Minne menisit, jos voisit matkustaa minne tahansa?

Hmmm....Jos siis voisin matkustaa ihan minne vaan. Vastaus olisi helppo: ajassa taakse päin. Tosin tarkka ajankohta olisikin sitten taas hankalampi valita. Mennäkö keskiajalle katsomaan elämää Euroopassa vai vielä kauemmas, Rooman valtakunnan kukoistuksen aikoihin vai jonnekin muualle... Toki haaveissani olisin mieluummin ranskalainen linnanrouva tai roomalainen patriisi kuin maaorja tai plebeiji, mutta se nyt lienee itsestään selvää. Mieluummin rikas kuin köyhä, ainakin tuohon aikaan.

Orihuelan sivukujilla pääsi ihan toiseen aikaan.

Olen siis hulluna historiaan. Jo pienenä tyttönä lempipaikkojani Turussa olivat Turun linna ja Käsityöläismuseo. Jälkimmäiseen oli pyörämatka meiltä kotoa ja usein poljin sinne, kävelin vanhoilla Turun kaduilla ja kuvittelin itseni aivan toiseen aikaan. Myöhemmin, kun Aboa Vetus -museo avattiin ja sinne pääsi OAJ:n jäsenkortilla ilmaiseksi sisään, kävin siellä parin kuukauden välein ihmettelemässä vanhaa Turkua.

Täällä Espanjassa on helppo löytää historiallisia kohteita. Ihan ensimmäisenä viikonloppuna kävimme pikareissulla Cartagenassa, jonne Torreviejasta on noin tunnin matka. Cartagenan kaupungissa on ollut asutusta jo yli 2 000 vuoden ajan ja se on nimetty alun perin muinaisen Karthagon kaupungin mukaan, tosin nimi on muuttunut vuosisatojen aikana valloittajista riippuen.

Cartagenan keskustassa on muinainen roomalainen amfiteatteri, joka on rakennettu vuosien 5-1 eaa (ennen ajanlaskun alkua) aikana. Teatteri on omistettu jouluevankeliumista tutun keisari Augustuksen lapsenlapsille Gaiukselle ja Luciukselle. Katsojia teatteriin mahtui kaikkiaan 7 000 ja itse olin hetken aikaa silmät kiinni ja kuvittelin hurraavani gladiaattoreille, jotka ovat käymässä taisteluun. Pane et circenses - leipää ja kansanhuveja. Nykyäänhän sama ilmiö toistuu vaikkapa jääkiekkokaukaloissa, hieman verettömämpänä tosin.

Aika normi museoreissu

Cartagenassa on myös Espanjan sisällissodan museo. Cartagena oli yksi eniten pommitetuista kaupungeista kolmivuotisen sodan aikana ja kaupunkiin rakennettiin lukuisa määrä pommisuojia. Nykyään isoimmassa niistä sijaitsee museo, jossa pääsee hetkeksi 1930-luvun kauhuihin, kun kansa taisteli itseään vastaan. Museossa oli vanhoja propaganda -julisteita, valokuvia sodan aiheuttamista tuhoista ja ehkä koskettavimpina museoesineinä lasten piirustuksia sodan ajalta. 

Museo sijaitsee Gisbert -kadulla ja hyvä tuntomerkki on korkea hissitorni, jonka kautta museoon mennään. Museo on auki maaliskuusta-kesäkuulle tiistaista sunnuntaihin ja kesäkaudella joka päivä. Sisäänpääsymaksu on 3,50 € ja museo on sen verran pieni, että sen läpi kulkee aika nopsaan, siitä tuo väliotsikkokin. Kyllähän me välillä eksymme museoihinkin, mutta kovin kauaa emme siellä aikaa vietä, Kari kun ei ihan niin paljon historiasta pidä.

Historia de viajes -blogin Katja kävi Cartagenan kaupungissa muutama vuosi sitten ja häneltä löytyy muutama lisävinkki kaupungissa kiertelyyn, kannattaa käydä lukemassa!

Kiinnostuin Espanjan sisällissodasta museokäynnin jälkeen ja sattumalta löysin aihetta käsittelevän romaanin. Vuonna 2014 Yle Teema näytti hienon 26-osaisen kreikkalaisen sarjan "Saari". Luin samaisen kirjan Kreetan -lomallamme samana vuonna ja Victoria Hislopin romaani vei vuosikymmenten taakse Spinalongan saarelle.

Saman kirjoittajan "Paluu" sijoittuu Granadaan, osittain nykyaikaan ja osittain sisällissodan pyörteisiin ja vei minut mennessään etenkin, kun olemme muutaman viikon kuluttua suuntaamassa kohti Granadaa. Suosittelen ehdottomasti lukemaan molemmat kirjat.

