Minä puhuin kosmetologin kanssa vähän espanjaa, muutaman sanan englantia ja loput eleillä. Hyvin pärjättiin molemmat.

Paras asunnonvälittäjä

Zariko

Meidän loma-asuntomme on vuokrattu Zarikon kautta ja olemme todella tyytyväisiä saamaamme palveluun. Saimme asunnon vuokraamisen ja vuokrasopimuksen hoidettua todella hyvissä ajoin ennen Espanjaan saapumista ja Espanjassa asumisen aikana Mia Komppa on ollut aina valmis auttamaan, jos on tullut ongelmia. Meillä netti takkuili jonkin aikaa toukokuussa ja oli ihana soittaa Mialle, joka aina vastasi aurinkoisena puhelimeen: "Hei Pirita!"

Zariko myös myy loma-asuntoja, mutta iso plussa siitäkin, että eivät ole lähteneet meille markkinoimaan ostettavia asuntoja. Sanoimme alussa selkeästi, että tällä hetkellä meillä ei ole omaan asuntoon Espanjassa varaa ja Zarikon puolelta se hyväksyttiin heti. Ehkäpä palailemme asiaan muutaman vuoden kuluttua...

Tässä siis pieni TOP5-lista. Toivottavasti saat siitä vinkkejä omaan lomaasi Torreviejassa. Kuvat ovat tällä kertaa minigolf La Moscasta sekä pieneltä merimatkalta, jonka teimme juhannusviikolla 2016. 

Kolmas kerta toden sanoo - terveyskeskuksessakin

Kirjoitin joskus muinoin (marraskuussa 2015) korteista, jotka kannattaa ottaa matkalle mukaan. Ennen Espanjaan lähtöämme, tilasin Karillekin Eurooppalaisen sairaanhoitokortin. Hän ei tosin ole korttiaan vielä tarvinnut. Toisin kuin minä.

Punta Priman ranta ei ole järin suuri.

"Tää varvas kaipaa nyt kyllä lääkäriä."

Minulle on pariin otteeseen matkoilla tulehtunut kynsivalli isovarpaassa. Nyt luulin pitkään, että kyseessä oli vain sisäänpäin kasvanut kynsi, joka sattuu, mutta tarkempi tutkimus osoitti, että tulehtunuthan se oli jälleen. Eikun siis lääkärille.

"Olisikohan passi tarvittu mukaan?"

Lähdimme siis iltasella bussilla kohti Torreviejan keskustaa, terveyskeskuksen osoite mukanamme. Löysimme keskuksen ja aloin siinä vaiheessa miettiä, että tosiaan, olisiko ollut tarpeen ottaa passi henkilöllisyystodistukseksi. No, tietenkin olisi. Passi oli turvallisesti kotona, mutta eipä haitannut. En nimittäin päässyt kyseiseen terveyskeskukseen, koska he eivät hoida turisteja.

Lisäys: Kävin siis Patricio Perez -kadun terveyskeskuksessa, mutta ilmeisesti ainoa turisteja hoitava keskus on La Loman terveyskeskus Virgen del Mar -kadulla. C-bussilla pääsee terveyskeskuksen viereen.

Lähdin pois aika lailla kiukkuisena itselleni, mutta minkäs teet. Todennäköisesti en olisi kuitenkaan saanut hoitoa tai aikaa lääkärille, koska se passi puuttui.

Torreviejan keskustaa.

"Hei, meillä on näköjään uusi sukunimi!"

Seuraavana aamuna lähdimme uudelleen keskustaan. Tällä kertaa passikin oli mukana ja tunsin oloni toiveikkaaksi. Ehkäpä tänään saisin jo hoitoa varpaaseeni. Terveyskeskuksessa ilmoittauduin, ojensin Eurooppalaisen sairausvakuutuskorttini ja passin. Sain niiden lisäksi itselleni paikallisen, väliaikaisen sairausvakuutuskortin. Sukunimestä puuttui yksi vokaali, joten nimeni näytti vähintäänkin omituiselta, mutta ei se mitään.

Hetken ajan jo ajattelin pääseväni lääkärin vastaanotolle, mutta ei. Sain kuitenkin tehtyä ajanvarauksen seuraavalle aamulle. Huokaisten lähdin pois ja kerroin uutiset Karille.

