Aina yhtä ihana Kreikka!

Mikäli seuraat blogiani Instagramissa (@otpm_matkablogi), olet ehkä jo huomannut, että olemme Kreikassa. Tarkemmin sanottuna Mytikas -nimisessä kylässä, josta minä en löytänyt juuri lainkaan tietoa ennen matkaamme. Nyt ollaan niillä äärirajoilla, mitä tulee omaan seikkailun haluuni.

Santorinilla vuonna 2008

Kävimme Kreikassa ensimmäisen kerran yhdessä vuonna 2007 ja se oli samalla ensimmäinen rantalomani. Sillä tiellä ollaan, sillä ihastuin Kreikkaan ensisilmäyksellä. Tuon ensi kerran jälkeen olemme käyneet Kreikassa ainakin kerran kesässä, viime vuonna kahdestikin.

Auringonlasku Kreetalla 

Espanjasta paluun jälkeen mietimme, jääkö Kreikka tänä vuonna väliin kokonaan, mutta onneksi löysin halvat lennot ja sen jälkeen majoituksen. Majoituksen kriteerinä oli rannan läheisyys ja hyvät asiakasarviot sekä tietenkin kohtuullinen hinta. Ja sellainen löytyi. Ei tosin aivan rannan vierestä, mutta ihan riittävän läheltä.

Mutta miksi ihmeessä joka vuosi Kreikkaan? Tässä muutama perustelu, aivan sattumanvaraisessa järjestyksessä.

A) Rannat ja merivesi

Tiedätkö, mikä on Blue Flag? Blue Flag eli Sininen lippu on vuosittain jaettava ympäristömerkki. Palkinto myönnetään niille merenrantakohteille, jotka täyttävät veden laadun, ympäristöhuoltoa ja rantailijoiden turvallisuutta koskevat tiukat vaatimukset.

Afitoksen ranta Halkidikilla

Kreikassa näitä sinisen lipun rantoja on 430 vuonna 2016, enkä ihmettele. Kaikki rannat, joilla minä olen makoillut Kreikassa, ovat puhtaita ja roskattomia. Samoin merivesi. 

Elafonissin ranta Kreetalla

Ja se meriveden väri! Se on jotain sellaista, joka täytyy kokea itse, muuten sitä on vaikea uskoa. (En muuten ole muuttanut kuvieni värejä millään tavalla.)

Kreikan meri Halkidikilla

B) Ruoka

Kreikkalainen ruoka on monipuolista, mutta yksinkertaista. Kasvikset ja vihannekset ovat tuoreita ja väittäisin, että kypsä kreikkalainen tomaatti on maailman parasta. Kreikkalainen salaatti on yksi niitä ruokia, joihin en kyllästy. Ihan varmasti nytkin matkallamme syömme sellaisen joka päivä. Kari saa samalla sipuli- ja paprikakiintiönsä täyteen, minä kun en niitä voi syödä.

Ensimmäisellä matkallamme yritin tilata kreikkalaisen salaatin ilman sipulia, mutta sain tarjoilijalta erittäin järkyttyneen katseen ja ymmärsin olla toista kertaa moista tilaamatta.

Kreikassa kannattaa myös herkutella merenelävillä; katkaravut, mustekalat ja simpukat ovat herkullisia ja kalat pääsee usein valitsemaan itse ravintolan keittiöstä.

Tämäkin kuva Kreetalta vuonna 2009

Tietenkin mainitsen taas keliakian, koska ei ruokajuttua ilman sitä. Kreikassa löytää helposti gluteenittomaan ruokavalioon sopivaa ruokaa, joten plussaa siitäkin.


C) Tunnelma

Hetken mietin, onko muitakin syitä vielä, mutta pienen kreikkalaiskylän tunnelma on aivan omaa luokkaansa. Perinteet ovat tärkeitä kreikkalaisille ja välillä saattaakin näyttää siltä, että automatkan sijaan ollaankin siirrytty aikakoneella ajassa taaksepäin. 

Aasi kahvilassa, vain Kreikassa. Tällä kertaa Kreetalla.

Mykonoksen tunnelmaa

Rodoksella pikkukylän sivukujilta löytyi taverna.

Parhaat hetket ja muistot tulevat iltaisin pienistä tavernoista, joissa ei kellään ole kiire. Nautitaan hyvästä ruoasta, lämpimästä illasta ja makoisasta viinistä.

Kreetalla vuonna 2009

Onko sinulla jokin maa, johon vaan on pakko palata aina vaan ja uudestaan?

