Uusivuosi ulkomailla

Pakko tunnustaa: pidämme molemmat aivan suunnattomasti ilotulituksista. Rakettien kauniit värit ja tehosteet saavat meidät helposti unohtamaan ilotulitteiden miinuspuolet. Kuitenkin jokainen tietää roskamäärän, joka uudenvuoden raketeista tulee ja tulitteista lähtevä melu pelottaa usein lemmikkejä ja miksei meluhaitta häiritse ihmisiäkin. Minulla onkin hieman syyllinen olo joka kerta, kun sanon odottavani innolla ilotulituksia.

Jo pienenä tyttönä kävin joka vuosi Turun päivänä katsomassa Turun päivän ilotulituksen, se oli pitkään perinteenä kummitädilläni ja minulla. Aika usein kävin siellä aikuisenakin, kunnes muutimme pois Turusta.

Uudenvuoden ilotulitukset ovat iloinen tapa ottaa vastaan tuleva vuosi ja vielä mukavampaa seurata, jos sen voi tehdä jossain lämpimässä. Muistan erään pakkastalven, taisi olla vuosi 2007, jolloin puimme ylle kaikki mahdolliset vaatteet ja lähdimme ulos katsomaan raketteja. Kaikista vaatekerroksista huolimatta tuli silti kylmä.

Tällä hetkellä odottelemme huomista vuoden vaihtumista Kanariansaarten lämmössä. Lähdemme illalla rantabulevardille, otamme kuohuviinipullon mukaan ja odottelemme satojen muiden ihmisten kanssa keskiyön kellonlyöntejä.

Pari kertaa on käynyt niin, ettemme ole jaksaneet valvoa puolille öin. Vuonna 2006 lähdimme uudenvuodenaattona aamuvarhaisella snorklaamaan Suurelle Valliriutalle ja illalla uni yllätti aikaisin. Tarkoituksenamme oli katsoa televisiosta Sydneyn ilotulitusta, mutta toisin kävi. Onneksi Palm Coven rannalla Cairnsin lähellä oli perheille tarkoitettu ilotulitus kahdeksalta illalla. Olimme sitä katsomassa, suurin osa ihmisistä oli piknikillä koko perheen kanssa ja tunnelma oli kuin vappuna meillä Suomessa. Tosin sillä erolla, että lämpötila oli kolmenkymmenen asteen tietämillä.

Samoin kävi Floridassa vuonna 2013. Emme yksinkertaisesti pysyneet hereillä, joten silloinkin vuosi vaihtui ilman suuria juhlallisuuksia meidän osaltamme. Aikaero tekee välillä mutkia matkaan, mutta uni maistui makealta.

Joskus emme vain löydä paikkaa, jossa ihailla ilotulituksia. Näin kävi Meksikossa vuonna 2012 ja Las Palmasissa vuotta aiemmin. Saavuimme Las Palmasiin vasta uudenvuodenaattona ja olimme hotellilla hieman kymmenen jälkeen illalla. Kävimme ostamassa pullon kuohuviiniä ja lähdimme Las Canterasin rannalle, koska ajattelimme ilotulituksen tulevan sieltä. Eipä tullut ja yhä edelleen meille on täysi arvoitus, mahtoiko Las Palmasissa mitään kaupungin järjestämää ilotulitusta edes olla. Me istuimme rannalla varpaat hiekassa, joimme cavaa kertakäyttömukista ja olimme täysin kahdestaan. Jostain kauempaa sentään näimme muutaman raketin.

Kuviksi valitsin itse ottamiani kuvia eri maiden ilotulituksista. Huomaa, ettei peruskameralla saa kovin hyviä kuvia niistä otettua. Mutta menköön.

Omatoiminen pakettimatkailija toivottaa kaikille lukijoille mahdollisimman lämmintä uutta vuotta, tulkoon vuodesta hieno matkailuvuosi!

Ja tosiaan, ensi viikolla on tulossa arvontaan pari lippua Matkamessuille ja hieman suklaata lisäksi, kunhan päästään täältä kotiin...