Ihan aina ei onnistu...

Toinen pikareissumme suuntautui Orihuelan kaupunkiin. Tälläkin kaupungilla riittää historiaa, sillä kaupunki on roomalaisten perustama ja on ollut mm. visigoottien Aurariolan provinssin pääkaupunkina. Lähdimme keskipäivän bussilla liikkeelle ja kun pääsimme perille, menimme ensin lounaalle. 

Sen jälkeen tarkoitus oli käydä muutamassa kirkossa, sisällissodan aikaisessa suojassa ja ehkä museossakin, mutta... Siesta. Ihan niin pitkään emme ole vielä täällä olleet, että olisimme moisen muistaneet ja tajunneet ottaa huomioon. Koko kaupunki tuntui olevan kiinni kahdesta neljään (tai viiteen) ja ikävä kyllä se ei jättänyt aikaa käynneille. 

Täällä piti käydä ensin...

...ja sitten täällä. Orihuelan tuomiokirkossa siis.

Ehkä sitten seuraavalla kerralla laitamme sovinnolla kellon soimaan ja lähdemme aamubussilla liikkeelle. Jos vaikka pääsisi nähtävyyksiin sisällekin.

Emmepä päässeet tähänkään kirkkoon, mutta tulipa otettua ihan nätti kuva.

Minne sinä menisit, jos pääsisit matkustamaan ajassa?

Muutoksia elämisessä ja sopeutumista niihin, ekat kaksi viikkoa Espanjassa takana

Kun muutimme Turusta pois viitisen vuotta sitten, hankimme samalla toisen auton, jolla minä huristelen töihin arkisin. Työmatkaa tulee päivittäin aika tarkkaan 100 kilometriä ja yleensä käyn viikolla kaupassa töiden jälkeen. En osaisi enää ajatellakaan, että kulkisin työmatkat jollain muulla kulkuneuvolla.

Parvekenäkymä merelle

Täällä Espanjassa ei toki tarvitse työmatkoja miettiä, mutta yllättävän paljon pitää miettiä aikatauluja ja kauppareissuja, kun elää väliaikaisesti ilman autoa. Täällä lähin ruokakauppa on vajaan kilometrin päässä, mikä ei tietenkään ole mitenkään hankala matka kävellä, mutta aikaa siihenkin menee. Viime viikonloppuna minun piti tehdä iltapalaksi tonnikalasalaattia, mutta salaatti olikin pilalla. Siinä vaiheessa piti miettiä, että mitäs nyt sitten tehdään. Päädyimme lähtemään syömään yhteen monista lähiravintoloistamme, mutta se vajaa kilometri niihinkin on. 

Isommat marketit, Carrefour ja Lidl, ovat noin kahden kilometrin päässä, niihin kävelee noin puolessa tunnissa. Onneksi saimme asuntoomme lainaksi ostoskärryn, jonka avulla isommat ostokset saa hieman kevyemmin kuljetettua. Itse asiassa en kaipaakaan autoa noihin välimatkoihin (hyvä vaan, että saan vähän liikuntaa), mutta isot ostosmäärät olisi toki helpompi kuljettaa autolla. Bussiakaan kun tuolla välillä ei kulje.

Bussit onneksi kulkevat keskustan suuntaan läheltä ja säännöllisesti. Retket lähiympäristöön pitää vain suunnitella siten, että varaa riittävästi aikaa. Eilen esimerkiksi kävimme Orihuelan kaupungissa. Lähdimme kotoa klo 10.40 bussilla ja vaihdoimme keskustassa klo 12 lähtevään Orihuelan bussiin. Perillä olimme yhden paikkeilla. Ei ongelmia, kunhan muistaa varautua odotteluun.

Parvekenäkymä asutuksen suuntaan

Mutta hei, aikaahan meillä täällä on. Mitä siitä, jos kauppareissuun menee pari tuntia tai bussia joutuu odottamaan ylimääräiset 20 minuuttia. Faktahan on, että me elämme melkoisen vapaata elämää tällä hetkellä ja ainoat aikataulut tulevat ihan omasta päästämme.

Vasemmalla puolella talo, jossa me asumme. Kuva: www.zariko.com

Toinen suuri muutos on ollut vuosien jälkeen totutella elämään kerrostalossa. Meistä kumpikaan ei ole asunut kerrostalossa 12 vuoteen, joten jännitin etukäteen muun muassa mahdollista meteliä. Ei olisi kyllä tarvinnut: en ole vielä kertaakaan näiden kahden viikon aikana kuullut naapurista mitään ääniä. Rappukäytävästä kuuluu tietenkin välillä jotain (tänä aamuna linnunlaulua), mutta se nyt kuuluu normaaliin elämiseen.

