Näytetään tekstit, joissa on tunniste omatoimimatkat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste omatoimimatkat. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Pikapyrähdys Tallinnaan: 36 tuntia toimintaa

Saimme työkaverini kanssa ajatuksen piipahtaa Tallinnaan ja siitä tulikin todellinen pikareissu. Tässä siis suht sensuroimaton kuvaus kahden (keski-ikäisen) naisen Tallinnan-päivästä. Ja yöstä. Keski-ikä piti laittaa sulkeisiin, koska matkakumppanini ei oikein arvostanut titteliään.




Lähdimme matkaan bussilla, sillä Länsisatamaan pääsee nykyään mitä mainioimmin Turusta ja Tampereelta myös linja-autolla. Iso plussa etenkin, kun lähtö oli ennen seitsemää aamulla. Sai rauhassa torkkua matkan ajan.

10.00

Astu laivaan - stig ombord. Tallinkin alus otti meidät sisuksiinsa ja aloitimme aamun buffet-aamiaisella. Aamiainen oli loppuun myyty ja tungos sen mukaista. Odotimmekin rauhassa pöydässä ja lähdimme vasta sitten hakemaan vatsan täytettä. Juhlistimme matkaamme kuohuviinillä, mutta nyt viestiä Tallinkille. Kertakäyttöiset muovimukit kuohuviinille. Ei näin, pliis. 


11.40

Muistiinpanoissani lukee, että väsynyttä oleskelua pubissa. Tässä vaiheessa aamun herätys alkoi tuntua erityisen raskaalta. Samaa väsymystä oli huomattavissa viereisissä pöydissä, joissa nukkuivat meitä paljon nuoremmatkin. (Ja taas vinkkausta tuohon keski-ikään, ei mahda mitään).

Väsyneet naiset pubissa. Juomana kahvia ja Pepsi Maxia.
Jollain pitää yrittää hereillä pysyä.

Viereisestä pöydästä tuli ehkä omituisin pyyntö ikinä. Meiltä pyydettiin lainaan korvakorua. Hetken ihmettelimme asiaa, mutta sitä tarvittiin siis sim-kortin vaihtamiseen. Omassa puhelimessakin se hoituu jonkun terävän piikin avulla. Korvakorut - miten monipuolisen kätevät kapistukset!


13.30
Vihdoin hotellilla. Tallinkin maihinnousuputki on muuten tuhottoman pitkä. En ole aikoihin matkustanut Tallinnaan ilman autoa, joten en todellakaan muistanut, miten pitkän matkan tuolla joutuu kävelemään. Onneksi Viru-hotelliin oli lyhyt matka ja vastaanottovirkailija Triin osoitti, miten hyvin asiakasta palvellaan. 

Tässä vaiheessa ostimme mielellämme korotuksen Business Class-huoneisiin ja nousimme hissillä hotellin ylimpään kerrokseen. Pelkästä näköalasta maksoi mielellään 20 euroa lisää, se oli huimaavan upea!

The Näköala. Tämän vuoksi olisi voinut huoneeseen jäädäkin.

13.50

Emme olleet tulleet Tallinnaan oleskelemaan hotellihuoneessa (vaikka päiväunet olisivat tässä vaiheessa maittaneet), vaan lähdimme saman tien ostoksille ja bussilla Kristiine -keskukseen. Kauppakeskus on muuttunut valtavasti - ja valtavaksi - siitä, mitä muistin viime käynniltä Kristiinessä ja pari tuntia kului helpostikin ostoksilla.

Helmikuussa 2016 kirjoitin Tallinnan ostoskeskuksista ja ilokseni huomasin, että Kristiinessäkin on Marks&Spencer ja Sports Direct.




16.00

Pysähdyimme myöhäiselle lounaalle Vanhankaupungin reunamille, paikan nimi taisi olla Albion. Me molemmat valitsimme ruoaksi kana-pinaattipiiraan ja annos ei ollut kovin ihmeellinen, mutta täytti tehtävänsä, siis meidät. Plussaa ihanasta terassikelistä ja miinusta huonosta siiderivalikoimasta sekä ympärillämme pörränneistä ampiaisista.

Epäterveellistä, mutta maukasta.