Lisäys: Edelleenkään en tiedä, miten olisin voinut varata ajan puhelimitse. Netistä en löytänyt mitään puhelinnumeroa ajanvaraukseen.

Täälläkin yritetään kierrättää ja lasinkeräysastiat on usein maalattu kauniisti.

"Kyllähän turistien kanssa työskentelevä lääkäri englantia osaa."

Hurautin seuraavana aamuna taksilla La Loman terveyskeskukseen ja istuuduin odottamaan vuoroani. Hieman jännitin sitä, että osaanko riittävästi espanjaa kertoakseni vaivani ja mahdanko ymmärtää lääkärin puhetta. Kari arveli, että lääkäri osaisi kyllä englantiakin, mutta oli tällä kertaa väärässä. Ihan pelkällä espanjalla keskusteltiin.

Lääkäri katsoi varvastani ja kirjoitti antibioottikuurin. Hän pyysi myös pitämään varvasta päivittäin haaleassa vedessä. Haalea -sana oli minulle vieras espanjaksi, mutta hyvin ymmärsin, kun lääkäri selitti, että ei kuumaa, eikä kylmää.

Iglesia de La Inmaculada Conception eli neitseellisen sikiämisen kirkko.

"Arvaa, mitä maksoi?"

Hain lääkkeet apteekista ja tulin kotiin. Karilta arvuuttelin käynnin ja lääkkeiden hintaa. Ei arvannut. Terveyskeskuskäyntini oli ilmainen (toisin kuin Suomessa) ja antibioottien hinnaksi tuli 1,95€. Mikäli siis osaa kieltä edes vähäsen, kannattaa EU-maissa ilman muuta käyttää paikallisia terveyskeskuksia.

Nyt tulehdus on onneksi jo ohi. Oli nimittäin aika hankalaa pysyä pois uima-altaasta näillä helteillä.

 Kuvat ovat tällä kertaa eri puolilta Torreviejaa. Arvelin, että kukaan ei halua nähdä kuvia tulehtuneesta varpaastani.

Flamencoa Torreviejan yössä

Otimme varaslähdön Andalusian tunnelmiin ja kävimme Meson Villasalada -nimisessä ravintolassa flamenco-illassa. Flamencohan ei ole pelkkää tanssia, kuten tähän saakka luulin, vaan yhdistelmä laulua, kitaran soittoa, tanssia, laulua, käsien taputusta ja sormien napsauttelua.

UNESCO on julistanut flamencon osaksi maailman kulttuuriperintöä ja flamenco-tyylejä on useita erilaisia, muun muassa alegría ja fandango sekä rumba.

Me olimme katsomassa esitystä, jossa musiikki tuli nauhalta, ja aluksi ajattelinkin, että miten aitoa tämä nyt sitten on. Olin etukäteen odottanut kitaristeja paikalle, mutta sen sijaan tulikin nuori mies, joka kytki tietokoneensa kaiuttimiin ja ensimmäisten rytmien myötä lavalle saapui kolme tanssijaa, kaksi naista ja yksi mies.

Pian kävi selväksi, että flamenco ei ole kaunista tanssia. Sen verran vääntyneitä kasvoja ja tiukkoja tuijotuksia oli lavalla. Mutta tunnelma. Ravintolasalissa kaikki seurasivat tanssijoita. Välillä tanssijoita oli vain yksi, välillä naiset tanssivat kahdestaan.

Pelkillä ranteillaan - niitä kääntelemällä siis-  tanssijat loivat henkeäsalpaavan ilmapiirin. Välillä ainoa ääni oli flamenco-kenkien korot tai päkiät. Onneksi olimme jo syöneet, en olisi pystynyt keskittymään ruokaani.

Tanssin loputtua jäi vain hiljaisuus, kunnes äänekkäät taputukset rikkoivat sen. Me päätimme, että menemme vielä uudelleenkin samaan paikkaan täällä olomme aikana. Ja minä päätin tutkia, kuinka lähellä kotia pääsisin Suomessa flamenco-kurssille. Sen verran kiehtovaa tuo tanssi oli.

Kuvien valaistus on hieman heikko ja kaikki kuvat on otettu ensimmäisen session aikana. 