Tilaa täällä on aika lailla vähemmän kuin siinä ihan oikeassa kodissamme, asumme täällä 53-neliöisessä kolmiossa, mutta siinä on ihan riittävästi meille kahdelle. Keittiössä on kaikki tarpeellinen ja vaikka yhdistetty eteis-ruokailutila-olohuoneemme on melko pieni kooltaan, iso parveke ja kattoterassi tuovat lisää tilaa. Kaksi makuuhuonettakin on, joten saatamme saada tänne vieraitakin joksikin aikaa.

Espanjan-kotimme oleskelutilat, kuva: www.zariko.com

Mikä siis oli tämän kirjoitukseni tarkoitus? Sitä voi toki ihmetellä aika monenkin tekstini kohdalla (heh), mutta lähinnä itse ajattelen nyt niin, että helposti tulee sanottua tai ainakin ajateltua, että "ei me kyllä voida ajatellakaan lähteä minnekään pidemmäksi aikaa, kun eläminen on niin hankalaa, kun ei ole autoa ja joutuu kulkemaan linja-autolla ja sitä sun tätä." 

Asiat on just niin hankalia kuin mitä niistä itselleen tekee. Se on hyvä muistaa. Ja nyt muuten lähden talsimaan Lidliin, pitää ostaa lisää kuohuviiniä.

Viininpunainen iltapäivä, A wine-coloured afternoon | Yalumba Wines, Barossa Valley

Kuten muutkin päivät, niin myös päivämme Barossassa siirtyi iltapäivään ja lähdimme kohti viimeistä etappiamme, Yalumban viinitilaa. Yalumba on Australian vanhin perheomisteinen viinitila, jossa viisi sukupolvea Smithin ja Hill-Smithin sukua ovat tuottaneet viinejä etelä-Australian viinialueilla.

As all days, so did our day at Barossa turn into afternoon and we headed towards our last stop of the day, Yalumba Winery. Yalumba is Australia's oldest family owned winery where five generations of Smiths and Hill-Smiths have produced wines in the South Australia's wine regions.

Vierailumme aluksi pääsimme tutustumaan tynnyrintekijöiden tiloihin. Ainoastaan neljä viinitilaa maailmassa tekee itse omat tynnyrinsä ja Yalumba on niistä ainut eteläisellä pallonpuoliskolla. Olimme liikkeellä sen verran myöhään, että käsityöläiset olivat jo lopettaneet työnsä, mutta oli todella mielenkiintoista tutustua myös tähän osaan viinitilan elämää. Harmittaa todella, että unohdin ostaa kotiin juustolaudan, joita tynnyrintekijät tekevät lisätyönään.

At the start of our visit, we saw the cooperage area. Only four wineries in the world make their own barrels and Yalumba is the only winery in the southern hemisphere to have its own cooperage. We were there a bit late in the afternoon and the coopers had already gone home but it was very interesting to learn about this important part of wine making as well. I'm just a bit annoyed that I forgot to buy a cheese board made by the coopers, it would have been a perfect souvenir. 

Tynnyrien sisäpuoli paahdetaan ennen käyttöä.
The inside of the barrels is toasted before use.

Mukava matkamuisto, eikö vain?
A nice souvenir or what?

Tynnyreiden jälkeen lähdimme viinikellarien viileyteen. Olen kuvitellut, että ainoastaan punaviinit kestävät pitkää varastoimista, mutta Yalumban kellarissa oli myös todella vanhoja riesling-pulloja, vanhimmat 1910-luvulta. Yalumban kellareissa on jokaisesta sadosta pulloja ja niiden laatua tarkkaillaan säännöllisesti.

After the cooperage, we cooled ourselves in the wine cellar. I've always imagined that only red wines endure long storing but there were some really old bottles of riesling in Yalumba cellars, the oldest were from the early 20th century. There are bottles of each harvest in the cellars and the quality is constantly monitored.

Perhetilan merkitys näkyy erityisen hyvin Yalumban Signature -viinissä. Joka vuosi valitaan henkilö, joka on merkittävällä tavalla vaikuttanut Yalumban tilalla. Hän saa kunnian kirjoittaa nimensä sen vuoden tynnyriin ja viinipulloihin. Oppaamme Joanna Jeffries kertoi, että kyseessä on suuri kunnianosoitus ja uuden Signature -sarjan henkilön paljastus on koskettava hetki viinitilalla.