17.00

Müürivahen pikkukadulla on käsityöliike Jolleri. Ihana matkakumppanini on valtavan innokas käsityöihminen ja voin vaikka vannoa, että hänen silmänsä alkoivat kiilua vielä hieman kirkkaammin, kun astuimme kauppaan sisälle. 

Mikäli joku muukin ymmärtää käsitöiden päälle, niin vironvilla (mitä ikinä onkaan) on todella edullista tässä liikkeessä. Ihanan värisiä lankakeriä on joka puolella ja lähdimmekin liikkeestä melkoisen ostoskassin kanssa.



18.00

Vihdoin olimme takaisin hotellilla. Tässä vaiheessa oli turha enää haaveilla nokosista, joten kävin suihkussa. Suihkun jälkeen huomasin, että hiusharjani oli kotona, samoin matkakumppanini. Sori vaan virolaiset, saitte epäilemättä taas hieman omituisen kuvan suomalaisista. Pyörin nimittäin märillä hiuksilla ympäri Kaubamajaa etsien hiusharjoja, tosin sentään vaatteissa. Pelkässä kylpytakissa olisin saattanut saada vielä enemmän katseita osakseni.

Voin luvata, että tämä on tämän blogin ainoa kylpytakkikuva.
Ainakin tänä vuonna.

21.00 

Elämäni ekat kutsuvierasavajaiset. Kuohuviiniä, pientä purtavaa ja himmeä valaistus. Arvaahan sen, miten siinä kävi... Eli eipä kestänyt kauaa, kun uni alkoi painaa silmiä kiinni. Lähdimme siis hotellille nukkumaan ja puoliltaöin oli pimeää ja hiljaista. Ko. tilaisuudesta on tulossa oma juttunsa, joten tällä kertaa jätän arvioni tähän.

The Näköala toiseen suuntaan. Ei hullumpi tämäkään.


09.00

Herätys ja aamupalalle. Triin oli vastaanotossa varoittanut, että hotelli on tupaten täynnä ja aamiaisella todennäköisesti ruuhkaa. Totta. Kuitenkin sanoisin, että aika nopeasti saimme aamupalaa eteemme ja hetken kaikki näytti hyvältä, mutta sitten. Tee. Miksi ihmeessä ainoat vaihtoehdot ovat joko vihreä tee erilaisilla mausteilla tai sitten iänikuinen Earl Grey? Vähän sama, jos ainoa kahvivaihtoehto aamiaisella olisi vaniljakahvi. Ei varmasti olisi kaikkien makuun. 




10.50

Matkalla satamaan pysähdyimme vielä ostamaan tuliaisia töihin Kalevin suklaapuodista Rotermannin korttelissa. Ja sitten kävelimmekin kiireen vilkkaa laivaan, kotimatkalla meitä kuljetti Eckerö Linen M/S Finlandia. Ihan ekaa kertaa olin laivan loungessa, mutta en kyllä viimeistä. Ihanan hiljaista ja rauhallista, hyvää syötävää ja kunnon teetä. Lisämaksu tuosta loungesta on ainoastaan 18 euroa, suosittelen.




15.30

Hyppäsimme (ainoina matkustajina) bussin kyytiin Länsiterminaalista, vaihdoimme Kampissa Express Busiin ja lähdimme kotimatkalle. Takana tehokkaat tunnit Tallinnassa ja monia kivoja hetkiä. Lähtisin vaikka saman tien uudelleen.


Huh, tulipa pitkä teksti! Mahtavaa, jos jaksoit loppuun saakka. 

Muistathan, että blogillani on sivu myös Facebookissa ja voit seurata Omatoimisen pakettimatkailijan menoa myös Instagramissa ja Twitterissä.




sunnuntai 28. elokuuta 2016

Muutama tunti Tabarcan saarella

Torreviejassakin riittää näkemistä, mutta sieltä kannattaa myös lähteä päiväretkille kaupungin ulkopuolelle. Cartagenan -retkestä kirjoitin jo aiemmin, kävimme siellä kahteen otteeseen, mutta teimme myös muita retkiä silloin, kun meillä oli auto käytössä.



 Tabarcan saari

Tabarcan saari on pienin pysyvästi asutettu saari Espanjassa ja vuoden 2011 väestönlaskun mukaan siellä asui 68 henkilöä. Hallinnollisesti Tabarca on osa Alicanten kaupunkia. Sinne pääsee veneellä Alicantesta, Torreviejasta ja Santa Polasta.