Muistathan, että blogillani on sivu myös Facebookissa ja voit seurata Omatoimisen pakettimatkailijan menoa myös Instagramissa ja Twitterissä.

Mennään hiljaa markkinoille | Kaarina-lehden kolumni

Kirjoitin vuorotteluvapaani aikana pieniä matkakertomuksia Kaarina-lehteen. Julkaisen niitä täällä blogissakin, joten pahoitteluni, jos olet tämän jo lukenut.

Siinä, missä suomalaiset menevät torille, espanjalaiset menevät markkinoille. Näitä  mercadilloja on täällä Torreviejan alueella jossain päin joka päivä. Perinteisesti markkinakojut pystytetään katujen varrelle ja perjantain markkinoita mainostetaan Euroopan suurimpina paikallismarkkinoina.

Suomalaisten torien tapaan markkinoiltakin löytyy tuoreimmat vihannekset, kasvikset ja hedelmät. Tällä hetkellä on meneillään sitrushedelmien sesonki ja appelsiinit sekä mandariinit ovat huikean herkullisia ja mehukkaita. Markkinoiden lisäksi appelsiineja kaupitellaan säkeittäin mm. liikenneympyröissä.

Markkinakojuissa on myynnissä myös ilmakuivattua kinkkua ja erilaisia makkaroita ja kun osuu kalatiskille, hajun kyllä tuntee nenässään. Tuoreen kalan sijaan yleisin myyntituote on bacalao eli kapakala, kuivattu ja suolattu turska. Tuotteen haju ja ulkonäkö ei ole toistaiseksi minua houkutellut kaupoille, mutta espanjalaisille kala maistuu.

Ruokatuotteiden lisäksi on markkinoilla myynnissä suunnilleen kaikkea, mitä ihminen voi tarvita. Leluja, aurinkolaseja, vaatteita, päiväpeittoja ja olipa sunnuntain peltomarkkinoilla tarjolla sänkyjäkin! Irtokarkkikojut ovat yhtä houkuttelevan näköisiä kuin kaupassakin ja Espanjassa kun ollaan, flamenco-mekkoja ja –kenkiä on saatavilla kaiken kokoisina.

Ostosten keskellä on mukava pysähtyä syömään ja pääsinkin vihdoin ja viimein maistelemaan periespanjalaista herkkua, churroja, dipattuna lämpimään suklaakastikkeeseen. Kävivät muuten ihan mainiosti vappumunkeista tänä vuonna.

Airbnb -majoitusta Tallinnan keskustassa

Tallinnan hotellitarjonta on monipuolista ja jokaiselle löytyy varmasti jotain, hostelmajoituksesta viiden tähden hotelleihin. Me olemme yleensä majoittuneet blogin hengen mukaisesti keskikastin hotelleissa, sillä hotelliyön hinnalla on todellakin merkitystä.

Viime aikoina (eli kolmella viimeisellä reissulla) olemme kuitenkin hotellien sijaan yöpyneet huoneistoissa. Miksi? No, ensinnäkin sen vuoksi, että on kiva tuntea olonsa kotoisaksi matkallakin. Ja minulle sen kotoisuuden tuo keittiö. Saan ihan itse tehdä aamupalat, ihanaa! Omituista, tiedän, ja kyllä välillä on ihan mukava herätä valmiiseen aamiaispöytäänkin.

Erityisesti suosittelen varaamaan huoneiston, mikäli olet matkalla isommalla porukalla. Huoneistoissa kun yleensä on oleskelutilaa huomattavasti hotellia enemmän.

Mistä niitä huoneistoja sitten löytää? Minulla on kaksi hyvää vinkkiä: Airbnb ja Booking.comin sisarsivusto Villas.com. Näistä olen löytänyt huoneistoja Tallinnan lisäksi Lontoosta ja Espanjasta. Airbnb tarjoaa paikallisten majoittajien asuntoja 191 maassa ja Villas.comilla on lähes puoli miljoonaa asuntoa tarjolla.

Meidän Airbnb -asuntomme Tallinnassa oli täsmälleen sitä, mitä lupasikin: aivan keskustassa Narva Maanteellä, lähes tulkoon Viru Keskusta vastapäätä. Etenkin arvostimme sijaintia sään vuoksi. Osuimme Tallinnaan päivänä, jolloin vettä tuli enemmän kuin tarpeeksi ja sadevesi tulvi kaduille ja Ülemisten ostoskeskukseen. Ylen uutisointi aiheesta löytyy tästä linkistä.

Oli siis kätevää päästä suht kuivana ostoksille ja syömään. Huoneiston parveke oli todella tilava, mutta huonon sään vuoksi se jäi meiltä käyttämättä. Välillä sade sentään laantui sen verran, että pääsin ihailemaan maisemia.

