Muutama tunti Tabarcan saarella

Torreviejassakin riittää näkemistä, mutta sieltä kannattaa myös lähteä päiväretkille kaupungin ulkopuolelle. Cartagenan -retkestä kirjoitin jo aiemmin, kävimme siellä kahteen otteeseen, mutta teimme myös muita retkiä silloin, kun meillä oli auto käytössä.

 Tabarcan saari

Tabarcan saari on pienin pysyvästi asutettu saari Espanjassa ja vuoden 2011 väestönlaskun mukaan siellä asui 68 henkilöä. Hallinnollisesti Tabarca on osa Alicanten kaupunkia. Sinne pääsee veneellä Alicantesta, Torreviejasta ja Santa Polasta.

Alicanteturismon video Tabarcasta:

Me lähdimme saarelle Santa Polasta, koska veneitä kulki useammin kuin Torreviejasta ja matka-aika veneessä oli suhteellisen lyhyt. Kärsin aina välillä matkapahoinvoinnista etenkin merellä ja näin saimme minimoitua matkan haitat.

Santa Polan satamassa on pysäköintialue, joka on tosin aika kallis verrattuna esimerkiksi Torreviejan keskustan pysäköintialueisiin. Meidän vuokra-automme oli parkissa reilut viisi tuntia ja maksoi suunnilleen kympin.

Kilpailevia yrityksiä on monia Santa Polan satamassa, me valitsimme kuvassa näkyvän punaisen veneen. Osittain siksi, että taustalla näkyvään oranssiin alukseen oli menossa suunnilleen sata koululaista. Liput kannattaa ostaa vasta satamasta, sillä meno-paluun sai ainakin toukokuun lopussa paikan päältä halvemmalla kuin netistä.

Tässä matkaseurueemme, etualalla Karin tytär Tanja sulhasensa Samin kanssa.

Laivamatka meni nopeasti, mutta tyrskyjä oli sen verran, että kovin pidempää matkaa en olisikaan halunnut. Perille päästyämme lähdimme kiertämään saarta ja tekemään hieman matkamuisto-ostoksia. Mikään ostoskeidas Tabarca ei ole, kauppoja oli muutama, samoin ravintoloita.

Saari oli nopeasti kierretty ja erityisesti ihailimme kirkasta vettä saaren ympärillä. Saarta ympäröivät vedet on julistettu suojelualueeksi vuonna 1986 ja veden alle on rakennettu keinotekoinen riutta suojelemaan vesistön eläimistöä ja kasveja.

Saarella ei ole paljon tekemistä, mutta jos siellä haluaa viettää päivän, kannattaa ottaa rantapyyhe ja uima-asu mukaan ja siirtyä rannalle, kun saari on kierretty. Mahtavia maisemia löytyy ympäri saarta ja mekin kuvailimme ahkerasti.

Isä ja tytär. <3

Muistathan, että blogillani on sivu myös Facebookissa ja voit seurata Omatoimisen pakettimatkailijan menoa myös Instagramissa ja Twitterissä.

G'day! Pieni selviytymisopas Adelaiden keskustaan

Adelaide on Australian viidenneksi suurin kaupunki, jossa asuu noin puolitoista miljoonaa ihmistä. Britit perustivat kaupungin vuonna 1836 kaurna -heimon asuinalueelle ja nimesivät kaupungin kuningas Vilhelm IV:n puolison mukaan.

Minä vierailin Adelaidessa ensi kertaa huhtikuussa 2016 ja ihastuin valtavasti. Adelaidessa on mielestäni Sydneyyn verrattuna mukava pikkukaupungin fiilis ja kaupungin keskusta on paremmin hallittavissa. Vierailuani toki helpotti fakta, että Kari on asunut aikoinaan Adelaidessa puolisen vuotta ja vaikka vuoden 1991 julkisen liikenteen kartta ei enää ollut validi (sellainenkin meiltä karttahamstereilta siis kotoa löytyi!), niin minulla oli mukana hyvä opas, joka tutustutti kaupungin vilskeeseen.

Mansions on Pulteney oli kotinamme viiden yön ajan.

