perjantai 26. helmikuuta 2016

Vielä kerran Tallinnaan: majoitusta, ruokia ja vessoja

Plääh, ei taas hotelliin!


Olemme olleet Tallinnassa monen monta kertaa, kuten olen jo aiemmin kertonutkin. Hotellit ovat käyneet tutuiksi ja välillä niiden aamupalatarjonta on yhtä ja samaa, olipa sitten missä päin Eurooppaa tahansa. Tiedän myös, että maaliskuussa tulee syötyä niin paljon valmiita aterioita, että halusin tässä vaiheessa kokata itse - edes sen aamiaisen.

Sen vuoksi päätimmekin tällä kertaa yöpyä huoneistossa. Olimme matkalla tällä kertaa kahdestaan, joten pienikin asumus riitti mainiosti. Verrattuna siis vaikka viime syyskuuhun, jolloin meillä oli Tallinnassa 140-neliöinen, kolmen makuuhuoneen huoneisto kahdessa kerroksessa.

Löysin Booking.comin kautta Rotermanni Guest Apartmentsin huoneiston, joka tarjosi erinomaisen sijainnin Rotermannin korttelissa, josta jo aiemmin tässä kuussa kirjoitinkin. Lisäksi tarjolla oli autotallipaikka, joka lisäsi huomattavasti asumisen mukavuutta helmikuun vaihtelevissa säissä. Tallinnassa satoi räntää molempina päivinä, kun olimme siellä, ja kuiva sekä puhdas auto oli mukava lisä onnistuneeseen matkaan.

Sängyn päällä villasukkani. Vakivaruste joka paikassa.


Huoneisto oli kompakti yksiö, jossa oli kaikki tarpeellinen. Tässä asunnossa olisi voinut olla pidempäänkin, sillä sieltä löytyi myös pyykinpesukone sekä pyykinpesuainetta. Keittiön varustus oli riittävä; keittolevyt, uuni ja pienkodinkoneita aamiaista varten sekä kohtuullisen kokoinen jääkaappi.




Lusikas vei kielen mennessään

Ensimmäisenä iltana kävelimme vanhankaupungin laidalle Rataskaevu-kadulle syömään, mutta toisena iltana jäimme Aia-kadulle Lusikas -ravintolaan. Olin tehnyt pöytävarauksen tännekin, mutta se ei olisi ollut tarpeen ainakaan maanantai-iltana. Ravintolan yleisilme oli rauhallinen ja tyylikäs. Täältä ehkä puuttui Rataskaevu 16:n kodikkuus ja lämmin tunnelma, mutta jo pelkästään rakennuksilla oli niin paljon eroa, että vertailu on hankalaa ja osittain turhaakin. Rataskaevu 16 kun on mielestäni enemmänkin virolainen bistroravintola ja Lusikas taas enemmän fine dining-osastoa.




Olin varausviestissäni maininnut, että toinen meistä tarvitsee gluteenittoman menun ja Karin ilme olikin näkemisen arvoinen, kun pöytään tuotiin kaksi leipäkoria, toisessa herkullisen näköistä gluteenitonta leipää. Tällä kertaa Karin ei siis tarvinnut vain katsella, kun minä mutustelen herkullista leipää.

Gluteenitonta leipää, eikö näytäkin hyvältä?


Kari valitsi ruoakseen ankkaa ja viiriäistä kirsikkakastikkeella. Annoksen kuskus vaihdettiin perunoihin ja kastikkeet ravintolassa tehdään Maizenaan, joten jälleen gluteenitonta, herkullista ja vaivatonta ruokaa. Minä söin karitsankaretta mielettömän hyvällä aniskastikkeella. Rataskaevu 16:een verrattuna annokset ja viini olivat hieman kalliimpia, joten saimme suunnilleen samankokoisen, noin 65 euron, laskun aikaiseksi tälläkin kertaa.



Vakilaivamme Tallinnaan


Ja nyt, kun lähdin gluteenittomuudesta kertomaan, niin jälleen täydet 10 pistettä myös Eckerö Linelle. Kaikkia herkkuleipiä saa tilattua erikseen gluteenittomalla leivällä ja vanha kunnon klassikko, katkarapuleipä. näytti ja maistui aivan yhtä hyvältä gluteenittomana. Myös kahvilan puolella grilliannoksissa lähes kaikissa oli G-merkintä, hienoa!


M/S Finlandiaa oli hieman uudistettu viime matkamme jälkeen ja muun muassa WC-tilat hohtivat uutuuttaan ja puhtauttaan. Onnistuinpa kuvaamaankin tiloja kenenkään näkemättä, joten lopetan Tallinnan-raporttini kuvaan naisten vessasta.






2 kommenttia:

  1. Kivoja nää sun postaukset, kun näissä on käytännön vinkkejä just omatoimimatkailijoille :-)! Maisemakuvat on hienoja, mutta itse saan enemmän irti kokemuksista, mihin voi samaistua ja miettiä, että tässäpä oiva ravintola tai majapaikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, Ääniräätäli, mukavasta palautteesta! Ja hyvä, jos löytyy vinkkejä.

      Poista

Jätä kommenttisi tai terveiset...