Lapsuuden kesät eivät enää palaa...

Löysin vanhan valokuvakansioni hieman sattumalta, jostain syystä se oli eksynyt työhuoneemme kirjahyllyyn työkansioiden joukkoon. Osa kuvista oli himmentynyt vuosien aikana, mutta silti kuvat toivat mieleeni paljon muistoja lapsuudestani. Päätin siis kirjoittaa tämänkertaisen tekstini osittain lapsuuden matkoistani ja lopuksi hieman vakavampaa, mutta todella tärkeää asiaa.

Kun olin lapsi, vietimme monet kesät telttaillen ympäri Suomea. En löytänyt mistään enää kuvaa teltasta, joka matkasi mukanamme, mutta muistan sen hienot marjakuviot. Pienenä lapsena onnistuin keksimään niistä tarinoita iltaisin makuupussissa. Mustikoiden sijaan näin hienoja prinsessoja, jotka olivat menossa juhliin. Siihen ja metsän huminaan oli helppo nukahtaa.

Äitini ja minä Perniön leirintäalueella vuonna 1978

Noilta matkoilta on paljon mukavia muistoja. Isäni oli Wärtsilän telakalla töissä ja yhtiöllä oli leirintäalue Itä-Suomessa. Perheessämme kulkee kertomus tuosta ajasta. Kävin yleensä isän kanssa saunomassa ja vaadin koko ajan lisää vettä kiukaalle niin, että isot, raavaat miehet joutuivat lähtemään alalauteille. Minä istuin ylälauteilla ja nautin löylyistä. (Enää en ole ihan noin innokas löylyissä istuja.)

Muutamaa vuotta myöhemmin Joutsan leirintäalueelta muistan lämpimät järvivedet ja ilakoinnin siskojen kanssa. Emme olisi millään tulleet uimasta pois ja illalla taisi tullakin sitten hieman vilu teltassa. Vanhin siskoni taisi illalla livahtaa omille teilleen katsomaan jalkapallon MM-kisoja, näin ainakin äitini muistelee.

Jossain vaiheessa telttamme päivittyi telttaperävaunuun eli teltta ei ollutkaan maassa, vaan perävaunun päällä. Hyvin sinnekin mahtui isä, äiti, kaksi isosiskoani ja minä pienimpänä. Usein mukana oli myös koiramme.

Minä istun telttaperävaunumme päällä ja vieressä on siskoni ja Tumppi-koira.
Kuva on Varkaudesta vuodelta 1979.

Lapsuuden kesät olivat aina lämpimiä ja telttamatkat hauskoja. Aika kultaa muistoja, sillä silloin ei teltan maa-alusta ollut kova tai kylmä eivätkä kesäkuun yöt viileitä. Toisin on nykyään. Minua ei todellakaan saisi enää telttamajoitukseen edes retkisänkyjen kanssa.

Lapsena kaikki matkat tuntuivat seikkailulta ja matkoissa hauskinta oli ehdottomasti eväiden syönti. Äitini kertookin, että yleensä minä aloitin syömään eväitä, kun lähdimme kotimme parkkipaikalta. Nykyään eväät täytyy tehdä itse, mutta edelleenkin niiden syöminen on iso osa matkaa.

Tammikuussa osallistuin bloggaajakierrokselle Caravan-messuilla ja siellä oli jos jonkinlaista pyörien päällä liikkuvaa matkakotia. Opin, että asuntovaunujen ja -autojen lisäksi on myös retkeilyautoja, jotka tehdään pakettiauton runkoon ja ovat siksi kooltaan yleensä hieman pienempiä ja kaupunkiajossa ketterämpiä. Mikäli haluat tutustua tarkemmin retkeilyautoihin, kannattaa lukea esimerkiksi tämä Autoräätäleiden esittely.

Matkailuautoja on monenlaisia ja monen kokoisia, tässä eräs esimerkki.

Lapsuudessa matkat olivat huolettomia ja turvallisia, mutta valitettavasti maailma on muuttunut niistä ajoista. Edelleenkin toki telttailu kotimaassa on varmasti riskitöntä, mutta ulkomaille lähtiessä kannattaa muistaa muutama asia.

Kuva: www.matkustusturvallisuus.fi

Harva lähtee matkalle ilman matkustusasiakirjoja tai matkavakuutusta, mutta myönnän itsekin, että en ole koskaan matkalle lähtiessäni tehnyt matkustusilmoitusta. Enkä muuten ole ainoa. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 suomalaiset tekivät noin 2,5 miljoonaa ulkomaanmatkaa, jotka sisälsivät yöpymisen kohdemaassa.

Samana vuonna Ulkoministeriöön tehtiin vain reilut 50 000 matkustusilmoitusta. Aika hurja ero noissa luvuissa, vai mitä? Matkustusilmoitus auttaa hätä- ja kriisitilanteissa ja sen avulla Ulkoministeriö saa matkaajan kiinni, mikäli alueen turvallisuustilanne muuttuu ja toisaalta matkaajan omaiset voivat tehdä ilmoituksen henkilöstä, jota eivät ole saaneet kiinni kriisin puhjetessa.

Keskustelin Matkamessuilla Ulkoministeriön osastolla tästä asiasta ja siellä kerrottiin, että etenkin sähköpostiosoite on todella tärkeä tietää. Useinhan matkapuhelinverkot ylikuormittuvat nopeasti kriisin puhjetessa ja ainoa tapa saada matkailijaan yhteys on sähköpostin välityksellä.

Jos siis olet lähdössä ulkomaille, tee matkustusilmoitus. Minä teen sen heti, kun olen julkaissut tämän tekstin.Ilmoituksen voi tehdä rekisteröityneenä tai ilman, mutta jos rekisteröidyt, pystyt netissä muuttamaan matkasi tietoja, esimerkiksi muuttuneen majoituksen tai lähtöpäivän. Kätevää ja nopeaa.

Kaupunkikuvat ovat Kroatiasta, Splitin vanhankaupungin puolelta. Mitään kriisejä emme matkallamme kokeneet, mutta sielläkin olimme ilman matkustusilmoitusta.

Teetkö aina matkustusilmoituksen, kun lähdet ulkomaille?

Mitä muistoja sinulla on lapsuuden matkoista?