Kuva: Mansions on Pulteney

Asuimme aivan kaupungin keskustassa sijaitsevassa huoneistossa Pulteney -kadulla. Olin pyytänyt hiljaista sijaintia ja ainakin huoneisto 13 sellainen oli. Parvekkeemme avautui viereiseen food courtiin (mikähän tälle olisi hyvä suomennos, ruokakortteli?) ja kaupungin melu jäi kauas taakse, kun suljimme ulko-oven.

Glenelgin rantalaituri

Julkinen liikenne

Adelaiden julkinen liikenne eli Adelaide Metro sisältää joka suuntaan kulkevat linja-autot ja yhden linjan raitiovaunut, ei siis metroa, nimi on hieman turisteja hämäävä. Testasimme raitiovaunureitin päästä päähän eli Glenelgin rannalta Entertainment Centreen, jossa nimensä mukaisesti on suuri viihdekeskus, jossa järjestetään konsertteja ja muita tapahtumia.

Halvimmaksi muutaman päivän vierailu tulee Visitor Passilla, 3 päivän lippu maksaa 26 dollaria ja sillä saa liikkua niin paljon kuin ehtii. Lentokentällä näitä kortteja myydään WHSmith Expressissä, joka sijaitsee lentokenttärakennuksen ulkopuolella. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että liput ovat loppu. Meille myytiin ei-oota sekä lentokentällä että keskustassa.

Ostimme Visitor Passin sijaan kertalippuja tai päivälippuja. Päivälippu maksoi 9,90 dollaria, joten paljon kallimmaksi ei kulkeminen näinkään tullut. Lentokentältä pääsee bussilla helposti keskustaan ja yksittäisen bussilipun voi ostaa joko automaatista tai kuljettajalta.

Uutta ja vanhaa rinnakkain Rundle Mallilla.

Rundle Mall

Nimen perusteella oletin päätyväni ostoskeskukseen, mutta Rundle Mall on Adelaiden keskustan kävelykatu, jonka molemmilla puolilla on lukuisia kauppoja. Koska asuimme aivan kulman takana, kävimme päivittäin Rundle Mallin ruokakaupoissa, Coles ja Woolworths sijaitsevat vastakkain toisiaan, joten kävimme molemmissa.

Nämä possut asustelevat Rundle Mallilla.

Ehkä vähän turhaankin ostimme ruokatarvikkeita huoneistoomme, sillä ravintoloita oli ympärillä niin runsaasti, että olisimme hyvin voineet hoitaa ruokailumme kokonaan niissä. Varsinkin, kun huoneistomme keittiön tuuletin taisi olla 1970-luvulta ja paistetut karitsankyljykset tuoksuivat kämpässä pari päivää.

Edullisia ostoksia kaipaavalle Rundle Mallilta löytyy KMart ja The Reject Shop. Etenkin jälkimmäisestä löytyi niin sekalaista tavaraa, että sitä on mahdotonta lähteä luettelemaan. Ostin sieltä suklaapatukoita ja tarroja. Ostamatta jäi lahjapussit ja pesuaineet. Rundle Mallin ja Pulteneyn kulmassa on vielä Target, josta Kari osti muun muassa australialaisesta puuvillasta neulotun neuleen 20 dollarilla.

Hedelmätiski Adelaide Central Marketissa

Adelaide Central Market

Adelaide Central Market sijaitsee Grote Streetilla CBD (Central Business District)-alueella aivan Chinatownin vieressä. 80 myyntipaikkaa takaavat jatkuvan hulinan ja tungoksen. Erikoiskauppoja on useita, itse ihmettelin sienimyymälää. Siis kokonainen kauppapaikka pelkästään sienille. Vaikea käsittää, vaikka sienistä pidänkin.

Yleensä yritän ottaa kuvani ilman tunnistettavia kasvoja, Adelaide Central Marketissa se oli mahdotonta.

Juusto- ja hedelmäkauppiaita oli monia ja oli vaikea valita, mitä herkkuja ostaisin. Päädyimme avokadoihin ja tuoreeseen mangoon, jota on lähes mahdotonta saada kypsänä Suomesta.

Me söimme ensimmäisellä vierailullamme malesialaista laksaa (NAM!) ja tilaaminen onnistui hyvin myös gluteenittomasti. Kauppahallista löytyy ruokaa sushista saksalaisiin makkaroihin ja olipa siellä latvialainen ravintolakin. Me totesimme, että latvialaista ruokaa saa hieman lähempänä kotia ja keskityimme aasialaisiin makuihin.