Miniloma Turussa

Käväisin marraskuun viimeisellä viikolla Turussa kirjaesittelyssä ja jäin samalla yöksi Turkuun, vanhaan kotikaupunkiini. Ajattelin, että on mukavampi sekä minun että ystävieni kannalta, jos varaan hotellimajoituksen itselleni sen sijaan, että tungen itseni jonkun sohvalle nukkumaan.

Viime aikoina hotellikseni on Turussa valikoitunut Scandic Plaza Turku. Sijainti on mitä parhain aivan keskellä kaupunkia ja Stockmannin tavarataloa vastapäätä. Lähempänä keskustaa olisin ainoastaan, mikäli keskelle kauppatoria rakennettaisiin hotelli. Siltikään en ole aivan varma, vaihtaisinko hotellia.

Scandic Plaza on nimittäin kävelykadun varrella eli todella rauhallinen. Lisäksi hotellin ikkunat ovat todella hyvin eristetyt. Olimme viime vuonna vappuna mieheni kanssa samassa hotellissa, huoneemme oli silloin toisessa kerroksessa, mutta kadulta tullut vappuyön meteli ei ikinä yltänyt korviimme.

Tällä kertaa olin yksin matkassa ja tiesin jo etukäteen, millaisen huoneen haluan. Scandic Friends -etuohjelman kautta olen tallentanut huonetoiveeni muistiin ja nytkin sain huoneen ylemmistä kerroksista, tarkemmin sanoen kuudennen kerroksen ullakkohuoneen. Niissä on aivan oma viehätyksensä, kuten kuvista näkyy.

Tilaa on myös yhden hengen huoneeksi paljon. 140 cm leveä sänky ainoastaan minulle - ihanaa! Huoneessa oli myös pieni työnurkka ja lukutuoli, jonka vieressä tarjoilupöydällä teetä ja kahvia sekä vedenkeitin.

Eniten yllätyin kuitenkin näköalaa. Hetken ihmettelin, että näenkö varmasti oikein. Keskellä Yliopistonkatua hotellin ikkunasta näkyi Tuomiokirkko. Päätin kiivetä lukutuolin päälle ja nappasin kuvan, jonka jo jaoinkin sekä Facebookissa että Instagramissa. Kerrassaan hurmaava näkymä.

Kylpyhuone oli siisti, kuten asiaan kuuluu ja mielestäni oli hauska muistutus siitä, että niitä pyyhkeitä ei tosiaan tarvitse joka päivä vaihtaa ja lattialle tiputtamisen sijaan voisi ajatella siistijän ergonomiaa ja jättää likaiset pyyhkeet pesualtaaseen. Fiksu idea!

Hotellilla olisi ollut glögi-ilta kanta-asiakkaille ja samalla olisi saanut askarrella joulukortteja. Tämä jäi minulta väliin aiemmin sovitun ohjelman vuoksi, mutta ehdin sentään iltapäivällä piipahtaa vastapäiseen Hansa -kauppakeskukseen ja sen Food Courtin tähteen, Pizzariumiin. 

Pizzarium ansaitsisi vaikka kokonaan oman kirjoituksensa, mutta lyhyesti kerrottuna siellä myydään Suomen parasta pizzaa. Ihan noin niinkuin omasta mielestäni ainakin (ja aika monen muunkin mielestä.) Pizzataikinaa kohotetaan 72 tuntia ja se tekee valmiista pizzapohjasta kevyen ja rapean. Täytteet vaihtelevat osin päivittäin. Itse päädyin tällä kertaa kuvassa näkyvään munakoiso-savujuusto-kirsikkatomaattipizzaan. Kasvis- ja vegaanivaihtoehtoja löytyy aina.

Hansan lisäksi Pizzarium löytyy nykyään myös Kluuvin kauppakeskuksesta Helsingistä. Jos et ole vielä käynyt, suosittelen lämpimästi. Mutta varaudu siihen, että pizzan valinta ei ole helppoa vaihtoehtojen paljoudesta johtuen. Myös salaatit ovat Pizzariumissa runsaita ja herkullisia!

