Rataskaevu 16, pirullisen suosittu ravintola Tallinnassa

Parin päivän mittainen Tallinnan -pyrähdys on takana päin ja jos ei muuta, niin ainakin söimme hyvin (ja paljon). Majoituksesta ja muusta ohjelmasta tulee asiaa blogiin myöhemmin, mutta nyt keskityn kehumaan ruokaa.

Olin varannut meille hyvissä ajoin pöydän Rataskaevu 16:sta, sillä kävimme siellä syömässä myös viime syyskuussa ja halusin ehdottomasti sinne uudelleen. Ravintola on perustettu alkuvuodesta 2013 ja on tällä hetkellä Tallinnan suosituin ravintola - ainakin TripAdvisorin mukaan, joten pöytävaraus on ehdoton. Nytkin sunnuntai-iltana ainakin kolme seuruetta käännytettiin pois, koska ravintolassa ei ollut tilaa, eikä varausta oltu tehty.

Kysyin, miten aikaisin pöytä pitää nykyään varata ja tarjoilijamme (ihana Laura-Gerli) kertoi, että viikonloppuisin 3-4 viikkoa ennen kuin haluaa syömään, viikolla lounaalle voi päästä ilmankin varausta. Ravintola on siis todella suosittu ja myös melko pieni, joten kannattaa laittaa ajoissa viestiä osoitteeseen rataskaevu16@gmail.com .

Asiakkaista noin puolet on paikallisia ja toinen puoli turisteja, mutta tämä kuulemma vaihtelee paljonkin viikonpäivän mukaan. Hintataso on siis niin kohtuullinen, että paikallisetkin täällä käyvät. Ruokalistalta löytyykin paljon perinteisiä virolaisia ruokia, kuten kanaa ja porsasta, mutta niiden lisukkeet ovat hieman uudenaikaisempia.

Söimme ja joimme todella hyvin. Alkupalaksi Kari otti linssisalaattia vuohenjuustotahnan kera ja minä söin kananmaksapateeta punaviinimarjahillon kanssa. Nam! Lisäksi pöytään tuotiin keittiömestarin isoäidin reseptillä leivottua leipää, virolaista voita ja pienet keittiömestarin terveiset. Kari sai omansa gluteenittomana ja annosten gluteenittomuuskin hoitui helposti.

Pääruokana minä söin Rataskaevu 16:n 'signature dishin' (miksei tälle ole muuten hyvää suomennosta?) eli uunissa haudutettua hirvenlihaa ja Kari söi vasikanposkia. Ruokalista on vaihtunut osittain marraskuussa ja vasikanposket saivat joulumenussa niin suuren suosion, että ne löytyvät listalta nykyään vakiona. Molemmissa annoksissa liha oli niin mureaa, että hajosi haarukan kosketuksesta ja lisukkeet täydensivät annokset erinomaisesti.

Jälkiruoaksi otimme ainoastaan juomat, minä join Vana Tallinn Creamia ja Kari single malt -viskiä. Ruoan kanssa tyhjennetyn punaviinipullon kanssa laskumme loppusumma oli 66,50€. Kuittiin tarjoilijamme piirsi vielä kukkia ja antoi sähköpostiosoitteensa, mikäli minulla olisi vielä jotain kysyttävää. (Taisin kysellä aika paljon, mutta Laura-Gerlilla oli hämmästyttävän paljon aikaa vastailla täyden ravintolaillan lomassa.)

Tässä vaiheessa joku saattaa miettiä, että miten niin pirullisen suosittu. No, tarjoilijamme kertoi, että ravintolarakennukseen liittyy vanha virolainen kansantaru, jonka mukaan talossa on aikoinaan juhlittu pirun häitä. Talon omisti varakas herrasmies, joka joutui suuriin velkoihin ja yritti tappaa itsensä hukuttautumalla talon ulkopuolella olevaan kaivoon.

Tummiin pukeutunut mies pysäytti hänet ja lupasi velkaantuneelle miehelle paljon rahaa, jos saisi muuttaa taloon asumaan ja pitää siellä juhlat. Ehtona oli kuitenkin, että kukaan ei saisi tietää juhlista mitään, ei edes palvelusväki. Mies suostui tähän ja salaperäinen asukas muutti talon ylimpään kerrokseen. Miehen palvelija kävi yöllä kurkkimassa avaimenreiästä juhlia ja löytyi aamulla kuolleena oven edestä. 

Tässä vaiheessa selvisi, että asunnon vuokrannut mies olikin itse Paholainen ja siitä lähtien on ylimmän kerroksen ikkunoista yksi valeikkuna ja aina pimeänä.

Tarjoilijamme kertoi myös, että aiemmin talossa olleet ravintolat ovat menneet konkurssiin, mutta siinä vaiheessa, kun Rataskaevu 16 oli ollut jonkin aikaa auki, heille tuli salaperäinen, tummiin pukeutunut mies asiakkaaksi. Syötyään hän kiitti ruoasta, maksoi laskunsa ja kertoi, että ravintola tulee menestymään.

En tiedä taruista, mutta sen tiedän, että ruoka, viinit ja palvelu ovat kaikki ensiluokkaisia, joten suosittelen lämpimästi seuraavalla Tallinnan -matkalla käymään Rataskaevu 16:ssa.