Aivan Central Marketin vieressä on ISO aasialainen ruokakortteli, jossa ainoaksi ongelmaksi muodostuu valinnan vaikeus. Päädyimme lopulta vietnamilaiseen ruokaan ja oma pho -keittoni oli täydellinen. Testaamatta jäivät korealainen ja taiwanilainen keittiö, japanilaiset ramen-keitot ja monet muut vaihtoehdot. On kyllä tylsää, kun ei voi syödä rajattomasti eri annoksia!

Jos olet suuntaamassa Adelaideen, älä sivuuta Barossan laakson viinialueita. Kirjoitin huhtikuussa kolmesta viinitilasta: Hewitson Wines, Jacob's Creek Wines ja Yalumba Wines.

Muistathan, että blogillani on sivu myös Facebookissa ja voit seurata Omatoimisen pakettimatkailijan menoa myös Instagramissa ja Twitterissä.

Kävelyretki Andalusian sydämessä | Kaarina-lehden kolumni

Tässä jälleen keväällä 2016 Kaarina-lehdessä julkaistu matkajuttuni. Tällä kertaa seikkailen Sevillassa.

Innostun aina, kun pääsen opettamaan historiaa kuudesluokkalaisille. Antiikin Kreikan ja Rooman tarinat kiehtovat minua vuodesta toiseen ja toivottavasti myös oppilaitani. Osittain tästä syystä halusin päästä tutustumaan Sevillaan, joka muinoin kuului Rooman laajaan valtakuntaan. Tosin tuolloin kaupunkia kutsuttiin nimellä Hispalis. Voinkin nyt kehua vierailleeni samassa kaupungissa Julius Caesarin kanssa.

Alcázarin Suurlähettiläiden sali

Alcázarin vesipuutarha

Roomalaisten jälkeen kaupunkiin tulivat visigootit ja sitten muslimit, jotka muuttivat kaupungin nimen muotoon Ishbiliya.  Sevilla onkin nähtävyyksiensä osalta melkoinen kulttuurien sulatusuuni, esimerkiksi Sevillan tuomiokirkon kellotapuli on rakennettu alun perin minareetiksi. Vuosisadat vaihtuvat, samoin hallitsijat. Nykyinen kuninkaallinen palatsi Alcázar rakennettiin maurien valtakaudella puolustuslinnakkeeksi ja nykyään siellä kuvataan muun muassa Game of Thrones –sarjaa. Silloin siis, kun Espanjan kuningas Felipe ei asu palatsissa.

Sevillan tuomiokirkko

Yksityiskohta kirkon ovesta

Kävimme Sevillassa kävelyretkellä oppaan kanssa. Oppaamme Daniel sattui opiskelemaan historiaa ja hänen kanssaan näimme osan Sevillaa, jota emme muuten olisi löytäneet lainkaan. 1400-luvulla kaupungissa oli Euroopan toiseksi suurin juutalaiskortteli, mutta entä nykyään? Muinaisista juutalaishaudoista oli jäljellä ainoastaan yksi, sekin julkisessa parkkihallissa. Siellä kävimme katsomassa muinaisen kulttuurin jäänteitä, katumaasturin takana. Tuntui muuten aika pahalta.

Maria de Padillan kylpylä Sevillan Alcázarissa

Mietin, mitä meidän ajastamme jää kulttuuriperinnöksi Sevillaan. Toivottavasti muutakin kuin ostoskeskuksia ja parkkihalleja.

Muistathan, että blogillani on sivu myös Facebookissa ja voit seurata Omatoimisen pakettimatkailijan menoa myös Instagramissa ja Twitterissä.

Vuorotteluvapaan saldo, jäätiinkö plussan puolelle?

Johonkin ihmeeseen aika juoksee. Tuntuu siltä, että ihan juuri kirjoitin tänne vuorotteluvapaan ensimmäisestä päivästä, vaikka blogiarkisto ihan selkeästi kertoo, että kyseinen postaus on helmikuulta.

Ja nyt on sitten viimeinen lomapäivä käynnissä. Huomenna alkaa työt ja ajattelin vähän koota yhteen vuorotteluvapaan hyviä ja huonoja puolia. (Tosin tässä vaiheessa voi olla, että menee pinnistelyksi noiden huonojen puolien etsiminen, mutta katsotaan...)