(Jostain syystä blogiteksti päätti sijoittua keskelle vasemman reunan sijaan, pahoittelen...)

Milloin sinä olet viimeksi käynyt Turussa? Onko Pizzarium tai Scandic Plaza tuttuja sinullekin?

"Sitten kun voitan lotossa, lähden Karibian -risteilylle..."

Ahaa. Siis siinä vaiheessa, kun saat kerättyä reilun 500€ matkarahaa plus lentoihin jonkin verran lisää. Karibian -risteilyille pääsee loppujen lopuksi varsin kohtuulliseen hintaan - tai jopa edullisesti, kun ottaa huomioon, mitä kaikkea risteilyn hinta sisältää. Hintaan kun sisältyy ruoka (ja sitä on paljon), useimmat alkoholittomat juomat sekä viihde laivalla. Itse olen laivalla nähnyt muun muassa musikaaleja, vesiakrobatiaa, stand-up -huumoria ja taitoluisteluesityksiä. Erittäin monipuolista tarjontaa siis.

Kollaasi alusten ajanviettomahdollisuuksista törmäilyautoista
robottibaarimikkoihin ja surffisimulaattoreista Keskuspuistoon.

Tottahan on, että risteilyihin - kuten kaikkiin matkoihin - saa uppoamaan suunnattomia rahasummia, mutta edullisestikin pääsee. Tutkin maanantaina 26.10. Seascannerin sivuilta risteilyjen hintoja helmi-maaliskuussa 2016 ja tuohon aikaan halvimmat Karibian -risteilyt maksavat alle 500€. Toki tuolloin majoitutaan sisähytissä ilman ikkunaa, mutta nekin ovat tilavia ja mukavuudeltaan perushotellihuoneen tasoa. Meillä on ollut risteilyillämme kerran ulkohytti - siis ikkuna merelle, kahdesti sisähytti, kerran hytti, jonka ikkuna oli laivan "kävelykadulle" ja kerran parvekehytti. Sviiteissä ei opettajien palkoilla majoituta, siihen ehkä odottaisin sitä lottovoittoa.

Itselläni on kokemusta vain ja ainoastaan Royal Caribbeanin risteilyistä johtuen siitä syystä, että suurin osa Royal Caribbeanin risteilijöistä on rakennettu Turussa, nykyisellä Meyer Turku -telakalla. Isäni oli vuosikymmenet telakalla töissä ja on ollut hauska lisä risteilyihin, kun ajattelee, että isäni on tämänkin laivan tehnyt. No, ehkei kuitenkaan aivan yksin. Palattuamme maailman suurimmalta - ja upeimmalta - risteilyalukselta, Allure of the Seasilta, isäni soitti ja kysyi, että "piditkö vai rakennanko uuden?" Mahtava isä ja mahtava laiva.

Kerran elämässä -näky,
risteilylaivat lipuvat pitkin Canal Grandea Venetsiassa.

Jos harkitset siis risteilyä - joko ennen tai jälkeen lottovoiton -, mutta sinulla ei ole tiettyä suosikkivarustamoa, kannattaa tutustua CruiseLine.comin sivustolla olevaan taulukkoon. Mikäli hurahdat risteilyihin yhtä tiukasti kuin minä ja olet tyytyväinen risteilyysi, kannattaa jo ensimmäisen risteilyn jälkeen liittyä kanta-asiakkaaksi ja jatkaa risteilemistä saman varustamon laivoilla. Kanta-asiakkaat saavat etuja jo varausvaiheessa ja laivalla etuina voi olla esimerkiksi kaksi lasia viiniä yhden hinnalla tai ostaessasi kaksi valokuvaa, saat toisen puoleen hintaan. Useimmat edut tulevat ainakin Royal Caribbeanilla jo ensimmäisen risteilyn jälkeen.

