Kolmas kerta toden sanoo - terveyskeskuksessakin

Kirjoitin joskus muinoin (marraskuussa 2015) korteista, jotka kannattaa ottaa matkalle mukaan. Ennen Espanjaan lähtöämme, tilasin Karillekin Eurooppalaisen sairaanhoitokortin. Hän ei tosin ole korttiaan vielä tarvinnut. Toisin kuin minä.

Punta Priman ranta ei ole järin suuri.

"Tää varvas kaipaa nyt kyllä lääkäriä."

Minulle on pariin otteeseen matkoilla tulehtunut kynsivalli isovarpaassa. Nyt luulin pitkään, että kyseessä oli vain sisäänpäin kasvanut kynsi, joka sattuu, mutta tarkempi tutkimus osoitti, että tulehtunuthan se oli jälleen. Eikun siis lääkärille.

"Olisikohan passi tarvittu mukaan?"

Lähdimme siis iltasella bussilla kohti Torreviejan keskustaa, terveyskeskuksen osoite mukanamme. Löysimme keskuksen ja aloin siinä vaiheessa miettiä, että tosiaan, olisiko ollut tarpeen ottaa passi henkilöllisyystodistukseksi. No, tietenkin olisi. Passi oli turvallisesti kotona, mutta eipä haitannut. En nimittäin päässyt kyseiseen terveyskeskukseen, koska he eivät hoida turisteja.

Lisäys: Kävin siis Patricio Perez -kadun terveyskeskuksessa, mutta ilmeisesti ainoa turisteja hoitava keskus on La Loman terveyskeskus Virgen del Mar -kadulla. C-bussilla pääsee terveyskeskuksen viereen.

Lähdin pois aika lailla kiukkuisena itselleni, mutta minkäs teet. Todennäköisesti en olisi kuitenkaan saanut hoitoa tai aikaa lääkärille, koska se passi puuttui.

Torreviejan keskustaa.

"Hei, meillä on näköjään uusi sukunimi!"

Seuraavana aamuna lähdimme uudelleen keskustaan. Tällä kertaa passikin oli mukana ja tunsin oloni toiveikkaaksi. Ehkäpä tänään saisin jo hoitoa varpaaseeni. Terveyskeskuksessa ilmoittauduin, ojensin Eurooppalaisen sairausvakuutuskorttini ja passin. Sain niiden lisäksi itselleni paikallisen, väliaikaisen sairausvakuutuskortin. Sukunimestä puuttui yksi vokaali, joten nimeni näytti vähintäänkin omituiselta, mutta ei se mitään.

Hetken ajan jo ajattelin pääseväni lääkärin vastaanotolle, mutta ei. Sain kuitenkin tehtyä ajanvarauksen seuraavalle aamulle. Huokaisten lähdin pois ja kerroin uutiset Karille.

Lisäys: Edelleenkään en tiedä, miten olisin voinut varata ajan puhelimitse. Netistä en löytänyt mitään puhelinnumeroa ajanvaraukseen.

Täälläkin yritetään kierrättää ja lasinkeräysastiat on usein maalattu kauniisti.

"Kyllähän turistien kanssa työskentelevä lääkäri englantia osaa."

Hurautin seuraavana aamuna taksilla La Loman terveyskeskukseen ja istuuduin odottamaan vuoroani. Hieman jännitin sitä, että osaanko riittävästi espanjaa kertoakseni vaivani ja mahdanko ymmärtää lääkärin puhetta. Kari arveli, että lääkäri osaisi kyllä englantiakin, mutta oli tällä kertaa väärässä. Ihan pelkällä espanjalla keskusteltiin.

Lääkäri katsoi varvastani ja kirjoitti antibioottikuurin. Hän pyysi myös pitämään varvasta päivittäin haaleassa vedessä. Haalea -sana oli minulle vieras espanjaksi, mutta hyvin ymmärsin, kun lääkäri selitti, että ei kuumaa, eikä kylmää.

Iglesia de La Inmaculada Conception eli neitseellisen sikiämisen kirkko.

"Arvaa, mitä maksoi?"

Hain lääkkeet apteekista ja tulin kotiin. Karilta arvuuttelin käynnin ja lääkkeiden hintaa. Ei arvannut. Terveyskeskuskäyntini oli ilmainen (toisin kuin Suomessa) ja antibioottien hinnaksi tuli 1,95€. Mikäli siis osaa kieltä edes vähäsen, kannattaa EU-maissa ilman muuta käyttää paikallisia terveyskeskuksia.

Nyt tulehdus on onneksi jo ohi. Oli nimittäin aika hankalaa pysyä pois uima-altaasta näillä helteillä.

 Kuvat ovat tällä kertaa eri puolilta Torreviejaa. Arvelin, että kukaan ei halua nähdä kuvia tulehtuneesta varpaastani.