Varjoliitäjiä Australian Newcastlessa

Omaa aikaa

Olen todella onnekas, sillä viimeiset puoli vuotta olen voinut keskittyä tekemään ihan just sitä, mitä haluan. Enkä nyt puhu mistään suurista kuvioista. Jos aamulla herätessä on tuntunut siltä, että voisin vielä hetkeksi jäädä nukkumaan, niin mikä ettei. Tai jos suurin tavoite päivälle on ollut saada kesken oleva kirja luettua, niin hyvä. 

Kalastaja Anse Vatan rannalla Uudessa-Kaledoniassa

Aikaa parisuhteelle

Vähän hermoilin helmikuussa (ainakin hiljaa ja sisäisesti), että mitäköhän tästä tulee, kun tuijotetaan toistemme naamoja vielä tiiviimmin kuin työvuoden aikana. Kyllästyyköhän toisen seuraan ja alkaa kaivata jotain muuta, yksinoloa tai muiden seuraa? 

Turhaan jännitin. Tämän jakson jälkeen me ollaan vielä tiiviimmin ME. Tällä hetkellä molemmille on vaikeaa lähteä edes kauppaan yksin, elämme aika tiiviissä symbioosissa. Ehkä ihan hyväkin, että työviikot tuovat taas molemmille vähän sitä yksin olemistakin.

11. hääpäivä Sevillan Alcázarin puutarhassa

Newcastlessa

Muistoja maailmalta

Ennen kaikkea tämä jakso jää mieleeni upeiden reissujen vuoksi. Ensin Australia ja 12 yön risteily , josta kirjoitin maaliskuussa. Sen päälle pääsiäinen hyvien ystävien luona Sydneyssa ja lento Adelaideen, jossa kävimme katsomassa Karin vanhoja asuinpaikkoja 25 vuoden takaa.

Reilut 10 viikkoa asuimme Espanjan Torreviejassa, josta olen kirjoittanut jo paljon, tässä vielä linkki Torreviejan suosikkeihini. Vaikka olemme olleet jo kotonakin kuusi viikkoa, edelleen kaipaan Torreviejan helppoa ja rentoa elämää.

Kari Rundle Mallilla Adelaidessa

Budjetti

Jos nyt jotain negatiivista pitää viimeisestä puolesta vuodesta sanoa, niin todettava on, että kyllähän siihen rahaa kului. Omat eläkesäästöni tyhjenivät (jälleen) ja saan aloittaa säästämisen alusta ja Kari lunasti pienen osan osakesalkustaan.

Mutta. Olimme valmistautuneet tähän jo pari vuotta, joten ihan nollille ei pankkitili huvennut. Hyvä niin, sillä uusia matkojakin on tiedossa.

Jos siis edes mietit vuorotteluvapaan pitämistä, suosittelen ottamaan selvää uusista ehdoista esim. Kelan sivuilta ja eikun hakemusta sisään. Minulle tämä tauko teki todella hyvää.

Kuvat ovat vuorotteluvapaan varrelta ja valittu ihan vaan fiiliksen pohjalta.

Muistathan, että blogillani on sivu myös Facebookissa ja voit seurata Omatoimisen pakettimatkailijan menoa myös Instagramissa ja Twitterissä.

Kreikan -loman kustannukset eli paljonko viikon aikana kului euroja

Jo ennen Kreikkaan lähtöä ajattelin tehdä postauksen siitä, mitä viikon loma Kreikassa maksaa kaikkine kustannuksineen. Ilmeisesti muutama muukin bloggaaja on saanut saman ajatuksen, sillä elokuussa olen käynyt lukemassa Meriharakka -blogin Pirkon Lofootin -matkan kustannuksista sekä Lotta Watian Uuden-Seelannin campervan -kuluista. Hyvä, itse ainakin tykkään lukea myös hinnoista ja hintatasosta.

Meidän Kreikan -matkamme kohteena oli pienen pieni Mitikas -kylä manner-Kreikan länsirannikolla. Kylässä toteutui hyvin monen turistin paradoksaalinen unelma - päästäpä kohteeseen, jossa ei ole paljon turisteja.