The significance of a family owned winery can especially be seen in Yalumba Signature series. Each year they choose a person who has made a significant contribution to the life at Yalumba. He or she gets to write their name in the barrel for that year's harvest. Our guide Joanna Jeffries told us that it is a huge honour for the chosen and the revealing of the chosen one is a touching moment at the winery.

Kellarista siirryimme maistelutilan puolelle ja seuraamme liittyi viinintekijä Natalie Cleghorn. Hän kertoi meille Yalumban Y-sarjasta, joka on tehty erityisesti ruoan kanssa yhdisteltäväksi, esimerkiksi vuoden 2014 viognier sopii täydellisesti Eggs Benedict -annoksen kanssa. Emme päässeet maistelun yhteydessä testaamaan tätä väitettä, mutta ehkäpä sitten taas kesällä... Y-sarjan viinien on tarkoitus olla uskollisia rypäleelle eli shiraz on juuri niin tyypillinen kuin voi olla. Shirazin ominaisuuksista voi käydä lukemassa vaikkapa tästä Winederlustingin artikkelista.

After the cellar, we went to the tasting room and there we met winemaker Natalie Cleghorn. She told us about the Yalumba Y Series which is all about combining food with wine, for example 2014 Viognier goes perfectly with Eggs Benedict. We didn't have a chance to test this in the tasting room but maybe later in the summer... Y Series is designed to be true to the grape so shiraz is just as typical as it can be. You can read about shiraz characteristics in this Winerderlusting article.

Tässä vaiheessa iltapäivää Steve odotteli meitä jo takaisin autolleen, joten jouduimme maistelemaan viinejä ehkä hieman tiheämmässä tahdissa kuin olisimme toivoneet. Maistelun jälkeen kävimme viinitilan kaupan kautta ja kotiin lähti kaksi pulloa odottamaan niiden arvoista hetkeä, ehkäpä avaamme toisen 15-vuotishääpäivänämme (reilun neljän vuoden kuluttua...)

At this point of the afternoon, Steve was already anxiously waiting us in his car so we had to taste our wines at a bit hastier pace. After the tasting, we took a quick detour to the winery shop and bought two bottles to take back home to wait for a moment worthy of such fine wines. We probably will open one in our 15th wedding anniversary (in about four year's time).

Hienoja hetkiä siis jälleen ja oli mahtava tutustua Yalumban viinitilaan ja viineihin. Kaikki viinitilavierailumme olivat hyvin erilaisia, mutta yhteistä niille oli vieraanvaraisuus, jolla meidät otettiin vastaan ja tietenkin rakkaus australialaisia viinejä kohtaan.

We had some fine moments - once again - and it was magnificent to get to know Yalumba winery and wines. All our winery visits were very different but the combining aspect was the hospitality toward us and - of course - the love for Australian wines.

*Tämän vierailun meille tarjosi Yalumba Wines. This visit was sponsored by Yalumba Wines.

Ihan täydellinen päivä, Just a Perfect Day | Jacob's Creek Wines, Barossa Valley

Viinitilaretkemme jatkui edelleen hyvissä käsissä eli Steve toimi kuskina ja me ihailimme maisemia takapenkillä. Toinen kohteemme Barossassa on yksi alueen suurimmista viinintuottajista, Jacob's Creek. Vuonna 1847 perustettu yhtiö tunnetaan myös nimellä Orlando Wines. Nimi Jacob's Creek tulee pienestä purosta, jonka laidoille saksalainen Johann Gramp istutti ensimmäiset viiniköynnöksensä.

Our winery tour continued in good hands; Steve was still driving and we admired the scenery in the back seat. Our second winery in Barossa is one of the largest wine-makers of the region, Jacob's Creek, a.k.a. Orlando Wines, founded in 1847. German-born Johann Gramp planted his first grape vines along the banks of a small creek named Jacob's Creek, hence the name.

Meillä oli sovittuna treffit keskipäivälle kansainvälisen pr-johtajan Ruth Harrisin kanssa. Me olimme hieman myöhässä (kuten koko päivän, syy oli meidän, ei Steven) ja kun pääsimme perille, meidät otettiin vastaan todella lämpimästi. Ruth kertoi yleensä tekevänsä töitä työpöytänsä takana, joten hänellekin oli mukava päästä toimistosta pois.

We had a set up meeting at noon with Ruth Harris, Global Public Relations Manager. We were a bit late (as we were the entire day, it was totally our fault, not Steve's) and when we arrived, Ruth made us feel very welcome. She told us that normally she works behind her desk and it was a nice opportunity to get out from the office.