Alicanteturismon video Tabarcasta:

Me lähdimme saarelle Santa Polasta, koska veneitä kulki useammin kuin Torreviejasta ja matka-aika veneessä oli suhteellisen lyhyt. Kärsin aina välillä matkapahoinvoinnista etenkin merellä ja näin saimme minimoitua matkan haitat.

Santa Polan satamassa on pysäköintialue, joka on tosin aika kallis verrattuna esimerkiksi Torreviejan keskustan pysäköintialueisiin. Meidän vuokra-automme oli parkissa reilut viisi tuntia ja maksoi suunnilleen kympin.


Kilpailevia yrityksiä on monia Santa Polan satamassa, me valitsimme kuvassa näkyvän punaisen veneen. Osittain siksi, että taustalla näkyvään oranssiin alukseen oli menossa suunnilleen sata koululaista. Liput kannattaa ostaa vasta satamasta, sillä meno-paluun sai ainakin toukokuun lopussa paikan päältä halvemmalla kuin netistä.

Tässä matkaseurueemme, etualalla Karin tytär Tanja sulhasensa Samin kanssa.



Laivamatka meni nopeasti, mutta tyrskyjä oli sen verran, että kovin pidempää matkaa en olisikaan halunnut. Perille päästyämme lähdimme kiertämään saarta ja tekemään hieman matkamuisto-ostoksia. Mikään ostoskeidas Tabarca ei ole, kauppoja oli muutama, samoin ravintoloita.



Saari oli nopeasti kierretty ja erityisesti ihailimme kirkasta vettä saaren ympärillä. Saarta ympäröivät vedet on julistettu suojelualueeksi vuonna 1986 ja veden alle on rakennettu keinotekoinen riutta suojelemaan vesistön eläimistöä ja kasveja.





Saarella ei ole paljon tekemistä, mutta jos siellä haluaa viettää päivän, kannattaa ottaa rantapyyhe ja uima-asu mukaan ja siirtyä rannalle, kun saari on kierretty. Mahtavia maisemia löytyy ympäri saarta ja mekin kuvailimme ahkerasti.

Isä ja tytär. <3


Muistathan, että blogillani on sivu myös Facebookissa ja voit seurata Omatoimisen pakettimatkailijan menoa myös Instagramissa ja Twitterissä.

sunnuntai 21. elokuuta 2016

G'day! Pieni selviytymisopas Adelaiden keskustaan

Adelaide on Australian viidenneksi suurin kaupunki, jossa asuu noin puolitoista miljoonaa ihmistä. Britit perustivat kaupungin vuonna 1836 kaurna -heimon asuinalueelle ja nimesivät kaupungin kuningas Vilhelm IV:n puolison mukaan.

Minä vierailin Adelaidessa ensi kertaa huhtikuussa 2016 ja ihastuin valtavasti. Adelaidessa on mielestäni Sydneyyn verrattuna mukava pikkukaupungin fiilis ja kaupungin keskusta on paremmin hallittavissa. Vierailuani toki helpotti fakta, että Kari on asunut aikoinaan Adelaidessa puolisen vuotta ja vaikka vuoden 1991 julkisen liikenteen kartta ei enää ollut validi (sellainenkin meiltä karttahamstereilta siis kotoa löytyi!), niin minulla oli mukana hyvä opas, joka tutustutti kaupungin vilskeeseen.

Mansions on Pulteney oli kotinamme viiden yön ajan.

Kuva: Mansions on Pulteney


Asuimme aivan kaupungin keskustassa sijaitsevassa huoneistossa Pulteney -kadulla. Olin pyytänyt hiljaista sijaintia ja ainakin huoneisto 13 sellainen oli. Parvekkeemme avautui viereiseen food courtiin (mikähän tälle olisi hyvä suomennos, ruokakortteli?) ja kaupungin melu jäi kauas taakse, kun suljimme ulko-oven.