Huoneisto oli hyvässä kunnossa. Hieman ihmettelimme jalkalistojen puuttumista ja joitakin sisustusratkaisuja (kuten sitä, että sauna oli makuuhuoneen yhteydessä), mutta kaiken kaikkiaan viihdyimme asunnossa kaksi yötä hyvin ja varaisin varmasti saman huoneiston uudelleenkin. Nyt ei tosin hetkeen ole Tallinnan -reissuja tiedossa.

Mikäli innostuit kokeilemaan Airbnb -majoitusta, saat tämän linkin kautta 31 € alennusta ensimmäisestä varauksestasi (ja samalla minä saan 31 euroa seuraavaa varausta varten Airbnb-tililleni.)

Muistathan, että blogillani on sivu myös Facebookissa ja voit seurata Omatoimisen pakettimatkailijan menoa myös Instagramissa ja Twitterissä.

Keskustaa kauemmas Tallinnassa: Telliskivi ja Kivi Paber Käärid

*Tämä teksti on tehty yhteistyössä Kivi Paber Käärid -ravintolan kanssa.

Mielipiteet ovat kuitenkin omiani.*

Käymme joka vuosi ainakin pari kertaa Tallinnassa. Matka on lyhyt ja etenkin ravintolatarjonta ylittää oman kotipaikkakuntamme moninkertaisesti. Tallinnasta olen kirjoittanutkin aiemmin, helmikuussa 2016 kerroin Tallinnan ostosmahdollisuuksista, Tallinnan suosituimmasta ravintolasta Rataskaevu 16:sta sekä vaihtoehdoista hotellille.

Matka sujui tutusti jälleen Eckerö Linen m/s Finlandialla. Tällä kertaa jouduimme odottamaan laivaan pääsyä yllättävän pitkään, mutta mikäs siinä odotellessa, kun tiesimme, että ennalta varattu aamiaispöytä kyllä odottaa meitä. Yösijaksi Tallinnassa valitsimme tälläkin kertaa muun kuin hotellin, nimittäin AirBnB -asunnon aivan keskikaupungilta. Siitä on muuten tulossa oma blogiteksti heti seuraavaksi.

Myönnän hieman nolona, että useimmiten jäämme Tallinnassa pyörimään Viru Keskuksen ja vanhankaupungin ympäristöön. Tällä kertaa halusin kuitenkin kokea jotain uutta ja varasin pöydän Kivi Paber Käärid -ravintolasta. Kivi, paperi, sakset on hauska nimi ravintolalle ja mikäli olet kyseistä leikkiä joskus leikkinyt, niin ravintolan wc-tiloista löytyy hauska vinkki seuraavaan kertaan.

Ravintola on perustettu 2014 ja on ainutlaatuinen Tallinnassa siinä suhteessa, että kaikki ruoka on gluteenitonta. Mahtava löytö, kun olemme viimeisen kolmen vuoden aikana tottuneet tutkimaan ravintoloiden ruokalistoja ja välillä listalla ei ole ollut mitään gluteenitonta. (Marraskuussa 2015 kirjoitin gluteenittomien annosten etsimisestä.)

Sateisena maanantaina lähdimme siis bussilla numero 40 kohti Telliskiven kaupunginosaa. Pysäkki on saman niminen kuin kaupunginosakin, joten perille löysi helposti. Ravintolan osoite on Telliskivi 60 ja samaisessa korttelissa sijaitsee monta muutakin ravintolaa. Onneksi olimme varanneet pöydän, muuten valinnasta olisi voinut tulla hankalaa.

Odotin ravintolasalia, mutta päädyimme lähinnä baaria muistuttavaan tilaan. Tunnelma oli nuorekas ja rento - ja me suunnilleen vanhimmat asiakkaat. Meitä palveltiin nopeasti ja tehokkaasti, mutta silti mielestäni lämpimästi. Tilasimme viiniä, meille tuttua espanjalaista Laudumia, ja lisäksi saimme hanavettä karahvissa, jonne oli lisätty minttua, limeä ja appelsiinia.

Ruokalista hämäsi, sillä missään ei mainostettu erikseen gluteenittomuutta. Sen sijaan kaseiinittomat, laktoosittomat ja vegaanivaihtoehdot olivat merkitty kirjaimilla. Mutta toisaalta, mitä sitä gluteenittomuutta merkitsemään, kun kaikki on automaattisesti keliaakikoille sopivaa.

