sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Matkailun iloja: uudet ystävät

Kotiuduimme viime yönä kahden aikoihin ja jäätävän alkushokin jälkeen alamme vähitellen taas tottua Suomen talveen. Ajattelimme alun perin, että olisimme hieman aikaisemmin kotona, mutta ilmeisesti Ranskassa oli jokin lakko, joka vaikutti oikeastaan kaikkiin Euroopan lentoihin siten, että ainakin illalla ne olivat yli tunnin myöhässä. Lähdimme siis noin kaksi tuntia myöhässä ja laskeuduimme reilut puoli tuntia aikataulusta jäljessä.


Lentokone Lanzarotelta Helsinkiin oli tupaten täynnä ja osa matkustajista hieman - aiheestakin - ihmetteli sitä, kun samassa matkaseurueessa matkustaneet eivät olleet samoilla riveillä. Toki ymmärrän, että kun kone on täynnä, on vaikeampi sijoitella matkustajia yhteen.

Ihan täysin en ymmärrä rakkauslukkojen funktiota, mutta tulipa kuvattua.

Me istuimme kuitenkin vierekkäin ja herra L:n vieressä istui äiti ja tämän takana kyseisen äidin arviolta kahdeksanvuotias tytär. Tyttären, Aleksandran, vieressä istui arvioni mukaan noin kuusivuotias Liina ja näistä ennestään ventovieraista lapsista tuli lennon aikana kavereita. Tyttöjen iloista juttelua kuunnellessa omakin lento sujui hymy huulilla.

Kuusituntisen lennon aikana tytöt värittivät yhdessä toisen värityskirjaa, pelasivat Muumi-pelikorteilla ja laulelivat Antti Tuiskun hittejä. Mahtavaa! Lennon loppupuolella tytöt ilmoittivat vanhemmilleen, että he sopivat, että näkevät vielä uudelleen ja mikäs siinä. Vanhemmat vaihtoivat puhelinnumeroita ja sopivat alustavasti, että kesällä voitaisiin mennä vierailulle.

Parvekkeellamme joka aamu kanssamme viihtyneet kyyhkyt

Itse totesin mielessäni olevani auttamatta liian vanhanaikainen kalkkis, kun mietin, että tyttöjen pitäisi vaihtaa osoitteita ja kirjoitella toisilleen. Mietin tätä siis siihen saakka, kunnes vanhempi Aleksandra -tyttönen tiedusteli, onko Liina mahdollisesti WhatsAppissa. Hah. Osoite! Mihin sitä nykyään tarvitaan...

Kunpa itsellekin uusien tuttavuuksien luominen olisi edelleen yhtä helppoa. Täytyy kuitenkin todeta, että tuntuu siltä, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa se on. Toki meillä on tuttavia ja ystäviä ulkomaillakin, mutta harvojen kanssa olemme lomamatkojen aikana tutustuneet. Ehkäpä tänä vuonna sitten... Tarkoitus olisi ainakin tavata muutamia ystäviä niin Suomessa kuin muuallakin.



4 kommenttia:

  1. Meilläkin Martta solminut useita kivoja ystävyyksiä matkoilla:) Hienoa seurata, miten lapset hoitavat asiat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan mahtavaa! Lapsista voisi tosiaan tässä(kin) asiassa ottaa mallia. Kiva, kun luet blogiani, Heli!

      Poista
  2. Totta, että tutustuminen on aikuisena vaikeampaa mutta tällä reissulla tehtiin poikkeus. Tavattiin panamacityn bussiasemalla kanadalainen pariskunta. Mentiin samalla yöbussilla samaan kohteeseen ja vielä siitä eteenpäin samalla veneellä samalle saarelle. Sielä syötiin yhdessä aamiainen ja siitä se tutustuminen lähti :) Hauskaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava kuulla, Ansku! Ja itsestähän se on paljon kiinni, täytyisi muistaa suhtautua avoimesti kaikkeen uuteen.

      Poista

Jätä kommenttisi tai terveiset...