Sen jälkeen unohdin kameran ja keskityin seuraamaan tanssia 

ja joissain kohdin uskallauduin taputtamaan tahtiakin tanssijoiden mukana.

Huhti-toukokuun vaihde Torreviejassa: antiikin roomalaisista flamencon rytmeihin

Historiainnostukseni nosti jälleen päätään, kun luin, että Torreviejassa järjestettäisiin roomalaismarkkinat. Sinnehän piti päästä. Etukäteen ajattelin näkeväni gladiaattorinäytöksiä (ja siinä samalla miehiä komeissa legioonalaisasuissa...) ja muuta aikakauteen sopivaa, mutta toisin kävi.

Tässä vaiheessa kaikki näytti vielä ihan hyvältä.

Kyseessä olivat ensimmäiset roomalaismarkkinat Torreviejassa ja ehkäpä sen vuoksi ohjelma oli vielä aika hakusessa. Positiivista oli, että markkinat olivat aivan bussien päätepysäkin (Eras de la Sal) vieressä, joten kovin pitkälle ei tarvinnut markkinoiden perässä lähteä, mutta siihen ne hyvät puolet jäivätkin.

Yli 100 myyntikojua toivat mieleemme Turun Keskiajan markkinat, joilla olemme käyneet useampaan kertaan. Sillä erolla tosin, että ihan kaikista kojuista oli vaikea löytää minkäänlaista roomalaista virettä. En ihan ymmärtänyt, miten markkinoille sopi koju, jossa myytiin koruja, joihiin oma nimi kirjoitettiin kiinaksi.

Hmm, roomalaisia legioonalaisia juomassa paikallista jaffaa.

Pysähdyimme myös juomaan lasin sangriaa. Hinnastosta katsoin, että kolmen desin lasi maksaa 3 euroa ja tilasin meille sellaiset. Tarjoilijan mukaan tällaisia laseja ei ollut myynnissä ja saimme eteemme litran muovimukin, jossa oli sangriaa vain nimeksi. Lähinnä siinä oli limsaa ja todella kirpeitä sitruunan lohkoja. Juoma oli niin kirpeää, että jätin loput juomatta. Ja hintakin kirpaisi - tälle "sangrialle" tuli hintaa 16 euroa! Aikamoista vedätystä. Hieman harmitti myös naapuripöydässä olleiden rouvien puolesta, joiden kolmen tapas-lautasen ja kahden juoman loppusumma oli yli 50 euroa.

Joku tässä sentään vielä hymyilyttääkin...

Näistä markkinoista jäi siis ihan oikeastikin paha maku suuhun, ihan silkkaa rahastusta. Kateellisena luin Ansku BCN -blogista hieman aidommista roomalaismarkkinoista.

Vapun jälkeen täällä alkoivat perinteiset Feria de Sevillanas -juhlat. Juhlat kestävät viisi päivää ja mekin menimme käymään ja katsomaan, mitä tällä kertaa olisi tarjolla. Odotimme samanlaisia myyntikojuja kuin roomalaismarkkinoillakin, mutta löysimmekin jotain aivan muuta.

Näillä andalusialaisjuhlilla ei myydä muuta kuin ruokaa ja juomaa, mutta sehän riittää mainiosti. Ruokakojut notkuivat tarjottavista herkuista ja paellaa tehtiin valtavissa pannuissa. Meillä suunnittelu meni vähän pieleen, koska olimme juuri syöneet ennen juhlille lähtöä. Sain sentään herkuteltua vaniljatäytteisellä churrolla ja tälläkin kertaa pysähdyimme sangrialle. Tällä kertaa se kannatti. Kannullinen todella hyvää sangriaa maksoi 8 euroa ja sitä siemaillessamme saimme ihailla upeita juhla-asuja. Nuorimmat juhlapukuiset tytöt olivat vielä taaperoita ja vanhin pariskunta varmasti yli 80-vuotias.

Juhlien tarkoituksena on andalusialaisen kulttuurin esittely ja flamencon rytmit kaikuivat, kun eri tanssikoulut esiintyivät lavalla. Meidän piti jättää juhlat kesken ja lähteä bussilla kotiin nukkumaan, mutta tanssi jatkui aamuyön tunneille. Näillä juhlilla ajattelimme piipahtaa vielä toisenkin kerran, kannattaa siis suunnata Torreviejaan toukokuun alussa.