Glenelgin rantalaituri

Julkinen liikenne

Adelaiden julkinen liikenne eli Adelaide Metro sisältää joka suuntaan kulkevat linja-autot ja yhden linjan raitiovaunut, ei siis metroa, nimi on hieman turisteja hämäävä. Testasimme raitiovaunureitin päästä päähän eli Glenelgin rannalta Entertainment Centreen, jossa nimensä mukaisesti on suuri viihdekeskus, jossa järjestetään konsertteja ja muita tapahtumia.



Halvimmaksi muutaman päivän vierailu tulee Visitor Passilla, 3 päivän lippu maksaa 26 dollaria ja sillä saa liikkua niin paljon kuin ehtii. Lentokentällä näitä kortteja myydään WHSmith Expressissä, joka sijaitsee lentokenttärakennuksen ulkopuolella. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että liput ovat loppu. Meille myytiin ei-oota sekä lentokentällä että keskustassa.

Ostimme Visitor Passin sijaan kertalippuja tai päivälippuja. Päivälippu maksoi 9,90 dollaria, joten paljon kallimmaksi ei kulkeminen näinkään tullut. Lentokentältä pääsee bussilla helposti keskustaan ja yksittäisen bussilipun voi ostaa joko automaatista tai kuljettajalta.

Uutta ja vanhaa rinnakkain Rundle Mallilla.


Rundle Mall

Nimen perusteella oletin päätyväni ostoskeskukseen, mutta Rundle Mall on Adelaiden keskustan kävelykatu, jonka molemmilla puolilla on lukuisia kauppoja. Koska asuimme aivan kulman takana, kävimme päivittäin Rundle Mallin ruokakaupoissa, Coles ja Woolworths sijaitsevat vastakkain toisiaan, joten kävimme molemmissa.


Nämä possut asustelevat Rundle Mallilla.

Ehkä vähän turhaankin ostimme ruokatarvikkeita huoneistoomme, sillä ravintoloita oli ympärillä niin runsaasti, että olisimme hyvin voineet hoitaa ruokailumme kokonaan niissä. Varsinkin, kun huoneistomme keittiön tuuletin taisi olla 1970-luvulta ja paistetut karitsankyljykset tuoksuivat kämpässä pari päivää.

Edullisia ostoksia kaipaavalle Rundle Mallilta löytyy KMart ja The Reject Shop. Etenkin jälkimmäisestä löytyi niin sekalaista tavaraa, että sitä on mahdotonta lähteä luettelemaan. Ostin sieltä suklaapatukoita ja tarroja. Ostamatta jäi lahjapussit ja pesuaineet. Rundle Mallin ja Pulteneyn kulmassa on vielä Target, josta Kari osti muun muassa australialaisesta puuvillasta neulotun neuleen 20 dollarilla.


Hedelmätiski Adelaide Central Marketissa


Adelaide Central Market

Adelaide Central Market sijaitsee Grote Streetilla CBD (Central Business District)-alueella aivan Chinatownin vieressä. 80 myyntipaikkaa takaavat jatkuvan hulinan ja tungoksen. Erikoiskauppoja on useita, itse ihmettelin sienimyymälää. Siis kokonainen kauppapaikka pelkästään sienille. Vaikea käsittää, vaikka sienistä pidänkin.

Yleensä yritän ottaa kuvani ilman tunnistettavia kasvoja, Adelaide Central Marketissa se oli mahdotonta.


Juusto- ja hedelmäkauppiaita oli monia ja oli vaikea valita, mitä herkkuja ostaisin. Päädyimme avokadoihin ja tuoreeseen mangoon, jota on lähes mahdotonta saada kypsänä Suomesta.

Me söimme ensimmäisellä vierailullamme malesialaista laksaa (NAM!) ja tilaaminen onnistui hyvin myös gluteenittomasti. Kauppahallista löytyy ruokaa sushista saksalaisiin makkaroihin ja olipa siellä latvialainen ravintolakin. Me totesimme, että latvialaista ruokaa saa hieman lähempänä kotia ja keskityimme aasialaisiin makuihin.




Aivan Central Marketin vieressä on ISO aasialainen ruokakortteli, jossa ainoaksi ongelmaksi muodostuu valinnan vaikeus. Päädyimme lopulta vietnamilaiseen ruokaan ja oma pho -keittoni oli täydellinen. Testaamatta jäivät korealainen ja taiwanilainen keittiö, japanilaiset ramen-keitot ja monet muut vaihtoehdot. On kyllä tylsää, kun ei voi syödä rajattomasti eri annoksia!