Jacob's Creekin vierailijakeskus on iso lasirakennus, joka kuitenkin maastoutuu hyvin ympäröivään luontoon. Keskuksen edestä olisi saanut lainata polkupyöriä viinitilalla kiertelyyn, mutta meillä ei tällä kertaa ollut siihen aikaa. Jälleen siis yksi syy palata takaisin... Keskuksessa vierailee vuosittain noin 170 000 kävijää. Kun me olimme siellä, ei ruuhkaa juurikaan ollut johtuen varmaankin siitä, että me olimme liikkeellä arkipäivänä.

Jacob's Creek Visitor Centre is a big glass building that fits perfectly into its surroundings. There were bikes to borrow so you could go around the winery but we didn't have time for that. One more reason to go back some day... About 170,000 people visit the Centre every year. When we were there, there was only a few people but it's probably because we were there on a weekday.

Kävimme ulkona ihailemassa maisemia ja katsomassa viiniköynnösten eroja. En ole suoranainen viherpeukalo ja minulle ainakin tuli uutena tietona se, että eri lajikkeiden köynnökset eroavat paljonkin toisistaan, esimerkiksi lehtien ja rypäleterttujen muoto vaihtelee. Tähän aikaan vuodesta jäljellä oli enää kuivuneita rypäleitä, mutta niistäkin pystyi eron näkemään.

We also went out to admire the scenery and see the differencies in grape vines. I don't exactly have a green thumb and it was all new to me that different grape vines vary a lot, for example the shape of the leaves and the grape punch varies. This time of year, there were only some dry grapes left but it was still easy to see the differencies.

Sitten päästiin asiaan eli maistelemaan viinejä. Monet Jacob's Creekin viineistä olivat meille tuttuja entuudestaan, mutta mukavia uutuuksiakin maistelimme. Aasian -markkinoiden kasvun myötä viinintuottajat ovat alkaneet suunnitella aasialaisille ruoille sopivia viinejä. Maistelimme kahta näistä: Jacob's Creek Lamoon on thai-keittiön herkuille luotu punaviini, jossa rypäleinä on shiraz ja grenache ja Jacob's Creek  Wah puolestaan sushille suunniteltu valkoviini. Suosittelen tutustumaan molempiin, me kokeilemme näitä varmasti kesän aikana kotona.

After that things started happening and we got to taste some wines. Many wines from Jacob's Creek were familiar to us already but we also got to taste some new products. As the Asian market is growing rapidly, many winemakers have started to design wines to go with Asian cuisine. We tasted two such wines: Jacob's Creek Lamoon, a red wine (blend of shiraz and grenache) made especially for Thai cuisine and Jacob's Creek Wah, a white wine for sushi. I highly recommend to explore them both, I know we certainly will during the summer.

Pääsimme myös maistelemaan (ehkäpä ensimmäisinä suomalaisina) Suomeen tulevaa uutuutta Jacob's Creek Double Barrelia. Kyseessä on punaviini shiraz-rypäleistä (lempparini!) ja normaalikypsymisen jälkeen viini siirretään sisältä hiiltyneisiin viskitynnyreihin. Tästä tulee rutkasti lisää makua viinille, joten nuorikin viini maistuu helpostikin parisen vuotta vanhemmalta.

We also got to taste (probably as first Finns) a new product coming to Finland: Jacob's Creek Double Barrel. It's a red wine made with shiraz grapes (my fave!) and after a normal ripening, it is transferred to charred whisky barrels. This adds a lot of flavour so even a young wine tastes easily a few years older than it should.

Maistelun jälkeen pääsimme vielä lounaalle Ruthin kanssa. Barossan alueen asuttivat aikoinaan saksalaiset ja heidän perintönsä näkyy vielä alueen ruokakulttuurissa. Me maistelimme alkupaloina paikallisia leikkeleitä ja sen jälkeen nautimme lampaankaretta. Alkuruoan kanssa joimme kuohuviiniä ja pääruoan kanssa omaa ikisuosikkiani, Jacob's Creek Centenary Hillia. Tätä viiniä sai aikoinaan Viking Linelta, mutta ei enää. Onneksi saimme pullon mukaamme kotiin vietäväksi.

After the tasting, we had lunch with Ruth. Barossa Valley was first colonised by Germans and their heritage lingers on in the food culture of the region. We had some amazing cold cuts as our appetizer paired with sparkling wine and for our main course, we had some lamb with my all-time favourite, Jacob's Creek Centenary Hill Shiraz. We used to get this wine onboard Viking Line, but not any more. Luckily we received a bottle to take home with us.