Risteilyä varatessa kannattaa myös tutustua reittiin. Jos kohteiden välimatka on pitkä, väliin tulee meripäiviä. On lähinnä makuasia, haluaako risteilylleen enemmän kohteita vai enemmän aikaa laivalla. Sääkin kannattaa ottaa huomioon, viime vuoden lokakuussa meripäivät olivatkin tuulisia, eikä kannelle ollut asiaa eli suunnitelma kannella lukemisesta vaihtui aika nopeasti.

Millainen on tyypillinen päivä risteilylaivalla?

Minulta on turha odottaa kuvausta vaikkapa lapsiperheen päivästä. Kirjoitan ainoastaan siitä mistä tiedän eli tältä näyttää aikuisen (ja laiskan) pariskunnan päivä risteilyllä, kun laiva on satamassa. Esimerkkipäivässä on varattuna retki laivayhtiön kautta iltapäiväksi.

Herätys ja aamiainen on suunnilleen yhdeksältä. Päätämme mennä aamupalalle noutopöytään, huonepalvelustakin aamiaisen olisi voinut tilata edellisenä iltana, mutta menemme mieluummin ravintolaan. Kolmantena vaihtoehtona olisi mennä a la carte -aamiaiselle.

Aamiaisen jälkeen menemme kannelle aurinkotuoleille lukemaan. Harkitsen hetken vesijumppaa, mutta en jaksa täydellä vatsalla. Jossain vaiheessa aamupäivää herra L hakee mojitot ja lukeminen jatkuu. Hieman viileämmällä ilmalla olisimme valinneet paikaksi katetun uima-alueen, joka on rauhallinen, koska se on suunnattu aikuisille.

Syömme lounaan laivan ravintolassa. Listalla on salaatteja, pastaa, kalaa ja pihvejä. Valitsemme salaatin. Noutopöydässä olisi myös lounas katettuna. Käymme lounaan jälkeen kahvilla kävelykannen kahvilassa ja otan sieltä evääksi pari croissantia.

Retkilipuissamme lukee kokoontumispaikka ja -aika. Olemme ajoissa paikalla ja saamme tarran ryhmämme merkiksi. Tässä vaiheessa tarkistamme, että hyttiavain on mukana, sillä ilman sitä ei pääse laivasta ulos. Sen avulla pysytään selvillä siitä, ovatko kaikki matkustajat palanneet ajoissa. Poistuttuamme laivasta retkibussit odottavat laiturin vieressä, joten menemme bussiin ja lähdemme retkelle.

Kun palaamme laivalle, näytämme hyttikorttimme ja mukana olleet tavarat läpivalaistaan. Laivalle ei saa tuoda alkoholia, joten jätämme matkamuistopullomme laivayhtiön säilytettäväksi ja saamme sen viimeisenä iltana takaisin, kun pakkaamme tavaroitamme. 

Tarkistamme päivittäisestä risteilyohjelmasta, mikä on illallisen pukukoodi. Se vaihtelee casualista formaliin. Tänään on formal night eli pukeudumme ykkösiin ja lähdemme syömään. Ennen ruokailua käymme parissa valokuvassa. Valokuvaajia on laivalla joka ilta ja kuvaus on ilmaista. Maksat vain niistä kuvista, jotka haluat lunastaa itsellesi. Tällä tavoin meilläkin on siedettävän näköisiä perhekuvia vuosien varrelta.

Vuonna 2014 laivalla otettu kuva, kuvattu suoraan valokuvasta.

Illallisen jälkeen siirrymme teatteriin seuraamaan illan esitystä ja kun löydämme paikat, tilaamme drinkit ja nautimme illasta. Esityksen jälkeen suuntaamme kasinolle ja tuhlaamme muutaman dollarin äkkirikastumisen toivossa. Rahojen häviämisen jälkeen poistumme nukkumaan.