Alkupalaksi tilasimme alkupalavalikoiman kahdelle. Valikoimassa oli tartar-pihvi viiriäisenmunalla, herkullista pateeta, sillivoileivät, parmesanlastuja, porkkanasuikaleita sekä leipää ja suloiset voiruusukkeet. Kaikki maistui todella herkulliselta, mutta eniten nautin siitä, että pystyimme jakamaan alkuruoan keskenämme.

Pääruokavalinta oli vaikea, sillä olisin mainiosti voinut tilata kaikki vaihtoehdot listalta. Tilasin kuitenkin entrecôte-pihvin kasvislisukkeilla ja Kari päätyi tilaamaan ankanfileen kumkvattikastikkeella. Annokset olivat herkullisia ja oma pihvini oli paistettu täydellisen mediumiksi. Karin ankka oli mielestäni hieman liian kypsä, mutta maistui hyvältä sekin ja etenkin kastikkeet kruunasivat annokset.

Silti mieltäni jäi kaihertamaan punajuuri-vuohenjuustorisotto. Naapuripöydässä syötiin sellaista ja sen väri oli uskomattoman upea. Ehkäpä sitten seuraavalla Tallinnan -vierailulla...

Voi olla vaikea ymmärtää tätä hehkutusta, jos pystyy aina syömään samaa ruokaa kuin muutkin, mutta me söimme yhteisen jälkiruoan! Ihanan herkullinen appelsiini-unikonsiemenkakku, jollaisia Kari ei pysty yleensä ikinä maistamaan minun lautaseltani.

Lasku oli enemmän kuin kohtuullinen, ruoat ja juomat maksoivat reilut 60 euroa.

Sade oli lakannut ja lähdimme kävelemään kohti keskustaa. Matkalla oli vielä niin monta ravintolaa, että Telliskiveen on pakko palata. En ihmettele lainkaan, että Telliskivestä on tullut trendikaupunginosa lukuisine blogiesitteilyineen. Kesäkuun alussa Alan maailman Laura  kirjoitti omia vinkkejään Telliskiveen , kannattaa käydä lukemassa sekin sekä tutustua Telliskiven verkkosivuihin.

Kaikki kuvat on tällä kertaa napattu uudella kännykälläni. 

Päivitin vanhan Lumiani upouuteen Samsung Galaxy A3:een.

Muistathan, että blogillani on sivu myös Facebookissa ja voit seurata Omatoimisen pakettimatkailijan menoa myös Instagramissa ja Twitterissä.

Kun kotiinpaluu tuottaa ongelmia

Viimeisen neljän kuukauden aikana asuinpaikkoja on kertynyt yhteensä 11, jos ihan kaikki hotelliyötkin lasketaan mukaan. Yli kahden yön paikkojakin on neljä. Ei siis ole ihme, että olemme edelleen hieman pyörällä päästämme täällä ihan oikeassa kodissamme.

Kotikatumme Torreviejassa

"Mistä mä löydän juomalasin?"

Niinpä. Täällä ei olekaan tavarat samoissa paikoissa kuin Torreviejassa. Hieman on ollut etsimistä sen suhteen, että missä niitä keittiötarvikkeita säilytetään. Hukassa on vuoron perään olleet lasit, mausteet ja mitat.

Hyttimme Voyager of the Seas -aluksella

Kylpyhuoneemme Portugalissa

"Saako tänne suihkuun valon jostain?"

Valokatkaisimet ovat myös eri paikassa kuin olemme tottuneet. Parina ensimmäisenä päivänä en löytänyt mistään suihkuhuoneen valoa. Onneksi on Suomen kesä ja saunan ikkunasta tulee valoa, mutta onhan tämä aika huvittavaa.

Sevillan asunnon ruokapöytä

"Ootko katsonut postin?"

Ai niin. Meillä on taas postilaatikko, johon tulee säännöllisesti postia. Se pitäisi siis muistaa katsoa päivittäin. On muuten hankalaa, kun on viimeiset kuukaudet elänyt niin, että silloin tällöin olen saanut viestiä saapuneista posteista ja joku muu on hoitanut ne. Mutta kai se tästä vähitellen...

Hotellihuoneemme Granadassa

Kuvat ovat väliaikaisista "kodeistamme" keväältä 2016.

Ja kommentoikaa ihmeessä. Olemmeko me ainoita hajamielisiä matkaajia, jotka unohtavat pikkuasiat kotoa vai onko jollekin muullekin kotiinpaluu tuottanut vastaavia ongelmia?

Muistathan, että blogillani on sivu myös Facebookissa ja voit seurata Omatoimisen pakettimatkailijan menoa myös Instagramissa ja Twitterissä.