Flamencoa Torreviejan yössä

Otimme varaslähdön Andalusian tunnelmiin ja kävimme Meson Villasalada -nimisessä ravintolassa flamenco-illassa. Flamencohan ei ole pelkkää tanssia, kuten tähän saakka luulin, vaan yhdistelmä laulua, kitaran soittoa, tanssia, laulua, käsien taputusta ja sormien napsauttelua.

UNESCO on julistanut flamencon osaksi maailman kulttuuriperintöä ja flamenco-tyylejä on useita erilaisia, muun muassa alegría ja fandango sekä rumba.

Me olimme katsomassa esitystä, jossa musiikki tuli nauhalta, ja aluksi ajattelinkin, että miten aitoa tämä nyt sitten on. Olin etukäteen odottanut kitaristeja paikalle, mutta sen sijaan tulikin nuori mies, joka kytki tietokoneensa kaiuttimiin ja ensimmäisten rytmien myötä lavalle saapui kolme tanssijaa, kaksi naista ja yksi mies.

Pian kävi selväksi, että flamenco ei ole kaunista tanssia. Sen verran vääntyneitä kasvoja ja tiukkoja tuijotuksia oli lavalla. Mutta tunnelma. Ravintolasalissa kaikki seurasivat tanssijoita. Välillä tanssijoita oli vain yksi, välillä naiset tanssivat kahdestaan.

Pelkillä ranteillaan - niitä kääntelemällä siis-  tanssijat loivat henkeäsalpaavan ilmapiirin. Välillä ainoa ääni oli flamenco-kenkien korot tai päkiät. Onneksi olimme jo syöneet, en olisi pystynyt keskittymään ruokaani.

Tanssin loputtua jäi vain hiljaisuus, kunnes äänekkäät taputukset rikkoivat sen. Me päätimme, että menemme vielä uudelleenkin samaan paikkaan täällä olomme aikana. Ja minä päätin tutkia, kuinka lähellä kotia pääsisin Suomessa flamenco-kurssille. Sen verran kiehtovaa tuo tanssi oli.

Kuvien valaistus on hieman heikko ja kaikki kuvat on otettu ensimmäisen session aikana. 

Sen jälkeen unohdin kameran ja keskityin seuraamaan tanssia 

ja joissain kohdin uskallauduin taputtamaan tahtiakin tanssijoiden mukana.