Toinen yleinen harhaluulo on se, että risteilyillä on pelkkiä eläkeläisiä. Varmaankin, jos valitset eläkeläisristeilyn, mutta tosiasiassa risteilyt ovat nykyisin niin täynnä puuhaa, että jokainen ikäryhmä löytää helposti tekemistä. Jopa taaperoille on oma ohjelmansa eli pienten lastenkin kanssa on helppo ja mukava lähteä matkaan. Hyvä ystäväni juuri kysyi risteilyiden ruoasta, että saako a la carte -illallisella tilattua lapselle ruokaa listan ulkopuolelta. Vastasin, että varmasti. Minäkin olen nimittäin saanut listan ulkopuolelta annoksia, kun en halunnut jälkiruoaksi mitään makeaa ja kyselin juustotarjottimen perään. Onnistui ja tietenkin hymy huulilla. Sekä tarjoilijalla että minulla.

Pieni kooste eri vuosien risteilyistä ruoan puolesta.
Kuvissa maljoja nostavat herra ja rouva L
ja pippuria lisää ihanainen päätarjoilijamme Mimi.

Usein on käynyt myös niin , että illallisen kolme ruokalajia onkin neljä tai viisi annosta. Ihan vaan siksi, että annokset ovat usein kovin houkuttelevia ja sopivan kokoisia. Oma ajatukseni ensimmäisellä risteilyllä vuonna 2010 oli, että siihen ruokalistaanhan kyllästyy viikossa, mutta huomasin jo toisena iltana, että vaikka tietyt perusannokset pysyvät listalla koko ajan, niin lista vaihtuu sen verran päivästä toiseen, että luulenpa, että kaksi viikkoakin laivalla menisi ilman kyllästymistä. Tosin vaatteiden saumat saattaisivat olla ratkeamispisteessä.

Meillä on takana viisi risteilyä. Kahdesti olemme olleet Karibialla juhlimassa pyöreitä vuosia, tasapuolisesti molempia. Herra L juhli eteläisellä Karibialla Serenade of the Seas -aluksella vuonna 2010 ja minun nelikymppisiäni juhlittiin jouluristeilyllä Allure of the Seasilla. Välimerellä olemme risteilleet kahdesti, Barcelonasta ja Venetsiasta sekä tämän vuoden huhtikuussa olimme lyhyellä risteilyllä Englannin kanaalissa. Koukussa ollaan ja tiukasti. Enää ei pysty edes pyristelemään.

Itseäni risteilyillä kiehtoo huimaava palvelutaso. Ensimmäisen päivän jälkeen sekä hyttipalvelija että ravintolan päätarjoilija kutsuu etunimeltä, muistaa aina tervehtiä ensimmäisenä ja mikäli johonkin ei ole sataprosenttisen tyytyväinen, on täysin oletettua, että asiasta sanoo, jonka jälkeen asia korjataan. Valitettavasti tämä ei aina meille suomalaisille ole itsestään selvää.

Risteilyillä pieni sisäinen huippukokkini maiskuttelee tyytyväisenä ruoka-annosten jälkeen ja miettii jo illallisen jälkeen, että mitähän huomenna söisi. Tai kävisikö vielä noutopöydässä katsomassa sen valikoimaa, usein käyn siellä hakemassa hieman juustoja, salamia ja palan patonkia hyttiin nautiskeltavaksi. Tai hakisiko sittenkin hodarin yönälkäänsä?

Ja paras oli unohtua!! Kun olet lähdössä risteilylle ja astelet laivaterminaaliin, jätät matkalaukkusi sinne ja ne tuodaan hytin oven taakse! Sama toistuu risteilyn lopuksi; kaikki matkustajat on jaettu poistumisryhmiin ja laivalta poistutaan hallitun hillitysti. Ei siis kaatuilevia kaljakärryjä tai kolmella pyörällä viipottavia matkalaukkuja. Ja tässä onkin risteilyn autuus: olet lomatunnelmissa heti laivalle päästyäsi, ruokapaikat ovat auki ja missään vaiheessa ei tule sellainen olo, että anteeksi, jos olen tiellä. Ehei, kylmä drinkki käteen ja nauttimaan!!

Tässä siis lyhyt raapaisu risteilyelämään ja toki vain yhden varustamon osalta. Sytytinkö kipinän? Jäikö jotain oleellista puuttumaan?