Jos olet suuntaamassa Adelaideen, älä sivuuta Barossan laakson viinialueita. Kirjoitin huhtikuussa kolmesta viinitilasta: Hewitson Wines, Jacob's Creek Wines ja Yalumba Wines.

Muistathan, että blogillani on sivu myös Facebookissa ja voit seurata Omatoimisen pakettimatkailijan menoa myös Instagramissa ja Twitterissä.




keskiviikko 17. elokuuta 2016

Kävelyretki Andalusian sydämessä | Kaarina-lehden kolumni

Tässä jälleen keväällä 2016 Kaarina-lehdessä julkaistu matkajuttuni. Tällä kertaa seikkailen Sevillassa.

Innostun aina, kun pääsen opettamaan historiaa kuudesluokkalaisille. Antiikin Kreikan ja Rooman tarinat kiehtovat minua vuodesta toiseen ja toivottavasti myös oppilaitani. Osittain tästä syystä halusin päästä tutustumaan Sevillaan, joka muinoin kuului Rooman laajaan valtakuntaan. Tosin tuolloin kaupunkia kutsuttiin nimellä Hispalis. Voinkin nyt kehua vierailleeni samassa kaupungissa Julius Caesarin kanssa.



Alcázarin Suurlähettiläiden sali


Alcázarin vesipuutarha


Roomalaisten jälkeen kaupunkiin tulivat visigootit ja sitten muslimit, jotka muuttivat kaupungin nimen muotoon Ishbiliya.  Sevilla onkin nähtävyyksiensä osalta melkoinen kulttuurien sulatusuuni, esimerkiksi Sevillan tuomiokirkon kellotapuli on rakennettu alun perin minareetiksi. Vuosisadat vaihtuvat, samoin hallitsijat. Nykyinen kuninkaallinen palatsi Alcázar rakennettiin maurien valtakaudella puolustuslinnakkeeksi ja nykyään siellä kuvataan muun muassa Game of Thrones –sarjaa. Silloin siis, kun Espanjan kuningas Felipe ei asu palatsissa.

Sevillan tuomiokirkko

Yksityiskohta kirkon ovesta


Kävimme Sevillassa kävelyretkellä oppaan kanssa. Oppaamme Daniel sattui opiskelemaan historiaa ja hänen kanssaan näimme osan Sevillaa, jota emme muuten olisi löytäneet lainkaan. 1400-luvulla kaupungissa oli Euroopan toiseksi suurin juutalaiskortteli, mutta entä nykyään? Muinaisista juutalaishaudoista oli jäljellä ainoastaan yksi, sekin julkisessa parkkihallissa. Siellä kävimme katsomassa muinaisen kulttuurin jäänteitä, katumaasturin takana. Tuntui muuten aika pahalta.

Maria de Padillan kylpylä Sevillan Alcázarissa


Mietin, mitä meidän ajastamme jää kulttuuriperinnöksi Sevillaan. Toivottavasti muutakin kuin ostoskeskuksia ja parkkihalleja.

Muistathan, että blogillani on sivu myös Facebookissa ja voit seurata Omatoimisen pakettimatkailijan menoa myös Instagramissa ja Twitterissä.



torstai 11. elokuuta 2016

Kreikan -loman kustannukset eli paljonko viikon aikana kului euroja

Jo ennen Kreikkaan lähtöä ajattelin tehdä postauksen siitä, mitä viikon loma Kreikassa maksaa kaikkine kustannuksineen. Ilmeisesti muutama muukin bloggaaja on saanut saman ajatuksen, sillä elokuussa olen käynyt lukemassa Meriharakka -blogin Pirkon Lofootin -matkan kustannuksista sekä Lotta Watian Uuden-Seelannin campervan -kuluista. Hyvä, itse ainakin tykkään lukea myös hinnoista ja hintatasosta.



Meidän Kreikan -matkamme kohteena oli pienen pieni Mitikas -kylä manner-Kreikan länsirannikolla. Kylässä toteutui hyvin monen turistin paradoksaalinen unelma - päästäpä kohteeseen, jossa ei ole paljon turisteja.