Otsikon mukaisesti meillä oli aika lailla täydellinen päivä. Palaan varmasti tähän täydelliseen hetkeen syksyn synkkinä hetkinä, kun mikään ei tunnu sujuvan. (Ja päivämme muuten jatkui tästä vielä...)

As the title suggests, we truly had a perfect day. I'll most likely go back to this perfect moment during the gloomy days of autumn when nothing seems to go my way. (And our day continued from this...)

*Tämän vierailun meille tarjosi Jacob's Creek Wines. This visit was sponsored by Jacob's Creek Wines.

Viinin viemää, Gone With the Wine | Hewitson Wines, Barossa Valley

Kun kuulen sanan Barossa, alan automaattisesti ajatella hyvää punaviiniä. Etenkin shiraz -rypäleistä tehty tummanpunainen viini saa minut hyrisemään tyytyväisenä. Suomessa onneksi australialaisviinejä on hyvin tarjolla ja saattaapa olla, että lähi-Alkomme ihana Hannele-myyjä jopa muistaa meidän mieltymyksemme. Ainakin viimeksi kertoi ajatelleensa meitä, kun laajensivat aussiviinihyllyä.

Whenever I hear the word Barossa, I automatically start thinking of a good red wine. Especially shiraz; its dark ruby tones make me purr with happiness. Here in Finland, there are lots of Australian wines available and it might just be that the wonderful salesclerk, Hannele, in our local Alko already remembers our preferences by heart. They expanded their aussie wine selection some time ago and Hannele told that she thought of us while doing that.

Kymmenen vuotta sitten, kun kävimme viimeksi Australiassa, kävimme myös viinitiloilla Hunter Valleyssa Sydneyn ympäristössä. Silloinen retkemme meni niin monella tapaa pieleen, että tällä kertaa päätimme tehdä asiat hieman toisella tavalla. Todella fiksu päätös oli palkata Steve Wine Lovers Tours -firmasta kuskiksemme päivän ajaksi. Steve tietää suunnilleen kaiken Adelaiden ympäristön viinialueista ja hän olisi voinut mainiosti järjestää meille vierailut itsekin, mutta tällä kertaa Steve tosiaankin vain ajoi meitä paikasta toiseen, sillä olin sopinut vierailut kolmelle, varsin erilaiselle tilalle.

Ten years ago, when we last visited Australia, we also went on a tour in Hunter Valley near Sydney. Then our tour went wrong in so many ways that this time we decided to do things a bit differently. Our truly smart decision was to hire Steve from Wine Lovers Tours as our driver for a day. Steve knows pretty much all there is to know about wine regions surrounding Adelaide and it would have been simple just to let him arrange our visits, but as I said, this time Steve just drove us from one winery to another since I had made arrangements to visit three very diverse wineries.

Hewitson Wines on vuonna 1998 perustettu viinitila, jonka omistaja Dean Hewitson työskenteli sekä Ranskassa että Yhdysvalloissa ennen oman viinitarhan perustamista. Iso osa Hewitsonin viinitilan rypäleistä poimitaan edelleen käsin ja sadonkorjuuaika onkin erittäin kiireistä aikaa. Nykyään yhä suurempi osa lajikkeista kypsyy samaan aikaan, jolloin työmäärä ja kiire lisääntyy entisestään.

Hewitson Wines is a winery established in 1998. The owner, Dean Hewitson, worked in France and in the US before starting his own winery. A large amount of grapes is still hand-picked which makes the harvest time very hectic. Nowadays more and more varieties ripen during the same, short period so the work load and hustle has increased.

Pääsimme tutustumaan viinin tekoon hieman rauhallisemmissa merkeissä, sillä tämän vuoden sato oli jo sammioissa odottamassa kypsymistä myyntikelpoiseksi tuotteeksi. Vuoden 2016 sato ei tässä vaiheessa varsinaisesti hurmannut maullaan. Nuori riesling ja shiraz toki jo tuoksuivat hyviltä, mutta viinit olivat vielä sameita ja lajikkeiden ominaismakukin aika kateissa.

We got to explore wine making in a peaceful surroundings since this year's harvest was already ripening in huge steel vats. This year's vintage didn't exactly blow our minds yet. Young riesling and shiraz had quite a nice aroma already but the wines were cloudy and the distinctive taste of the varieties didn't really come through.

Kysyin, millainen viinivuosi 2016 on ja tilan viinintekijä Stephen Dauris kertoi, että vaikka viinintekijät mielellään sanovat jokaisen vuoden olevan aikaisempaa parempi, niin tosiasia on, että vuoden 2016 sato jää laadultaan heikommaksi kuin esimerkiksi vuosi 2015, joka oli erittäin hyvä. Tästä siis vinkkiä viinin ostoon.