Mitikaksen turistit olivat lähinnä kreikkalaisia, viikon aikana törmäsimme vain kahteen muuhun suomalaispariskuntaan, enkä muitakaan matkaajia ainakaan kielen puolesta bongannut. Kreikan heikot talousnäkymät näkyivät selvästi iltaisin tavernoissa, sillä ne olivat lähes tyhjiä. Todella surullista.

Mutta sitten niihin kustannuksiin. Löysin netistä Aurinkomatkoilta äkkilähtölennot Prevezaan ja booking.comista Adonis -nimisen huoneistohotellin. Hintaan kuului yksiö, jossa oli jääkaappi ja pieni keittiötila. Lisäksi hintaan kuului aamiainen.

        Lennot:  520 €
     Majoitus: 378 €  
     (Autoparkki: 33 €)

Varausvaiheessa totesin Karille, että selvästi kalliimmat lennot kuin parina aiempana kesänä, mutta minkäs teet. Auton jätimme parkkiin tällä kertaa vähän kauemmaksi kentästä eli Lentopysäköintiin, mutta taidamme seuraavalla kerralla taas ajaa tuttuun Lentoparkkiin, joka on selvästi lähempänä lentokenttää.

Mitikaksessa ei ollut mitään ostosmahdollisuuksia kahden pienen ruokakaupan lisäksi ja päätimme, että emme vuokraa autoa, vaan viikon ajan lataamme akkuja ja nautimme rantaelämästä. Rannalla oli onneksi aurinkotuolit ja -varjot valmiina ja niissä sai rauhassa makoilla päivän, kunhan tilasi viereisestä kahvilasta jotain. Vakitilauksemme oli frappé maidolla ja sokerilla Karille, Fanta Limon minulle ja yhteinen vesipullo.

     Ranta: 27 € 

Ruokakauppoihin ja paikallisille hedelmäkauppiaille saimme sentään rahoja menemään. Ostimme viikon aikana paljon hedelmiä: persikoita, luumuja ja ihanan kypsiä meloneita. Ruokakauppakuluissa on mukana myös tuliaiset kotiin eli oliiviöljyä, hunajaa ja ouzoa.

     Kauppa:   104,13 €
   Hedelmät: 4,70 €

Tavernoja Mitikaksessa oli vähän, neljästä viiteen. Tosin parin kohdalla emme onnistuneet selvittämään, että ovatko ne oikeasti auki ja toiminnassa. Ruokalistat olivat pöydillä, samoin pöytäliinat sun muut, mutta ikinä emme henkilökuntaa nähneet.

Ruokakuluja laski helle. Minulle maistuu huonosti ruoka kuumalla ilmalla ja teimmekin usein tavernassa niin, että otimme yhteisen salaatin ja sen jälkeen Kari tilasi oman ruoka-annoksen, josta maistelin vähän. Jälkiruokia ei tarvinnut täälläkään erikseen tilata, vaan laskun yhteydessä tuotiin hedelmiä tai kreikkalaista jugurttia. Herkullista ja helppoa!

     Lounaat:      98,50 €
    Päivälliset: 160,50€

Näiden kulujen lisäksi maksoimme taksimatkoista 25 euroa suuntaansa eli yhteensä 50 euroa. Matkalla hotellille taksin kuljettaja ei laittanut mittariaan päälle ja epäilimmekin hieman ylihintaa, mutta taksa tuntui olevan vakio. Paluumatkalla kentälle mittari oli päällä ja vaikka se näytti 19,40€ , kuljettaja rahasti meiltä 25 euroa. Emme lähteneet siinä kohtaa marmattamaan asiasta, hieman kyllä harmitti.

Juomarahoja jätimme rannalla ja tavernoissa noin 10% laskun summasta, mutta niiden määrää en laskenut kuluihimme.

Viikon rantalomalla meillä kului siis kohteessa 444,83 euroa ja kun tähän laskee matkan kustannukset mukaan, niin rahaa kului 1 375,83 € eli noin 687,90 € henkilöä kohden.

Joku voi toki sanoa, että olipa tylsä viikko, mutta tähän kohtaan ennen töiden alkua oli aivan ihanaa ainoastaan rentoutua ja levätä.

Muistathan, että blogillani on sivu myös Facebookissa ja voit seurata Omatoimisen pakettimatkailijan menoa myös Instagramissa ja Twitterissä.