Mitikaksen turistit olivat lähinnä kreikkalaisia, viikon aikana törmäsimme vain kahteen muuhun suomalaispariskuntaan, enkä muitakaan matkaajia ainakaan kielen puolesta bongannut. Kreikan heikot talousnäkymät näkyivät selvästi iltaisin tavernoissa, sillä ne olivat lähes tyhjiä. Todella surullista.



Mutta sitten niihin kustannuksiin. Löysin netistä Aurinkomatkoilta äkkilähtölennot Prevezaan ja booking.comista Adonis -nimisen huoneistohotellin. Hintaan kuului yksiö, jossa oli jääkaappi ja pieni keittiötila. Lisäksi hintaan kuului aamiainen.

        Lennot:  520 €
     Majoitus: 378 €  
     (Autoparkki: 33 €)

Varausvaiheessa totesin Karille, että selvästi kalliimmat lennot kuin parina aiempana kesänä, mutta minkäs teet. Auton jätimme parkkiin tällä kertaa vähän kauemmaksi kentästä eli Lentopysäköintiin, mutta taidamme seuraavalla kerralla taas ajaa tuttuun Lentoparkkiin, joka on selvästi lähempänä lentokenttää.




Mitikaksessa ei ollut mitään ostosmahdollisuuksia kahden pienen ruokakaupan lisäksi ja päätimme, että emme vuokraa autoa, vaan viikon ajan lataamme akkuja ja nautimme rantaelämästä. Rannalla oli onneksi aurinkotuolit ja -varjot valmiina ja niissä sai rauhassa makoilla päivän, kunhan tilasi viereisestä kahvilasta jotain. Vakitilauksemme oli frappé maidolla ja sokerilla Karille, Fanta Limon minulle ja yhteinen vesipullo.

     Ranta: 27 € 





Ruokakauppoihin ja paikallisille hedelmäkauppiaille saimme sentään rahoja menemään. Ostimme viikon aikana paljon hedelmiä: persikoita, luumuja ja ihanan kypsiä meloneita. Ruokakauppakuluissa on mukana myös tuliaiset kotiin eli oliiviöljyä, hunajaa ja ouzoa.

     Kauppa:   104,13 €
   Hedelmät: 4,70 €




Tavernoja Mitikaksessa oli vähän, neljästä viiteen. Tosin parin kohdalla emme onnistuneet selvittämään, että ovatko ne oikeasti auki ja toiminnassa. Ruokalistat olivat pöydillä, samoin pöytäliinat sun muut, mutta ikinä emme henkilökuntaa nähneet.





Ruokakuluja laski helle. Minulle maistuu huonosti ruoka kuumalla ilmalla ja teimmekin usein tavernassa niin, että otimme yhteisen salaatin ja sen jälkeen Kari tilasi oman ruoka-annoksen, josta maistelin vähän. Jälkiruokia ei tarvinnut täälläkään erikseen tilata, vaan laskun yhteydessä tuotiin hedelmiä tai kreikkalaista jugurttia. Herkullista ja helppoa!

     Lounaat:      98,50 €
    Päivälliset: 160,50€




Näiden kulujen lisäksi maksoimme taksimatkoista 25 euroa suuntaansa eli yhteensä 50 euroa. Matkalla hotellille taksin kuljettaja ei laittanut mittariaan päälle ja epäilimmekin hieman ylihintaa, mutta taksa tuntui olevan vakio. Paluumatkalla kentälle mittari oli päällä ja vaikka se näytti 19,40€ , kuljettaja rahasti meiltä 25 euroa. Emme lähteneet siinä kohtaa marmattamaan asiasta, hieman kyllä harmitti.



Juomarahoja jätimme rannalla ja tavernoissa noin 10% laskun summasta, mutta niiden määrää en laskenut kuluihimme.

Viikon rantalomalla meillä kului siis kohteessa 444,83 euroa ja kun tähän laskee matkan kustannukset mukaan, niin rahaa kului 1 375,83 € eli noin 687,90 € henkilöä kohden.



Joku voi toki sanoa, että olipa tylsä viikko, mutta tähän kohtaan ennen töiden alkua oli aivan ihanaa ainoastaan rentoutua ja levätä.

Muistathan, että blogillani on sivu myös Facebookissa ja voit seurata Omatoimisen pakettimatkailijan menoa myös Instagramissa ja Twitterissä.