Aina yhtä ihana Kreikka!

Mikäli seuraat blogiani Instagramissa (@otpm_matkablogi), olet ehkä jo huomannut, että olemme Kreikassa. Tarkemmin sanottuna Mytikas -nimisessä kylässä, josta minä en löytänyt juuri lainkaan tietoa ennen matkaamme. Nyt ollaan niillä äärirajoilla, mitä tulee omaan seikkailun haluuni.

Santorinilla vuonna 2008

Kävimme Kreikassa ensimmäisen kerran yhdessä vuonna 2007 ja se oli samalla ensimmäinen rantalomani. Sillä tiellä ollaan, sillä ihastuin Kreikkaan ensisilmäyksellä. Tuon ensi kerran jälkeen olemme käyneet Kreikassa ainakin kerran kesässä, viime vuonna kahdestikin.

Auringonlasku Kreetalla 

Espanjasta paluun jälkeen mietimme, jääkö Kreikka tänä vuonna väliin kokonaan, mutta onneksi löysin halvat lennot ja sen jälkeen majoituksen. Majoituksen kriteerinä oli rannan läheisyys ja hyvät asiakasarviot sekä tietenkin kohtuullinen hinta. Ja sellainen löytyi. Ei tosin aivan rannan vierestä, mutta ihan riittävän läheltä.

Mutta miksi ihmeessä joka vuosi Kreikkaan? Tässä muutama perustelu, aivan sattumanvaraisessa järjestyksessä.

A) Rannat ja merivesi

Tiedätkö, mikä on Blue Flag? Blue Flag eli Sininen lippu on vuosittain jaettava ympäristömerkki. Palkinto myönnetään niille merenrantakohteille, jotka täyttävät veden laadun, ympäristöhuoltoa ja rantailijoiden turvallisuutta koskevat tiukat vaatimukset.

Afitoksen ranta Halkidikilla

Kreikassa näitä sinisen lipun rantoja on 430 vuonna 2016, enkä ihmettele. Kaikki rannat, joilla minä olen makoillut Kreikassa, ovat puhtaita ja roskattomia. Samoin merivesi. 

Elafonissin ranta Kreetalla

Ja se meriveden väri! Se on jotain sellaista, joka täytyy kokea itse, muuten sitä on vaikea uskoa. (En muuten ole muuttanut kuvieni värejä millään tavalla.)

Kreikan meri Halkidikilla

B) Ruoka

Kreikkalainen ruoka on monipuolista, mutta yksinkertaista. Kasvikset ja vihannekset ovat tuoreita ja väittäisin, että kypsä kreikkalainen tomaatti on maailman parasta. Kreikkalainen salaatti on yksi niitä ruokia, joihin en kyllästy. Ihan varmasti nytkin matkallamme syömme sellaisen joka päivä. Kari saa samalla sipuli- ja paprikakiintiönsä täyteen, minä kun en niitä voi syödä.

Ensimmäisellä matkallamme yritin tilata kreikkalaisen salaatin ilman sipulia, mutta sain tarjoilijalta erittäin järkyttyneen katseen ja ymmärsin olla toista kertaa moista tilaamatta.

Kreikassa kannattaa myös herkutella merenelävillä; katkaravut, mustekalat ja simpukat ovat herkullisia ja kalat pääsee usein valitsemaan itse ravintolan keittiöstä.

Tämäkin kuva Kreetalta vuonna 2009

Tietenkin mainitsen taas keliakian, koska ei ruokajuttua ilman sitä. Kreikassa löytää helposti gluteenittomaan ruokavalioon sopivaa ruokaa, joten plussaa siitäkin.


C) Tunnelma

Hetken mietin, onko muitakin syitä vielä, mutta pienen kreikkalaiskylän tunnelma on aivan omaa luokkaansa. Perinteet ovat tärkeitä kreikkalaisille ja välillä saattaakin näyttää siltä, että automatkan sijaan ollaankin siirrytty aikakoneella ajassa taaksepäin. 

Aasi kahvilassa, vain Kreikassa. Tällä kertaa Kreetalla.

Mykonoksen tunnelmaa

Rodoksella pikkukylän sivukujilta löytyi taverna.

Parhaat hetket ja muistot tulevat iltaisin pienistä tavernoista, joissa ei kellään ole kiire. Nautitaan hyvästä ruoasta, lämpimästä illasta ja makoisasta viinistä.

Kreetalla vuonna 2009

Onko sinulla jokin maa, johon vaan on pakko palata aina vaan ja uudestaan?

Muistathan, että blogillani on sivu myös Facebookissa ja voit seurata Omatoimisen pakettimatkailijan menoa myös Instagramissa ja Twitterissä.