I asked about the wine year 2016 and Stephen Dauris, general manager and winemaker, said that although every winemaker always says that this year is the best so far, the fact is that year 2016 won't be as good as for example 2015, which was a very good year. So, little hints here for purchasing wine.

Hewitsonin viinitilalla kasvaa todennäköisesti maailman vanhimmat mourvèdre -lajikkeen köynnökset, sillä viinikirva tuhosi kyseisen lajikkeen Euroopasta 1800-luvun lopulla. Hewitsonin tilan vanhimmat köynnökset ovat vuodelta 1853. Harmi kyllä, en ehtinyt vierailuni aikana nähdä näitä vanhuksia, ehkä sitten seuraavalla kerralla...

Hewitson winery is home to probably the oldest mourvèdre vines in the world since phylloxera destroyed this and many other varieties in Europe in the late 19th century. The oldest vines in Hewitson winery go back to 1853. I'm sad to say that I didn't have time to see these aged vines but maybe next time...

Kellarin puolella oli tynnyreitä rivissä ja päällekkäin sen verran, että hetken harkitsin jääväni sinne. Upea näky. Hewitson Wines tuo tammitynnyrinsä Ranskasta ja jokaisen tynnyrin alkuperän pystyy jäljittämään metsään, josta tammi on kaadettu. Stephen kertoi meille, että eri metsistä tulevat tammitynnyrit ovat varsin erilaisia ominaisuuksiltaan, muun muassa puun tiheys vaikuttaa viinin makuun, ja sen vuoksi he ovat hyvin tarkkoja siitä, mille rypäleelle mikin tynnyri parhaiten sopii. Vinepair.com on kirjoittanut asiasta hieman enemmän, kannattaa käydä lukemassa.

When entering the cellar, we could see stacked barrels everywhere. The sight was so beautiful that for a moment I planned on staying there. Hewitson Wines import their oak barrels from France and they can trace the origin of each barrel back to the forest where the oak was cut down. Stephen told us that oak barrels from different forests have quite a different qualities, the wood density among other things has an impact on the wine flavour, and therefore they pair their wines with the barrels best suited for that grape. Vinepair.com has written a bit more about this, it really is worth reading.

Kaiken kaikkiaan vierailu oli varsin kiinnostava ja pääsimme näkemään sekä viinin valmistustilat että viinikellarin, jossa jättimäiset tammitynnyrit kypsyttävät viinit pullotuskuntoon. Maistelimme myös Suomeen tuotavia Hewitsonin tuotteita, suosittelenkin lämpimästi reissua lähi-Alkoon aussiviinihyllylle.

In all, our visit was quite interesting and we managed to see both the wine-making facilities as well as the cellar with huge oak barrels that ripen the wines ready for bottling. We also tasted wines imported to Finland, I highly recommend a trip to nearest Alko and to its aussie wine section.

* Tämän vierailun meille tarjosi Hewitson Wines. This visit was sponsored by Hewitson Wines.

Ihan kaikkia blogitekstejäni en aio jatkossa kirjoittaa kahdella kielellä, mutta kun yhteistyön tarjoaja ei suomea ymmärrä, ajattelin nämä viinitilavierailuni kirjoittaa suomen lisäksi englanniksi.

Bula Fidzi! Tarinaa kahdesta (lähes) täydellisestä päivästä unelmakohteessa

Eniten koko risteilyltämme odotin kahta päivää Fidzillä. Saaret ovat kuuluneet unelmakohteisiini jo vuosia, vaikka varsinaista syytä en osaakaan tarkemmin määritellä. Ehkäpä haaveissani on ollut päästä niin kauas kotoa kuin mahdollista, sillä Fidzi on todellakin aivan maailman toisella puolen. Milloinkaan en ole käynyt niin pitkällä idässä kuin nyt. Laivan info-tv kertoi asteiksi 178 astetta ja risat itäistä leveyttä.

Tivua-saarella

Pysähdyimme kahdessa kohteessa Viti Levun saarella, Lautokassa ja Suvassa. Molemmissa kohteissa olimme ostaneet valmiit retket laivayhtiöltä, koska ajatus laivalta myöhästymisestä omatoimiretken vuoksi ei houkuttanut. Meillä ei ole aivan samaa seikkailumieltä kuin vaikkapa Vaihda vapaalle -blogin Elinalla ja Tomilla, jotka Argentiinassa risteilysatamassa vuokrasivat auton ja lähtivät katsomaan pingviinejä. Harmi sinänsä, omin päin olisimme varmasti nähneet enemmän, mutta olen tyytyväinen päiviimme Fidzillä näinkin.

Lautokan rannasta lähdimme purjeveneellä kohti Tivua-saarta. Vanuatun Mystery Islandin tapaan Tivuakin on asumaton saari, mutta tällä kertaa puitteet olivat hyvin toisenlaiset kuin Vanuatulla. Tivua on todella pieni saari, sen ympäri käveli noin vartissa - tai ainakin olisi kävellyt, jos huumaava helle ei olisi tehnyt liikkumisesta aika lailla hitaampaa - ja se on Captain Cook Cruisesin kohde snorklaajille ja sukeltajille.

Kari ei ole snorklaamisesta innostunut, minä sen sijaan pidän siitä todella paljon. Olettaen, että minulla ei ole liikaa ongelmia hengitykseni kanssa. Minua vaivaa krooninen yskä ja hengenahdistus ja tällä kertaa kohdalle osui todella huono päivä. Vedenalaiset maisemat olivat upeita; näin kirkkaansinisiä meritähtiä, kauniita koralleja ja kaiken näköisiä kaloja. Harmi vaan, että hengitys oli todella vaikeaa putken läpi ja aloinkin vähitellen joutua paniikkiin. Olin kaukana rannasta ja hetken pelotti.

Rauhoittelin itseäni parilla pienellä sukelluksella ja pääsin lopulta rantaan. Sitten harmitti. Olisin todella paljon halunnut vielä jatkaa snorklaamista, mutta kun ei keuhkot toimi, niin ei voi mitään. Kari ihmetteli itkuani, mutta kuuli kyllä hengityksestäni, että kaikki ei ole kunnossa. Itkin rannalla itkuni pois ja jatkoin päivää mukavemmissa merkeissä. Nämä hengitysvaikeudet ovat olleet osa elämääni jo monta vuotta, eikä niihin tiedetä syytä. Tällä kertaa huono päivä osui huonoon kohtaan.

Seuraavana päivänä eli palmusunnuntaina satamamme oli Suva, Fidzi-saarten pääkaupunki. Oppaamme Kiti odotteli meitä bussissa ja kohteenamme oli Fiji Spice Gardens Wainadoin sademetsässä. Kiti kiitteli meitä siitä, että toimme viileän päivän mukanamme. Lämpötila oli +26 astetta, meille suomalaisille ei siis mitenkään viileää.

Palmuja palmusunnuntaina

Maustetilalla kävimme oppaan kanssa kierroksella ja näimme, miten vanilja kasvaa. Vanilja on kiipijäkasvi, joten se tarvitsee aina jonkun tukikasvin, jonka ympärille se kasvaa. Vaniljatankoja saadaan ainoastaan naaraskasveista, mutta viljelijä tietää vasta 7-vuotiaasta kasvista, onko kyseessä naaras- vai uroskasvi. Uroskasvi tuottaa pelkkiä kukkia, mutta niitä tarvitaan naaraskasvien pölyttämiseen. Yhtä urosta kohden tarvitaan kymmenen naarasta ja seurueemme miehet hiemat hymähtelivät tälle faktalle.

Vanilja

Lounaaksi söimme perinteisessä lovossa eli maauunissa grillattua ruokaa. Tarjolla oli perunoita, bataattia, taaroa ja kanaa. Kaikki maistui mielettömän hyvältä. Oman lisänsä toi tunnelma. Meitä oli isännöimässä iso perhe, jotka muutenkin olisivat kokoontuneet yhteen palmusunnuntaina. Nyt me pääsimme hetkeksi osaksi heidän sunnuntaitaan.

Reilun tunnin kypsennyksen jälkeen oli aika purkaa lovo ja paljastaa herkut.

Kun tuli aika lähteä, koko isäntäväkemme asettui jonoon ja halusi kätellä tai halata meitä. Minä en ainakaan tässä vaiheessa kokenut olevani enää vain turisti, vaan vieraana heidän perheessään. Jos saisin nyt palata takaisin minne tahansa, tämä maustetila olisi listan kärjessä. Ei ehkä nähtävyyksiensä vuoksi, vaan tunnelman.

Bussin ikkunasta katsottuna saaren vihreys oli huumaavaa. 

Fidzin kielestä vielä sen verran, että jos olet aikeissa matkustaa saarille, opettele kaksi sanaa. Bula tarkoittaa elämää, mutta sitä käytetään tervehdyksissä, sillä kerrotaan, jos jokin on hyvää ja sillä toivotellaan maljoja. Tätä todellakin kuuli joka paikassa. Toinen hyödyllinen sana on vinaka eli kiitos. Bula mai vinaka Fidzi! Mahtava kohde, upeita ihmisiä.